Vuoden perhepeliksi valittu Balloon Pop teki historiaa – Mikko Punakallio sai nimensä kanteen

Kuvat: Suomen Leluyhdistys

Mikko Saari, tekstin

Vuoden Peli on Suomen Leluyhdistyksen vuoden parhaille lautapeleille myöntämä palkinto. Palkinto jaetaan neljässä eri kategoriassa. Tämän vuoden voittajat olivat:

• Vuoden perhepeli: Balloon Pop (Lautapelit.fi)
• Vuoden lastenpeli: Lankulle! (Lautapelit.fi)
• Vuoden strategiapeli: Arnak – Kadonneet rauniot (Lautapelit.fi)
• Vuoden partypeli: Hitster (Asmodee Nordics)

Tänä vuonna Lautapelit.fi putsasi pöydän komeasti voittaen neljästä sarjasta kolme. Vain partypeli-sarjan voitto meni muille. Voittajiksi valittiin aivan kelpo pelejä, eikä mikään näistä ole esimerkiksi joulupeliksi huono valinta, kunhan kohderyhmä on oikea.

* *

Voittajat lyhyesti

Perhepelisarjan voittaja Balloon Pop on historiallinen tapaus: se on ensimmäinen suomalainen Vuoden peli -voittaja, jonka kannesta löytyy suunnittelijan nimi. Ensimmäinen suomalainen voittaja se ei ole, sillä ihka ensimmäinen Vuoden lastenpeli -palkinto vuonna 1994 meni Junior Aliakselle, mutta ensimmäistä kertaa voittajapelin kannessa on nimetty suomalainen suunnittelija. Peli on Mikko Punakallion käsialaa.

Balloon Pop on yksinkertainen älypeli, joka tuo hieman mieleen Tetriksen ja Candy Crushin kaltaiset suosikit. Ilmapallokuviot kohoavat pelaajien pelilaudoilla ja kun laudalle muodostuu riittävän iso samanvärinen alue, se puhkeaa ja muut pallot nousevat ylöspäin. Balloon Pop on mielestäni oivallinen valinta perhepelisarjan voittajaksi ja soveltuu melko matalalla kynnyksellä monenlaisille pelaajille.

Lastenpelinsarjan voitti Lankulle!, joka on yhden tempun poni. Sen temppu on kuitenkin hyvä.

Pelilauta on laatikon pohjassa ja sen päälle asetetaan lankut, joita pitkin pelaajat joutuvat pelin aikana etenemään. Pelissä on kyse onnenkoetuksessa: kuinka monta korttia uskallat nostaa? Jos onnistut, saat lisätä painoja muiden pelaajien lankkujen päähän, mutta jos epäonnistut, joudut astumaan lankullasi eteenpäin. Ensimmäisenä pudonnut häviää!

Näyttävä peli on helppo ja hauska. Lautapelioppaasta löytyy tästä arvio.

Strategiapelisarjassa voiton vei isoin, näyttävin ja monimutkaisin finalisteista. Arnak – Kadonneet rauniot on upea peli, josta olen kirjoittanut laajemman arvion Kulttuuritoimitukseen.

Peli oli tänä vuonna Lautapelioppaan vuosiäänestyksessä jälleen viiden parhaan joukossa, eli peliharrastajat kyllä pitävät tästä pelistä. Pelissä on toki opettelemista ja aika paljon kiemuroita, joten ihan joka tilanteeseen se ei sovi.

Partypeleistä voiton vei Hitster. Jos olet koskaan pelannut Timeline– tai Aikamatka: Suomi -pelejä, tiedät pelin hengen: kortteja pitää saada aikajanalle oikeaan järjestykseen. Tällä kertaa korteissa on biisejä, joita kuunnellaan Spotifystä – et siis näe biisin tai esittäjän nimeä. Biisejä ei tarvitse sinänsä tuntea, mutta musatietäjille pelissä on kovempia vaikeustasoja, joissa sitäkin tietoa tarvitaan.

Jos Spotify-tilaus löytyy ja hittibiisit miellyttävät, Hitster on loistava partypeli aikuisten illanistujaisiin ja etkoille. Olen kirjoittanut Hitsteristä arvion Lautapelioppaaseen.

* *

Muita huomion arvoisia

Perhepelisarjan finaalissa nähtiin nokkela ja yksinkertainen korttipeli Poison, joka on mainio valinta perinteisten korttipelien ystäville. Mandamina on meditatiivinen yhteistyöpeli, jossa muodostetaan puuhelmistä kuvioita pelilaudalle sanaakaan sanomatta. 80 Days on perinteinen, jopa vähän vanhanaikaisen oloinen perhepeli niin ikään hyvin perinteikkäällä Maailman ympäri 80 päivässä -aiheella, mutta on tätäkin kehuttu.

Lastenpelisarjan finalistien joukossa oli Saksan viime vuoden paras lastenpeli Taikavuori, joka on näyttävä kuularalli. Lautapelioppaassa Sampsa Ritvanen kehui peliä kovasti ja sanoi, että ”sen voi hyvällä mielellä hankkia melkein mihin tahansa pienten lasten lapsiperheeseen”. Kolmas finalisti oli opettavainen Opetellaan Sanaralli.

Muut partypelifinalistit olivat Top It, jossa keksitään tietyllä kirjaimella alkavia vastauksia aikapaineen alaisena, sekä Wheels vs Doors, jossa arvuutellaan vastakkainasetteluja. Kumpia on enemmän, pyöriä vai ovia? Kumiankkoja vai viiksiä? Lentokenttiä vai virtahepoja? Molemmat kuulostavat oikein mainioilta seurapeleiltä.

Strategiapelisarjan finalisteista Cascadia on vähän Arnakia yksinkertaisempi ja soveltuu vähän useampaan paikkaan. Cascadia voitti viime vuonna Saksan Spiel des Jahres -palkinnon, joka vastaa enemmän meidän Vuoden perhepeliämme. Lautapelioppaan Juho Ljokkoi suosittelee sitä niin peliharrastajille kuin perheisiinkin. Etenkin jos perheellä on aikaisempaa lautapeliharrastuneisuutta, Cascadia on nappivalinta. Calico puolestaan on kissa- ja tilkkutäkkiaiheinen peli, jossa yritetään muodostaa kovin ahtaalle pelilaudalle tiettyjä kuvioita laatoista. Minusta peli on kammottavan turhauttava, mutta esimerkiksi Lautapelioppaan Joakim Leppälä pelistä piti.

* *

Palkinnon taustaa

Vuoden pelit -kilpailun järjestää Suomen Leluyhdistys, joka on alan toimijoiden yhdistys. Kilpailuun osallistutaan siten, että julkaisijat itse ilmoittavat haluamansa pelit mukaan kisaan. Osallistuminen on maksullista ja kukin julkaisija voi osallistua jokaiseen sarjaan korkeintaan kolmella pelillä. Tämä toimintatapa on erilainen kuin esimerkiksi Saksan arvostetussa Spiel des Jahres -palkinnossa, jonka myöntää itsenäinen organisaatio, joka valitsee itse ehdokkaiksi parhaiksi arvioimansa pelit.

Pelejä arvioi tuomaristo. Jokaisella sarjalla on oma tuomaristonsa. Mukana on peliharrastajia, satunnaisempia pelaajia ja lastenpelien sarjassa myös lastentarhanopettajia. Alun perin raatilaiset olivat pääasiassa toimittajia, mutta tästä on käsittääkseni sittemmin joustettu. Jokaisessa sarjassa on viisi raatilaista. Lisäksi kaupan edustajat arvioivat pelit ja toimivat ikään kuin kuudentena raatilaisena jokaisessa sarjassa.

Tuomaristo arvioi ensisijaisesti pelattavuutta ja pelikokemusta, mutta myös peliohjeiden selkeyttä ja uudelleenpelattavuutta.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua