Kesäretkelle Turkuun – hommat hoituu ja leijat lentää

Jacon Hashimoton leijataidetta. Kuva: Marja Heinonen

Marja Heinonen, teksti

Yksi alkukesän ulkomaanmatkoistani suuntautui Turkuun. Tiedäthän, tuo tamperelaiselle vieras maaperä, jossa kieli, kulttuuri ja kansanluonne eroavat totutusta eksotiikkaan asti. Ihan kuin ulkomailla siis.

Tässä muutama tärppi, jos suuntaat itsekin kesäreissullasi kesäiseen kulttuurikaupunkiin Aura-joen kupeille.

* *

Dollyn sävelin Samppalinnassa

Samppalinnan kesäteatterissa pyörii hykerryttävä musikaali 9 to 5 – hommat hoituu. Suomalaisen kantaesityksensä Samppalinnassa saanut musikaali kannattaa mennä katsomaan sekä iloisen kesäteatterimeiningin että hämmästyttävän hyvin ajankohtaisuutensa yli 40 vuotta säilyttäneen aiheensa vuoksi.

9 to 5 – hommat hoituu pohjautuu vuonna 1980 tehtyyn amerikkalaiseen elokuvaan, jossa toimiston kolme naista päättää antaa samalla mitalla takaisin yrityksen pomolle, joka on itsevaltainen, seksistinen, itsekäs, valehteleva ja tekopyhä kiihkoilija. Elokuvassa päärooleja esittivät Jane Fonda, Lily Tomlin ja monelle nykyisinkin tutun tunnusmelodian 9 to 5 tehnyt legendaarinen amerikkalainen kantritähti Dolly Parton. Parton teki musiikin myös elokuvan pohjalta tehtyyn musikaaliin, joka sai ensi-iltansa Broadwaylla vuonna 2009.

Elokuva sai aikoinaan kriitikoilta ensi-iltansa jälkeen ristiriitaisia arvioita, mutta vuosikymmenten aikaa siitä on tullut tärkeä merkkipaalu työpaikkojen seksismistä ja sukupuolten välisisistä palkkaerosta käytävässä keskustelussa.

Samppalinnassa päärooleissa loistavat ensimmäistä musikaalirooliaan tekevä, kaikkien tuntema koomikko Niina Lahtinen (Violet) sekä lukuisista musikaalirooleistaan tutut, Pihla Pohjolainen (Doralee) ja Heljä Heikkinen (Judy).

”Teoksesta tekee mielestäni kiinnostavan se, että kyseessä on nimenomaan kolmen vahvan naisen varaan rakentuva komedia. Tämä musikaali on myös hyvä esimerkki siitä, miten komedian ja musiikkiteatterin keinoin voidaan käsitellä aitoja yhteiskunnallisia epäkohtia. 1980-luvun ajankuva tarjoaa paitsi visuaalista nostalgiaa, myös mahdollisuuden katsoa asioita pienen etäisyyden päästä: onko maailma todella muuttunut noista ajoista – ja mihin suuntaan”, teoksen ohjaaja ja teatterin taiteellinen johtaja Jukka Nylund kertoo teosvalinnan taustoista tiedotteessa.

Niinpä. Kun katselin Samppalinnan esitystä, nauroin monessa kohdassa katketakseni osuville kommenteille ja hahmoille. Samalla sydämestä hieman kouraisi tieto siitä, miten moni asia on vielä samalla tolalla kuin vuonna 1980. Esimerkiksi naiset saavat yhä vähemmän palkkaa kuin miehet. Tilastojen mukaan Suomessa miehen tienatessa euron nainen saa 84 senttiä. Ehkä yllättäen sukupuolten välinen ero palkoissa on meidän tasa-arvon mallimaassamme jopa suurempi kuin EU:ssa keskimäärin. Myös johtotehtävistä naiset joutuvat yhä usein kamppailemaan miehiä kovemmin. Eikä epäasiallinen kohtelu työpaikoilla ole toden totta historiaa vieläkään.

Teemojen tuoreus oli vain yksi Samppalinnan esityksen plussista. Peter Ahlqvistin lavasteet toimivat upeasti ja maisemaa käytetään hienosti hyväksi. Pyörivä katsomo siirtää katsojan jouhevasti tunnelmasta toiseen. Erityisen hienoja olivat laulukohtaukset kaupungin silhuetin piirtyessä ilta-auringon valossa taustalla.

Omien sanojensa mukaan Suomen suurin ammattilaisvoimin tehty kesäteatteri vyöryttää lavalle näyttäviä tanssi- ja laulukohtauksia joukkovoimalla. Koreografian on tehnyt Katrin Vaskelainen ja 7-henkistä liveorkesteria johtaa Ville Myllykoski. Näyttelijöistä Niina Lahtinen suoriutuu musikaalidebyytistään mainiosti ja yllätti minut myös laulutaidollaan. Enpä ole kuullut häneltä laulusuorituksia.

Monista nautittavista ja naurun irrottaineista roolisuorituksista haluan nostaa esille ikävää johtaja Hartia esittävän, pitkänhuiskean Robert Kockin. Hänen roolisuorituksensa ääliömäisenä johtajana sekä nauratti että ällötti niljakkuudessaan. Tuotahan se on!

Kävin katsomassa ennakkonäytöksen, joten esityksen vauhti on varmasti parantunut yksityiskohtien viilauksen myötä. Ensi-ilta oli 21. kesäkuuta. ja näytöksiä on 12.8. asti. Esitys kestää noin kaksi ja puoli tuntia eikä sitä suositella alle 10-vuotiaille. Esitteeseen on kirjattu, että ”esitys sisältää mm. epäasiallisen käytöksen, häirinnän ja huumeidenkäytön kuvausta”.

* *

Näet mitä haluat

Kuva: Marja Heinonen

Jos teatteri ei riitä kulttuurinälkäiselle, matkaa kannattaa jatkaa Turun tuomiokirkon kupeeseen Makasiini Contemporary -galleriaan. Upealla paikalla sijaitsevassa galleriassa on Jacob Hashimoton näyttely, jossa teokset koostuvat sadoista uniikeista käsintehdyistä leijoista. Menin galleriaan ensin sen vuoksi, että valoisan gallerian isot ovet olivat houkuttelevasti auki. Vasta sitten huomasin seinille ripustetut työt, jotka eivät herättäneet ensivaikutelmana mitään vau-fiilistä.

Hashimoton teokset alkoivat aueta vasta, kun astuin aivan niiden lähelle. Yksityiskohtien määrä oli loputon ja tapa, jolla leijat on tehty, oli kiehtova. Jokainen teos koostuu monimutkaisista, erivärisistä leijoista. Maailmassa leijojen historia on pitkä, sillä niitä on valmistettu Kiinassa aina 500-luvulta alkaen. Aina ne ovat jollain tavoin heijastelleet elämisen keveyttä.

Kuva: Marja Heinonen

Vuonna 1971 syntynyt japanilais-irlantilainen Hashimoto asuu New Yorkissa ja on tullut tunnetuksi nimenomaan leijoistaan. Niiden taustalla on japanilainen käsityötraditio, jota täydentää muun muassa thaimaalainen ja intialainen leijaperinne. Hashimoton leijat eivät kuitenkaan lennä, sillä ne ovat ympyrän, ellipsin, neliön tai heksaderin muotoisia moduuleja, jotka on liitetty toisiinsa. Näin ne voivat kasvaa suuriksi installaatioiksi.

Minut Hashimoton teokset vangitsivat toisaalta yksityiskohdillaan ja toisaalta maisemilla, joita kauempaa katsoessani niissä näin. Saatoin vaihtaa näkökulmaa ja katsomistapaa mieleni mukaan.

Pieni, kiinnostava galleriavisiitti.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua