Mitä tapahtui, kun Joukahainen, Ilmarinen, Louhi, Kullervo, Pellervoinen, Vipunen ja Tuonen verinen poika vierailivat Uusi Tampere -festivaalilla?
Ville Pirinen, teksti
Jutta Luhtinen, kuvat
Viikko sitten julkaisimme kymmenen Ville Pirisen kirjoittamaa ja Uusi Tampere -festivaalin inspiroimaa mininovellia, jotka voit lukea tästä.
Toistettakoon selvyyden ja mahdollisen ymmärttävyyden vuoksi myös Pirisen silloiset alkusanat:
”Ensin lienee syytä korostaa että seuraavat kirjoitukset eivät ole millään muotoa realistinen festivaaliraportti saati sisällä arvostelua festivaalilla koetuista musiikkiesityksistä. Kymmenen Uusi Tampere -festivaalin perjantaista innoituksensa saanutta fiktiivistä kirjoitusta ’sijoittuvat’ festivaalille tai sen ympäristöön, mutta kritiikkinä niitä ei kannata lukea. Fiktiivisten hahmojen mielipiteet eivät varmasti vastaa Kulttuuritoimituksen, kirjoittajan, mainittujen artistien tai Uusi Tampere -festivaalin vastaavia.”
Uusi päivä ensimmäisessä maailmassa
Joukahaisen haukispydäri on ensiluokkainen, mutta lievä annoskateus iskee. Lemminkäisen valitsema halloumi on ehkä kuitenkin pykälää haukea täydellisempi ainesosa Katukeittiö Leidin pyttipannun herkän voimallisessa makusinfoniassa.
Joukahainen loihe lausumaan: ”Tehdäänkö pieni maistelutreidi? Biitti haukipihviä sulle, yksi halloumijööti mulle.”
Lemminkäinen vastaa: ”JUU EI.”
Joukahainen ei ole valmistautunut yksiselitteisen kielteiseen vastaukseen, ja äänetön kysymys häivähtää hänen kasvoillaan. On yleisen käyttäytymiskoodin mukaista suostua pieneen makutreidiin ellei se sodi henkilökohtaista ruokavalio- tai ruoka-aineallergiatilannetta vastaan.
Lemminkäinen huomaa äänettömän kysymyksen ja vastaa: ”Meidän maailmamme on ensimmäinen maailma. Ensimmäinen maailma on yltäkylläisyyden ja valintojen maailma. Ongelmia syntyy ainoastaan vääristä valinnoista. Sinun on nyt elettävä omiesi kanssa, ja opittava jatkoa ajatellen.”
Jokin Joukahaisen sisällä rikkoutuu. Tätäkö on elämä ensimmäisessä maailmassa? Pelkoa siitä, että löytämämme täydellisyyden takana on vielä täydellisempää täydellisyyttä, jonka saatamme valinnoillamme menettää? Onko ensimmäisen maailman asukkaan mahdollista oppia nauttimaan kaikesta jo saamastaan?
Joukahainen postaa kuvan hauki- ja halloumispydäreistä instagramiin ja avaa ajatuksensa hashtagilla fearofmissingout. Kuva kerää nopeasti 64 tykkäystä.
* *
Kevyttä ja iloista
Ilmarinen havaitsee, että päivän kuudes kahvikuppi oli liikaa. Kofeiinipärinä päässä nousee häiritsevälle levelille ja pian, hyvin pian, on suunnattava kuivakäymälään ns. ”vikkelälle kakkoselle”.
Vasas Flora & Fauna kylpee auringossa ulkolavalla ja esittää luontevasti ihanan kepeältä kuulostavaa akustista popmusiikkia ruotsiksi. Ilmarinen kokee kielivalinnan itselleen mieluisaksi, mutta luontevan kepeyden suhteen hänellä on suuria ongelmia. Ison osan aikuiselämästään synkkyydestä synkkyyteen mielialalääkityksen avulla rimpuilleena ihmisenä Ilmarinen tulkitsee kaikessa kauneudessa ja kepeydessä piilottelevan painajaismaisen pohjavireen.
Vuosisatainen veriuhrikultti ystävällisen hymyn takana, kauhu ja kidutus kohottavassa juomalaulussa, pakkomielle kauniissa kukka-asetelmassa, karmeat väkivallan rakenteet autereisen ilon taustalla.
Ilmarinen istahtaa kuivakäymäläkoppiin. Kakkonen on odotettuakin vikkelämpi.
Mangoa, kookosta ja äänitiedostoja
Kullervo tarttuu musiikki- ja juomasuositukseen. Hän istuu betonidyynille kuuntelemaan Data City -duon keikkaa, ja hörppää mangolla maustettua kookosvettä.
Olisi pitänyt tietää, että mangolla maustettu kookosvesi on paskan makuista.
Kookosvesi unohtuu betonirakenteelle, Data Cityn esiintyminen jättää lämpimän muistijäljen.
* *
Meillä on bändi
Louhi on punkveteraani, hyvin todennäköisesti more hardcore than you, ja kohottaa Uusi Tampere -festivaalin lauantain Z-sukupolvehtavan yleisön keski-ikää huomattavasti. Louhi kuuntelee ja katselee täysin valmiilta kuulostavaa yhtyettä, jonka jäsenet ovat voineet syntyä jopa 2000-luvalla. Kyseisen ikäryhmän ilmiselvässä diginatiiviudessa on jotain tieteisfiktiollisesti pelottavaa koko esi-internetissä herkät vuotensa eläneen X-polven näkökulmasta.
Yhtyeen musiikki kuulostaa hyvällä tavalla aivan kaupasta ostetulta. Miljardin euron äänimailma ja huippuammattimaiset laulu- ja soittosuoritukset kohtaavat varmaotteisen viileästi. Louhi muistaa kuinka hänen teini-iässään bänditoiminta oli miltei automaattisesti kädetöntä apurointia kuppaisimmilla alennusvehkeillä. Markan äänimaailma ja kaikinpuolinen taidottomuus kohtasivat kännisellä ylipoltteella.
Ajatus tuoreista ylioppilaista poseeraamassa itsevarmasti juuri perustamansa professionaalia klubimusaa vääntävän bändinsä ammattimaisissa somekuvissa on Louhelle vieras mutta mieleinen. Näin toimii sukupolvien kuilu. Louhi katselee Uutta Tamperetta sen yli kunnioituksella ja pelonsekaisella ymmärtämättömyydellä, aivan kuten wakawanhat liimatukkaiset hämyt katsoivat hooceepohjaista kikkailumeteliä aikoinaan. On juhlavaa asettua osaksi ikuista ja väistämätöntä ymmärtämättömyyden ketjua.
Small, medium, large and extra large talk
Sosiaalisessa verkostossa toisilleen ”tutun tutut” Pellervoinen ja Vipunen venkoilevat Kuivaamo-hallin sohvalla internetin vitsivideon parissa. Bright ft Belle 9 -artistin virallinen video kappaleeseen Nimemuona saavuttaa uuden kertosäkeen. Vanha sekä halpa, mutta vastustamaton lingvistinen vitsi aiheuttaa spontaaneja nauruntyrskähdyksiä suomea äidinkielenään puhuvissa Pellervoisessa ja Vipusessa.
Pöydän toiselle puolelle samaan sohvaryhmään istuu tutun tutulle kaksikolle aiemmin täysin tuntematon Vellamo. Vellamo aloittaa keskustelun. Keskustelu sujuu suomalaisittain erittäin luontevasti ja on kaikki osapuolia miellyttävä.
Tarkoituksenmukaisen pinnallinen, ympäröivää tapahtumaa kommentoiva, mutta myös sopivasti syvempiä tuntoja ja laajempia aihealueita sivuava keskustelu. Jonnekin smallin ja mediumin väliin sijoittuva talk.
Useita minuutteja kestävän keskustelun päätteeksi Vellamo, Pellervoinen ja Vipunen suuntaavat kaikki eri kohteisiin festivaalialueella. Päälavalle, skeittihalliin, perunarieskalle. Jokaisen mielessä pesii pienen pieni syyllisyys.
Ei ole meillä tapana alkaa tuntemattomien kanssa noin vain horisemaan. This is Finland, dude, LEARN THE RULES.
* *
Orpo katse lapsen eksyneen
Tapion ja Ainon suunnitelma on pätevä. Tapio hankkii molemmille ruoka- ja juoma-annokset, ja Aino hakee sillä välin istumapaikat jostain terassilavan reunuksilta. Molemmat hoitavat osuutensa suunnitelmasta varmaotteisesti. Tapio poistuu ruokakojulta käsissään kaksi lautasta ruokaa, ja kaksi tölkkiä juomaa olalla roikkuvassa kangaskassissa. Aino istuu melkein täydessä katsomossa, ja varaa vieruspaikkaa takillaan.
Artisti nimeltä Sitoi rytmirunoilee väkivaltaisen biitin ylitse, terassilavan edusta ja reunustat sisältävät runsaasti festivaalivieraita. Tapio skannaa katsellaan väkijoukkoa, mutta hänen silmänsä eivät löydä katsomossa heiluttavaa Ainoa. Aino huutaa Tapion nimeä, mutta hänen äänensä hukkuu musiikin alle. Siinä he pyörivät, huitovat ja huutelevat löytämättä toisiaan pitkältä tuntuvan minuutin ajan. Lähellä mutta kaukana.
Siinä hetkessä Tapio ja Aino ovat koko ihmiskunnan kuva. Yhdessä mutta silti yksin.
Tässä kohtaa sinun, arvoisa lukija, tulisi tuntea pakahduttavaa myötätuntoa kaikkia lajitovereitasi kohtaan. Me olemme rakastettavan surullinen näky tällä yhteisellä matkallamme, hukassa toisiltamme mikäli emme huido tarpeeksi.
Eroottinen kesäjatkis 2
Marjatalla on käynyt peikkomainen flaksi. Hän on tunnustanut romanttiset tunteensa Tellervolle, joka on vastannut tunteisiin vähintään samalla mitalla. Nyt he ovat yhdessä Ruusut-yhtyeen keikalla.
Marjatta on taipuvainen huolehtimaan horisontin takana väijyvistä uhkakuvista sekä henkilökohtaisella että globaalilla tasolla. Tulevista uhkakuvista huolehtimisen lisäksi hän on lahjakas harmittelemaan menneitä epäonnistumisia. Sekä henkilökohtaisella että globaalilla tasolla.
Juuri tällä hetkellä hän on kuitenkin läsnä juuri tässä hetkessä, ja rauhoittavalla tavalla äärimmäisen tietoinen siitä kuinka hänen ja Tellervon sormet limittyvät heidän käsiensä puristuessa yhteen.
Tähän tarinaan ei tule mitään kammottavaa käännettä. Joskus on valssi kesäyössä sellaistakin, täydellisellä tavalla täydellistä.
* *
Viagraa ja pippurisumutetta
Untamo on unohtanut röökit. Hänen tupakointinsa on hyvin satunnaista, nousuhumalasidonnaista tupakointia. Juuri nyt Untamo on kohtuullisessa nousuhumalassa, ja pummaa röökiä tutuhkolta rokkikasvolta röökipaikalla. Tutuhko rokkikasvo tarjoaa Chesterfield-merkkisen savukkeen.
Untamo sanoo: ”Rööki on dorkille, mutta it’s cool to smoke!” Tutuhko rokkikasvo tunnistaa heti molemmat viittaukset, sillä hänkin on suuri Jyrki Nissisen sarjakuvien ystävä. ”Rööki on dorkille” on lainaus Nissisen teoksesta Kiimaiset maantiesuolan imeskelijät, ja ”It’s cool to smoke” puolestaan lukee Skeittikoira Smokington -nimisen hahmon t-paidassa jossain Borgtron-lehden numerossa. Näin on näppärän populaarikulttuuriviittauksen avulla luotu yhteys, ja jaettu nousuhumalainen tupakointihetki tuntuu heti aivan perustellulta.
Untamo selittää: ”Unohdin omat röökit, ei osaa enää pakata bailureissuille.” Rokkikasvo vastaa: ”Joskus kymmenen vuotta sitten oli Tallinnan satamassa torikoju jossa myytiin jotain Suomi-paitoja ja mainostettiin Viagraa ja pippurisumutetta. Rankka yhdistelmä, ja kovat odotukset bailureissulle mikäli on syytä olettaa etukäteen, että tarvitsee molempia.”
Untamo yskähtää: ”No huh huh. Viagraa ja pippurisumutetta. Se ois hyvä nimi jollekin.”
Kukin tyylillään, I blossom in his/her style
Tuonen verinen poika kurvaa paikalle sähköpotkulaudalla viimeisen päälle rajussa kybergoottilookissa. Let that sink in for a moment.
Kauhupiilolinssit, neonkuiturastat, full hd kiiltokumirensseli-systems, kinkkuverkkosukkapuku, tulevaisuuden lasersodan taistelukengät ja lukematon määrä lävistyksistä, niiteistä, ketjuista ja suprajohtavasta valokuidusta rakentuvia rensseleitä heiluu tuulessa. Tuonen verisen pojan estetiikka eroaa useimpien Uusi Tampere -festivaalivieraiden estetiikasta.
Tuonen verinen poika näkee festivaalilla huomiotaherättävän paljon vyölaukkuja, takatukkia, klassisia ammattikoululaseja, pottakampauksia ja muita muinaisilta lamavuosilta tuttuja tyyliratkaisuja jonkinlaisen taideghetto bling bling -mankelin läpi ajettuina.
Esteetikkona Tuonen verinen poika arvostaa kaikenlaisia esteettisiä viitekehyksiä. Mukavaa katsella väkeä, joka on nähnyt vaivaa esteettisten ratkaisujensa kanssa, vaikka ne poikkeaisivatkin hänen omistaan.
Tuonen verisen pojan ajatus katkeaa reiden korkeudella roikkuvan PVC-remmin tarttuessa vessajonossa seisoskelevan neidin käsilaukun solkeen.
* *
Aivan sairaan Uusi Tampere
Satamiljoonaa vuotta Uusi Tampere -festivaalin jälkeen merihirviö Iku-Turso ja jättiläismäinen vaakalintu Kokko muistelevat aikoinaan kokemaansa antroposeeniksi nimettyä silmänräpäystä.
Iku-Turso kysyy: ”Muistatkos ihmiskunnan?”
Kokko muistaa: ”Ei hemmetti mitä porukkaa.”
Ihmisten aikoinaan Hiedanrannaksi nimeämän maatilkun yllä aaltoilee on nyt Iku-Turson valtakunta. Veden pintakerroksia asuttava leväsieniyhteiskunta värjää iltataivaan vihertävällä hehkullaan. Kokko lentää hehkua kohti, mutta se on vain hauras aistihavainto, joka siirtyy samaa vauhtia kauemmaksi.
”Maa on niin kaunis”, Kokko ajattelee.
