Tampere Jazz Happening 2025 soitettiin uusissa mutta väliaikaisissa tiloissa

Mary Halvorson. Kuva: Maarit Kytöharju

TAPAHTUMA: Tampere Jazz Happening 30.10.–2.11.2025.

PÄÄPAIKAT: Paja Kongressi, Telakka ja Tampere-talon Pieni sali.

TUNNELMA: Tampere Jazz Happeningissa on aina mukava tunnelma, ja mikä mainiota, siellä tapaa tuttuja. Kaikki tulevat kuuntelemaan ennakkoluulottomasti jazzin virtauksia kauempaakin.

Jo 44. kertaa järjestettyyn tapahtumaan saapui uskollinen yleisö. Festivaali luo yhteenkuuluvaisuuden tuntua. Yhteinen nimittäjä on musiikin kiinnostavuus, vaikka yhtyeistä ei tietäisi entuudestaan mitään. Jotkut artistit puolestaan tuntuvat olevan jonkinlaista vakiokalustoa, mikä luo osaltaan kivaa fiilistä.

Tullikamarin ollessa remontissa pääkonserttien paikat herättivät alussa hämmennystä, jopa pelkoa siitä, miten kaikki sujuisi. Osaltaan pelko oli aiheetonta. Paja Kongressi oli tilana kivan näköinen ja se osoittautui myös aika toimivaksi konserttisaliksi, kiitos siitä taitavan ääniteknisen työn. Tosin monet eturivissä istuneet siirtyivät joidenkin konserttien aikana taaemmaksi musiikin liiallisen äänekkyyden takia. Oranssia valoa syytävät valonheittimet, kuin kampaamoiden jättiläismäiset hiustenkuivaimet, oli suunnattu niin, että ne tuntuivat osuvan häiritsevästi yleisöön.

Väkeä Paja Kongressi vetää vähemmän kuin Tullikamarin Pakkahuone ja Klubi, mikä tietenkin järjestäjien näkökulmasta harmittaa, kun kysyntää olisi ollut. Katsomon taakse oli kuitenkin saatu sijoitettua levyjen ja festivaalituotteiden myyntipisteet, jotka olivat melko huomaamattomia mutta helposti saavutettavissa.

Sivussa, konserttisalista hieman erillään olevassa baarissa keskityttiin myymään alkoholia, kalliilla hinnalla. Aluksi valikoimassa ei ollut edes kahvia. Viinilasin kylkeen ei saanut hanavettä, kuten tapoihin kuuluu. Siitä olisi joutunut pulittamaan lähes 5 euroa. O tempora, o mores. Rikollista! Ostamatta jäi.

Tahmela Six Telakalla. Kuva: Maarit Kytöharju

HUIPPUHETKIÄ: Telakka on musiikkiklubina kiva paikka, ja siellä oli huippuohjelmaa jo torstain ilmaistilaisuudessa lähtien, kun nuori mutta jo legendaarinen yhtye Tahmela Six avasi festivaalin.

Ai mikä Tahmela Six? No, helsinkiläisistä, tamperelaisista ja turkulaisista jazzmuusikoista koostuva bändi, joka syntyi vuoden 2023 lopulla ääniteknikko Jarno Alhon ja rumpali Janne Tuomen aloitteesta. Ja Tahmelahan on kaupunginosa Tampereella. Siinäpä mainio ja tunnelmallinen aloitus festivaalille, kun sekstetti (Eero Savela trumpetissa, Otto Eskelinen alttosaksofonissa ja huilussa, Sami Sippola tenorisaksofonissa, Eero Tikkanen kontrabassossa, Topias Tiheäsalo kitarassa ja Janne Tuomi rummuissa) viritteli yleisön festivaalitunnelmaan. Tämä konsertti jäi tänä vuonna kohdallani ainoaksi Telakka-tapahtumaksi.

Pääkonserttien ennakkosuosikkini – Daniel Erdmannin, Rog Luftin ja James Brandon Lewisin keikat – pitivät ja lunastivat paikkansa. Perjantain konserttirupeaman päätteeksi esiintynyt Mary Halvorson Amaryllis Sextetin konsertti oli sekin yksi festivaalin huippuhetkistä. Tarjottimella oli mukava avantgarde-cocktail, jossa sekoittuivat kivasti monet musiikin lajit. Mary Halvorsonin nimi kannattaa panna mieleen, sillä hän on yksi tämän hetken ylistetyimmistä ja tyylillisesti erottuvimmista kitaristeista ja hänen bändinsä soittoniekat lajinsa kermaa.

Minulle uusi tuttavuus oli japanilais-ranskalainen bändi Ukiyoto, jonka yllätyksellinen ja hulvattoman vapaa irrottelu toi välillä mieleen jopa 1960-luvulla syntyneen, eri alojen taiteilijat yhteen koonneen Fluxus-liikkeen, eikä vähiten sen takia, että eritoten rumpali Yuko Oshiman lauluosuuksista kuului hetkittäin Yoko Onon ”kaiku”. Ihmetystä herätti kummallinen jousella soitettava daksofoni.

Jos Tomoki ”Pharoahin poika” Sanders olisi soittanut koko konserttinsa kuten ensimmäisen puoliskon, hän olisi lunastanut paikkansa yhtenä festivaalin suosikeista. Jotain kuitenkin tapahtui, ja tunnelma ja koko esitys muuttui. Alkoi yleisönkosiskelusessio ja tanssiminen. John Coltranen kappale mielessä kuultiin A Love Supreme -hoentaa ja pian Hi-dee-hi-dee-hi-dee-hi-laulantaa Cab Calloway -tyyliin. Överiksi meni.

Hamid Drake. Kuva: Maarit Kytöharju

Onneksi tilanteen paikkasi rumpali Hamid Draken, kitaristi Kalle Kaliman ja pasunisti Conny Bauerin trio, jonka vapaa improvisointi tuntui ihanan tasapainottavalta ja rauhoitti mielen.

Ruotsalaissekstetti Goran Kajfeš Tropiques soitti varsin mielenkiintoisen konsertin, joka oli noin tunnin mittainen teoskokonaisuus. Bändin minimalismi toi mieleen Steve Reichin ja Philip Glassin musiikin, jossa yhtä elementtiä varioidaan loputtomasti. Toistuvissa melodialuupeissa oli välillä voimaa ja vetovoimaa, välillä hiljaisia ja seesteisempiä kohtia. Melodiset ja rytmiset sarjat vaihtelivat kuin rituaalisissa juhlamenoissa. Komea päätös Tampere Jazz Happeningin konserttiputkelle.

SÄÄ: Monena vuonna talvi on ollut Tampere Jazz Happeningin aikaan jo aivan ovella ja lämpötila pakkasen puolella. Nyt nautittiin leudosta kelistä, ja pieni sateen tihuttelu ei juuri häirinnyt, kun tallusteltiin paikasta toiseen. Takkia ei tarvinnut, kun kävi lähiravintolassa syömässä konserttien tauoilla.

KOMMENTIT: Yleisö piti pääosin kuulemastaan. Onhan Tampere Jazz Happening sellainen festivaali, että tuttuja artisteja tullaan kuuntelemaan, mutta uusia elämyksiäkin saadaan. Muutama kommentti paljastaa hyvin, millä mielellä ihmiset olivat.

Kerbo Kallonen. Kuva: Marita Nyrhinen

Tamperelainen Kerbo Kallonen työskenteli Happeningissa logistiikkaosastolla. Hänen tehtävänsä oli pitää huoli bändien tarpeista. Hänen hoteissaan oli vain yksi yhtye. Kallonen oli kokonaisuuteen tyytyväinen, sillä hän muistaa monien vuosien talviset liukkaudet ja sohjoiset tiet. Nyt sää suosi, lennot eivät myöhästelleet ja maantieliikenne oli sutjakkaa. Niinpä aikataulut pitivät.

Arto Moisala. Kuva: Marita Nyrhinen

Arto Moisala (Kurikan Jalasjärvi) oli Happeningissa ensimmäistä kertaa ja oli otettu.

– Tosi kansainvälinen tuulahdus ja huippumuusikoita ympäri maailmaa. Näen myös paljon soittimia, joita en ole koskaan nähnyt.

Moisala oli myös innostunut siitä, että keikoilla kuultiin erilaisia musiikkityylejä ja sekoitettiin eri tyylien elementtejä.

– Leikitellään myös hiljaisuudella, joten on pakko kuunnella. Hiljaisuus on osa musiikkia. Jazz on uniikkia, eikä voi ennustaa, kuinka se muuttuu. Mukana on myös musiikin historiaa, mutta aina löydetään uusia mausteita.

Anne Jylhä ja Ari Ijäs. Kuva: Marita Nyrhinen

Anne Jylhän (Tampere) suosikki oli Hamid Draken, Kalle Kaliman ja Conny Bauerin konsertti.

– Soittajat olivat hienovaraisia eivätkä tuoneet huomionhakuisesti itseään esiin vaan kuuntelivat toisiaan.

Paja Kongressin salia Jylhä ei pitänyt Tullikamarin veroisena, mutta arvioi sen toimivan ”yllättävän hyvin”.

Ari Ijäs (Tampere) oli samaa mieltä: – Pakkahuonetta ei mikään korvaa.

Hänen mielestään festivaalille kannattaa tulla vuodesta toiseen.

– Aina löytää jotain uutta ja yllättyy, ja soundit olivat tosi hyvät.

Pia Ahoniemi. Kuva: Marita Nyrhinen

Jazz Happeningin vakituisen kävijän Pia Ahoniemen (Helsinki) mielestä monipuolinen festivaali osoittautui jälleen mielenkiintoiseksi, vaikka moni esiintyjä ei ollut tuttu entuudestaan.

– Festivaali oli taas hieno, ja perjantai oli upea, huikean hyvä. Mary Halvorson Amaryllis Sextet oli paras, Ahoniemi suitsuttaa.

Drake-Kalima-Bauer-trion soittajia Ahoniemi kehuu taitaviksi, mutta kokonaisuutena hän piti konserttia epätasaisena.

Ahoniemi kiinnitti huomioita hyvään eteis- ja lipunmyyntipalveluun, mutta baarissa puuttui pelisilmää; konserttien aikana kuului välillä kilinää, eikä kahvia ollut saatavilla. Hän haki espressonsa lopulta viereisen ison ravintolan puolelta, mutta piti pientä annosta kalliina.

JÄRJESTÄJÄ: Tampere Jazz Happening on vuodesta 1982 järjestetty vuosittainen jazzfestivaali, jonka käynnistivät Jazzkerho Breakin kantavat voimat. On ollut ilo käydä festivaalilla alusta asti ja oppia tuntemaan vetovastuussa olevat johtajat.

Aila Sauramo oli beakiläinen ja hoiti Tampere Jazz Happeningin toiminnanjohtajan ja ohjelmasuunnittelijan tehtävää vudet 1984–1998. Annamaija Saarela otti tehtävän vastaan vuonna 1999 ja hoiti sitä vuoteen 2002 saakka.

Juhamatti ”Kuhna” Kauppinen ohjelmasuunnittelijana ja taiteellisena johtajana pyöritti Happeningia vuodet 2002–2025. Juuri päättyneen festivaalin jälkeen hän jättää pestin ja jää eläkkeelle. Remmiin astuu uusi taiteellinen johtaja, Martyna van Nieuwland, joka esiteltiin yleisölle ennen päätöspäivän viimeistä konserttia.

Marita Nyrhinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua