Mike Mignola ja Hellboy. Kuva: Wikimedia Commons
SARJAKUVAN MESTARIT | Mike Mignola avaa ajatuksiaan piirtämisestä ja kirjoittamisesta. Hän pitää itseään onnekkaana, kun saa tehdä sitä mitä osaa ja rakastaa.
”Rakastan tarinoiden suunnittelua ja se on minulle helppoa, mutta itse fyysinen kirjoittaminen, erityisesti muille kirjoittaminen, on todella työlästä. Piirtäminen on paljon rentouttavampaa, ainakin silloin kun se sujuu.”
Petri Hänninen
Sarjakuva on siitä vaikea taiteenlaji, että siinä pitäisi usein olla lahjakas sekä piirtämisessä että kirjoittamisessa. Moni piirtäjä on epäonnistunut kirjoittajana ja moni kirjoittaja piirtäjänä. Sarjakuvantekijä Mike Mignola on kuitenkin menestynyt molemmissa.
– Pidän itseäni taiteilijana joka kirjoittaa, Mignola kertoo sähköpostiviestissään.
– En voisi ajatella itseäni pelkkänä kirjoittajana. Rakastan tarinoiden suunnittelua ja se on minulle helppoa, mutta itse fyysinen kirjoittaminen, erityisesti muille kirjoittaminen, on todella työlästä. Piirtäminen on paljon rentouttavampaa, ainakin silloin kun se sujuu.
Mike Mignola syntyi Berkeleyssä, Kaliforniassa vuonna 1960. Hän pääsi jo nuorena piirtäjäksi ja tussaajaksi Marvel Comicsille ja sen jälkeen DC Comicsille, missä hänen merkittävimpiä töitään olivat Cosmic Odyssey -minisarja (1988) yhdessä käsikirjoittaja Jim Starlinin kanssa sekä Brian Augustynin kanssa tehty Gotham by Gaslight (1989; suom. Batman-sarjakuvalehti 6/91).
Mignolalle sarjakuva on ollut luonnollinen uravalinta.
– Se on se mitä osaan ja paras väline sille mitä teen, koska voin tehdä suurimman osan työstä itse, hän sanoo.
Esimerkkinä päinvastaisesta hän mainitsee elokuvataiteen. Elokuvan tekijä tarvitsee paljon muita ihmisiä ja muiden ihmisten rahoja ideoidensa toteuttamiseen.
Mignolan tunnetuin työ on Hellboy-sarjakuva, josta on tehty myös kolme suuren budjetin elokuvaa. Seuraava, Hellboy: The Crooked Man, on suunnitteilla.
Hellboy on maan päälle päätynyt demoni, joka kasvaa Yhdysvaltain armeijan sekä okkultististen uhkien torjuntaan erikoistuneen B.P.R.D.-yksikön parissa.
Hellboyn lisäksi Mignola on tehnyt paljon muitakin sarjakuvia, ja hänen oma suosikkinsa Hellboy-maailman ulkopuolelta on The Amazing Screw-on Head And Other Curious Objects (Dark Horse Comics, 2022). Mignolan kuvittaman sarjakuvakokoelman on värittänyt Dave Stewart.
– Kirjoitin sen tarinat pääsääntöisesti itselleni. Niistä tyttäreni kanssa kirjoittamani The Magician and the Snake on edelleen suosikkini.
Mignola on työskennellyt useiden tunnettujen hahmojen, kuten Batmanin, Wolverinen ja Draculan parissa. Saan vastaukseksi yksiselitteisesti ”ei”, kun kysyn onko olemassa jokin sarja tai hahmo, jota hän olisi halunnut päästä tekemään, mutta ei ole saanut siihen tilaisuutta.
– Suurin osa jutuista, joita tein (Marvelille, DC:lle jne.), oli rimpuilua. Lopulta ymmärsin, että on paljon kivempaa keksiä tarinoita itse.
VIDEO: Vuoden 2019 Hellboy-elokuvan traileri.
* *
Mignola on kiitollinen siitä, että on saanut mahdollisuuden tehdä omia juttujaan ilman ulkopuolista painetta.
– Olen ollut onnekas. Sarjakuvien tekeminen voi olla vaikea tapa ansaita elantonsa, varsinkin jos haluaa kertoa omia tarinoitaan.
Seuraava tarina on jo kehittymässä Mignolan päässä, mutta hän ei halua paljastaa siitä vielä muuta kuin että tarina nojaa enemmän fantasiaan kuin esimerkiksi Hellboy.
– Olen aina rakastanut kansanperinnettä ja mytologiaa, joten olen menossa siihen suuntaan, Mignola vihjaa.
Myös elokuvateollisuus on työllistänyt Mignolaa. Hän on työskennellyt kuvittajana muun muassa Francis Ford Coppolan elokuvassa Bram Stoker’s Dracula (1992) ja tuotantosuunnittelijana Disneyn animaatioelokuvassa Atlantis: The Lost Empire (2001).
– Lapsena olin Marvel-sarjakuvien fani. Suosikkejani olivat, ja tavallaan ovat edelleen, Jack Kirbyn piirtämä Ihmeneloset sekä Thor. Lempikauhusarjakuvani on yhä Marvelin Tomb of Dracula.
* *
Mike Mignolan leffavinkit
Aikuisena Mignola kertoo lukevansa enemmän romaaneja ja novelleja, eikä juurikaan seuraa tällä hetkellä julkaistavia sarjakuvia. Sen sijaan hän katselee paljon elokuvia. Tässä joitain hänen suosikkejaan, jotka hän on nähnyt useaan kertaan.
- Frankensteinin morsian (1935)
- Taistelu kultaisesta taljasta (1963)
- Moby Dick – valkoinen valas (1956)
- Seikkailujen sankarit (1975)
- Robin ja Marian (1976)
- Notre Damen kellonsoittaja (1939)
- Vampyyrintappajat – anteeksi, hampaanne ovat niskassani (1967)
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Komea kokoelma sitoo väritetyn klassikkosarjakuvan yksiin kansiin – arviossa Halo Jonesin balladi
SARJAKUVA | Nuoren naisen avaruusseikkailu 5000-luvun taitteessa on hyvää ja ajatuksia herättävää viihdettä.
Demonauhoituksista ja ystävyydestä – arviossa Mika Lietzénin Death Metal
SARJAKUVA | Turkulaisen death metal -bändin tarina on elegantisti piirretty vierailu 1990-luvun alun Turussa.
Kostonhimoinen psykokissa – arviossa Pökäle-sarjakuvakirjat
KIRJAT | Sophie Souidin ja Thomas Hjorthaabin Pökäle liikkuu juuri ja juuri hyväksyttävyyden rajamailla ja kuvaa iloisesti epäsopivia aiheita.
Anne Strengin unenomainen sarjakuvateos Kulkijoiden juhlat tarjosi pakopaikan todellisuudesta
SARJAKUVAKLASSIKOT | Anne Strengin sarjakuvateoksessa Kulkijoiden juhlat matkataan fantasiamaailmassa ja tavataan sen erinäisiä asukkaita.