ITE-taidetta kengännauhoista, palikoista, kivistä ja kepeistä – arviossa seurapeli Pictures

Yksi seurapelien klassisimmista muodoista on asioiden selittäminen muille pelaajille jollain tapaa kiertoteitse. Tämä on kirjaimellisesti satoja vuosia vanha idea ja sitä on vuosien varrella toteutettu monin eri tavoin. Paljon on pelejä, joissa selitetään sanoin tai elein (Alias), mutta paljon on myös piirtämiseen ja kuviin perustuvia pelejä (Pictionary ja sen sukulaiset). Näissä piirustuspeleissä on se vika, että monet kokevat muiden edessä piirtämisen vaikeaksi: omat piirustustaidot koetaan riittämättömiksi, vaikka sillä harvoin näissä peleissä onkaan suurta merkitystä. Siksi on myös paljon pelejä, joissa piirtämisen sijasta käytetään jotain muuta visuaalista tapaa, joka tasoittaa peliä.

Tähän ryhmään kuuluu myös Pictures, Daniela ja Christian Stöhrin esikoispeli. Pöydälle levitetään kuudentoista valokuvakortin ruudukko ja jokaiselle pelaajalle arvotaan yksi salainen kortti, joka pelaajan on tarkoitus muille pelaajille viestittää. Keinona käytetään erilaisia materiaalisettejä. Niitä on viisi ja peli kestää viisi kierrosta, joiden aikana jokainen pelaaja pääsee käyttämään kutakin settiä kerran. Näiden materiaalien omituisuus on Picturesin suola.

Ensinnäkin on joukko erimuotoisia puupalikoita, joita voi asetella haluamallaan tavalla, joko katseltavaksi ylhäältä tai sivulta. Sitten on kivikautinen valikoima: kiviä ja keppejä. Näistä voi asetella jonkunlaisen asetelman. Symbolikorttien pakasta valitaan puolestaan muutama kortti, joista muodostetaan rivi kertomaan oman kuvan tarina. Kahdesta erimittaisesta kengännauhasta voi yrittää muotoilla jotain, jos saa kurittomat nauhat taipumaan haluamallaan tavalla. Pienistä värikkäistä puukuutioista taas muotoillaan 3×3-ruudukkoon pikselitaideteos.

Kun korteissa on kaikenlaisia sekalaisia maisemia ja esineitä, tehtävä menee helposti hankalaksi. Tällaisissa peleissä tavoitteet vaihtelevat, pitääkö esimerkiksi Kymppitonnin tapaan saada mahdollisimman harva tajuamaan vihje, mutta Pictures on tässä kohden suoraviivainen: jokainen oikea arvaus on piste sekä arvaajalle että arvatulle. Kuvat pitää esittää mahdollisimman helppotajuisesti ja suoraviivaisesti, jotta kaikki arvaisivat ne. Siinäkin on tekemistä, etenkin kun pöydällä voi olla muitakin samankaltaisia kortteja johtamassa arvaajia harhaan.

Palkittu seurapeli

Harva voittaa esikoisellaan Saksan arvostettua, vuoden pelille myönnettävää palkintoa Spiel des Jahresia, mutta Stöhrin pariskuntaa onnisti. Suomessa peli ei menestynyt Vuoden peli -äänestyksessä, mutta jostain syystä näin harvoin käykään näiden seurapelien osalta: viime vuosien kepeämmistä Spiel des Jahres -voittajista myös Codenames (2016) ja Just One (2019) jäivät Suomessa vaille menestystä. Pictures on joka tapauksessa onnistunut peli, josta on helppo pitää. Siinä on paljon hyvää: selkeä idea ja riittävän yksinkertaiset säännöt, hauskat ja mielenkiintoa herättävät komponentit, sopivan mittainen kesto ja vähänlaisesti turhaa odottelua.

Pienenä valituksen aiheena pedanttia pelaajaa ärsyttää, kun osa kuvista on pystysuunnassa ja osa vaakasuunnassa: ei tule siivoa ruudukkoa. Isoin ongelma on se, että kun kortteja ei vaihdeta kierrosten välillä, pelaajat voivat saada saman kortin esitettäväksi samoilla välineillä, jolloin voi vain kopioida aikaisemman pelaajan keksimän ratkaisun ja kerätä helpot pisteet. On hauskaa, jos pelaajat joutuvat toteuttamaan samoja kuvia eri välineillä, mutta samoilla välineillä toistaminen on vain tylsää. Tähän sääntökirja tarjoaa ratkaisuksi korttien kierrättämistä kierrosten välillä ja tätä sääntöä olemme käyttäneetkin.

Pisteenlasku ei ole myöskään mitenkään huippujännittävää, mutta harvoinpa se seurapeleissä onkaan. Ei tätä peliä kovin kilpailullisesti kannata pelatakaan, ilo Picturesin pelaamisesta tulee kuvien mallintamisen luovuudesta ja epätoivosta vaikeiden materiaali- ja kuvayhdistelmien kanssa.

Seurapelien ystäville Pictures on oiva valinta. Kilpailusta innostuneille pelaajille kokemus on epäilemättä aika haalea, mutta kepeänä ajanvietteenä Pictures toimii. Pelissä on tavoitettu onnistunut tasapaino yksinkertaisuuden ja vaikeuden väliltä: säännöt ovat helpot, tehtävä on hauskalla tavalla vaikea.

En usko, että Picturesista tulee ihan Dixitin (Spiel des Jahres 2010) kaltaista klassikkopeliä, mutta koko perheen peliksi kouluikäisten lasten kanssa ja toisaalta aikuisten kesken illanviettojen iloksi Pictures toimii hyvin. Pisteenlaskusta ja kilpailusta kiinnostuneiden peliharrastajien kannattaa sitten katsella muita pelejä; yksi parhaista peliharrastajien seurapeleistä on sana-arvailupeli Decrypto.

Lisäosa Pictures: Orange

Koska peli voitti Spiel des Jahresin, lisäosien ilmestyminen oli takuuvarmaa, etenkin kun peliin on niin kovin helppo keksiä laajennuksia. Ensimmäinen lisäosa Pictures: Orange ilmestyi vuonna 2021 ja Lautapelit.fi julkaisi sen suomeksi äskettäin. Lisäosan boksista löytyy odotetusti pari uutta materiaalisettiä ja uusia kuvakortteja.

Materiaalisetit ovat tietysti se suurin houkutus. Niiden avulla pelin pelaajamäärää on myös mahdollista kasvattaa kuuteen, mitä varten mukana tulee myös uusia kuuden pelaajan pistelomakkeita (kaksi uutta materiaalisettiä mahdollistaa tietysti seitsemän pelaajan pelit, mutta se lienee katsottu jo liian suureksi pelaajamääräksi – mutta sitäkin voi kokeilla jos on uhkarohkea).

Uudet materiaalisetit ovat kiinnostavia. Toinen on kaksi oranssia huopalappua ja muutama pieni puinen pyykkipoika. Näistähän voi rakennella vaikka mitä! Huopaa voi taitella ja palasia yhdistellä pyykkipojilla eri tavoin. Toinen setti on 16 akryylilaattaa, joissa on mustavalkoisia abstrakteja kuvioita, ja kehys, johon laattoja voi asetella. Tämäkin on kiinnostava setti, josta saa varmasti paljon irti. Tarkoitus on, että peliä pelataan yhä viisi kierrosta, eli mukaan otetaan yhä vain viisi materiaalisettiä, loput jäävät sitten pois pelistä.

Lisäosaa on helppo suositella Picturesista innostuneille. Jos porukassa on usein kuusi pelaajaa, pelaajamäärän kasvattaminen on varmasti tervetullutta. Uudet materiaalisetit tuovat peliin vaihtelua ja uusia haasteita.

Mikko Saari, teksti ja kuvat

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua