Matkalla pohjoiseen – Polkupyöräseikkailu Sodankylän elokuvajuhlille, osa 5

Kesäkioski tarjoilee jäätelöä niin rekkakuskeilla kuin pyöräilijöillekin. Kuvat: Juho Hakkarainen

Pääset sarjan ensimmäiseen osaan tästä ja edelliseen osaan tästä. Seuraavaan osaan pääset tästä.

* *

Juho Hakkarainen, teksti

6.6.2024 – Kinnula–Reisjärvi–Haapajärvi–Kärsämäki, 104 km.

Tähtäsin lähdölle kymmeneltä, mutta vähän siitä myöhästyin. Raikkaassa tuulessa valjastin Pelago-ratsuani, aprikoin tulevia, huomasin päivästä tulevan viileämmän. Sellaisiin on varauduttu, sivulaukut pursuavat lämmintä vaatetta. Puoli yhdeltätoista katsoin kelloa, sanoin sukulaisille näkemiin ja lähdin matkaan.

Lähtövalmisteluja Kinnulassa.

Viime yönä olisi ollut hyvä tilaisuus nukkua tuhdit unet: oli mainiot paksut seinät ympärillä, päällä tukeva katto ja alla pehmeä patja, kaksikin, mutta hyttysenpirut pitivät valveilla. Niitä tuli yksi kerrallaan, mutta siinäkin oli kylliksi: aina kun olin päästänyt yhden päiviltä, inisi luo toinen, ja tätä peliä ne pitivät pitkälle aamutunneille saakka, kunnes kävi kai touhu puolin tai toisin tylsäksi: hyttyset lopettivat hyökkäilynsä, tai minä ainakin vaivuin jonkinlaiseen uneen.

Hyttysiä murhaillessa ja unta yritellessä tunsin oikean käteni puutuneeksi ajamisesta, mutta Brooks-satulaa sain yhä kiitellä: hiertymät olivat vähissä. Eilen huomasin satulan olevan aavistuksen verran oikealle kallellaan: siitäkö oikean käden puutuminen johtuukin? Penkin päällä kun toimittaa tuhannet polkaisut ja viettää tuntikausia päivässä, voi se olla milleistäkin kiinni. Täytyy siis entrata.

Illalla myös huomasin, että matkani eräs ykköskohteista – Pentti Haanpään museo Piippolassa – on kesäperjantaisin kiinni. Ja tajusin, että Piippola-päiväksi osuu juuri perjantai. Naputtelin kirjaston osoitteeseen sähköpostia ja tiedustelin, olisiko museovierailu aukioloaikojen ulkopuolella mahdollinen. Ja sain ilahduttavan vastauksen: onnistuu se.

Mutta nyt oli siis aikomukseni vaeltaa pikajalallani Keski-Suomesta (Kinnula) Keski-Pohjanmaan (Lestijärvi) kautta Pohjois-Pohjanmaalle (Reisjärvi), jossa maakunnassa taitaisin pysytellä joitakin päiviä. Pysähdyin Valkeisen rantaan – Lestijärven Valkeinen tällä kertaa, sillä näillä seuduilla joka kylässä on Valkeinen-niminen järvi – enkä pulahtanut kirkkaaseen veteen, katsoin vain auringon leikkiä aalloilla.

Lestijärven Valkeinen.

Jatkoin vakaasti kohti Ylä-Lestiä, mutta käännyinkin yllättäen itään soratielle nro 7594. Se oli mutkainen, mäkinen ja kuoppainen. Eräästä pihasta lähti kaksi tappajan näköistä koiraa – tumma ja valkea – minun perääni hirveästi räksyttäen ja tuimia teräviä hampaitaan esitellen. Polkaisin menopeliini lisää vauhtia. Emäntä kävi yhtä hirveällä äänellä jostakin pihan mutkasta koiriaan komentamaan. Hetkeen en taakseni katsonut, että tottelivatko, annoin mennä vain niin peevelisti. Monille vaaroille alttiiksi joutuu matkapyöräilijä retkillään.

Rähjääntynyt Reisjärvi-kyltti.

Soratie johdatti minut Reisjärvelle ja takaisin asvalttipintaiselle tielle numero 58. Ajoin kirkolle ja ostin K-Marketista kokiksen ja salaatin, jotka istahdin pihansyrjän kivelle einehtimään. Luonnoltaan on tämä Reisjärvi järvirikkaan Keski-Suomen ja Pohjanmaan lakeuden välistä vaihettumisaluetta: runsaasti järviä, lampia ja soita sekä pinnanmuodon vaihteluita.

Reisjärven kirkko eli Elisabetin kirkko seututien numero 760 varrella.

Jatkoin hetken omia jälkiäni seuraten takaisin viiskasi-tietä pitkin ja annoin sen ryhtyä viemään minua kohti Haapajärveä. Tuuli oli välillä puuskaista ja riepotteli ikävästi pyörän etulaukkuja ja teki ohjaamisesta arveluttavampaa. Liikenne oli joitakin valtavia äänekkäitä rekkoja lukuun ottamatta rauhallista. Oli hyvä ajaa. Taas näkyi maisemissa valtavia tuulimyllyjä, joista toiset pyörivät, toiset seisovat jäykkinä paikoillaan. Tie toi eteen mukavia loivia pitkiä alamäkisuoria.

Kärsämäen suuntaan vieviä tienpätkiä.

Suosittu pieni jäätelökioski ennen Haapajärveä.

Ennen Haapajärveä pysähdyin somalle pinkille jäätelökioskille ja ostin lakritsituutin. Minun jälkeeni asiakkaita tuli jonoksi asti. Soitin Kaisalle ja kuulin Tampereen uutisia. Siellä se koti jossakin on, kaukana, ja tänne asti olin nyt pyöräillyt. Jatkoin Haapajärven keskustaan, jossa käytin Pelagoa ikään kuin huvin ja varmuuden vuoksi polkupyöräkorjaamo TL-Huollossa. Mies katsoi ilmanpaineet kuntoon – ”nyt näillä taas ajaa muutamat sadat kilometrit” – ja totesi, etteivät ketjut kaipaa öljyä. Ei huolinut maksua – sangen ystävällistä! Kiitin hyvästä palvelusta ja läksin pizzalle. Varasin huoneen Kärsämäen Keskipiste-hotellista, jonne oli matkaa vielä nelisenkymmentä kilometriä. Pizzaa järsiessäni tuuli yltyi, katsoin ikkunasta, kuinka se riepotteli puita, ja muuttui viileämmäksi: pyörän selkään kiivetessä kaivoin takin päälleni.

Haapajärveltä lähdin ensin vikasuuntaan. Kartan avulla löysin vanhan tutun tien numero 58, ja lähdin sitä ajamaan kohti Kärsämäkeä, joka onkin sen tien pohjoinen päätepiste. Ajosta tuli melko kivuton, paitsi kipu: se tuli tällä kerralla vasempaan nilkkaan. Akillesjänne kai oli rasittunut, vaikka pyöräilynhän pitäisi sille olla melko harmitonta tointa. Jonkun mäen päällä tuulivoimalan kupeessa vaihdoin sandaalit tukevampiin kenkiin. Pellon laidalla näkyi töyhtöhyyppiä ja joku sirri mikä lie soma koukkunokka.

Saapui vihdoin Kärsämäki.

Illankähmässä pääsin Hotelli Keskipisteeseen, joka oli puitteiltaan varsin proosallinen, mutta ajoi asiansa oikein hyvin. Huone oli niin suuri, että talutin armaan ajopelinikin sinne sisälle yöpymään. Suihkutin maantiepölyt itsestäni viemäriin ja ryhdyin ruuanlaittoon, joka osoittautui haasteeksi: ensin en saanut liettä toimimaan, se piti viritellä jatkojohdolla toiseen pistorasiaan, ja lämmityksen aikana piti se niin pahaenteistä napsetta, että otin sen kiireesti pois sähköistä heti kun olin saanut pussipastan kiehautettua.

Ennen unta katsoin telkkarista Ylen eurovaalikeskustelua. Eksoottista ajanvietettä tämänkaltaisella reissulla. Säätiedotus lupaili ensi viikoksi pohjoiseen kylmää ja sateista.

Hotelli Keskipisteestä kerrotaan: ”Ulkokuori peltirakennuksena vielä hämää, mutta sisälle astuessa tunnelma on lämmin skandinaavinen sisustukseltaan! Elementteinä seinillä koristaa luonto.”

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua