Kuva: Wiki Commons
KOLUMNI | Parin viikon olympialaisputki huipentui Leijonien kansanjuhlaan lumimyräkän keskellä. Taitoluistelu jätti pahan maun suuhun, mutta oli myös olympialaisten valopilkku.
Leijonat teki sen, mitä on vuosikymmenet odotettu: ensimmäinen kultamitali olympialaisista tuli nyt. Kuten arvata saattoi, kotimaassa kansanjuhla lähti heti käyntiin ja pian ottelun loputtua ensimmäiset jo olivat Mantan patsaalla. Juhlinta huipentui maanantai-iltana Olympiastadionille, jonne oli lumimyräkän keskellä tiensä löytänyt parikymmentä tuhatta.
Jos jollain oli käynyt mielessä jäädä tuiskussa kotiin ja seurata tapahtumaa televisiosta, hän kiitti jälkikäteen itseään siitä, että lähti stadionille. Discovery, jolla jääkiekkopelien televisio-oikeudet olivat, onnistui mokaamaan tapahtuman televisioinnin sen verran pahasti, että Twitter alkoi laulaa jo ohjelman alkupuolella. Puolitoistatuntisesta juhlasta näkyi kotona puoli tuntia. Jäljelle jäävä tunti oli mainoksia ja studiokommentointia samaan aikaan, kun stadionilla porukka pomppi JVG:n ja Taas poika saunoo -biisin tahdissa.
* *
Huonoa ennusti jo finaaliottelun televisiointi: tämän tästä ruudun vasemmalla puolella oli Jukka Jalosen naama ja toisella puolen Mäkkärin mainos. Mautonta, ottaen huomioon, että käynnissä oli historiallinen ottelu.
Jos joku on uskonut Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja Sanoma Oy:n lobbausta YLEn lakkauttamiseksi, oppikoon nyt läksynsä: YLE hoiti olympialaisten televisioinnin tyylillä ja kisastudiot kunkin ottelun lopputuloksen selvittyä. Jos YLE ajetaan alas, tätä Discovery-riemua saadaan lisää, eli saksittuja ja kehnosti televisioituja urheilutapahtumia.
Itse tapahtuma stadikalla sujui sutjakasti paria pikkumokaa lukuun ottamatta. Esiintyjiä oli ilmeisesti saatu järjestettyä yksi liian vähän, koska juontaja kehotti kesken illan porukkaa vessatauolle ja ostamaan juomia, mikä vähän laski tunnelmaa. Illan lopussa Vesalan laulaman Finlandian ajaksi olisi lavalle voinut Leijonien lisäksi pyytää myös Naisleijonat, jotka kävivät lyhyemmin lavalla illan alussa. Naisurheilun arvostus kun on edelleen, kaikista puheista huolimatta, vähäistä.
* *
Naisleijonien pronssi ja sitä seuranneet haastattelut olivat olympialaisten ehdoton plus. Oli ilo seurata sitä yhdessä urheilemisen riemua ja joukkuehengen positiivisuutta, joka Naisleijonista hehkui.
Tietysti suunnattoman riemun tarjosivat kaikki sukunimikaimani, naisleijonien Tanja Niskasen lisäksi sisarukset Iivo ja Kerttu Niskanen. Kerttu Niskasen onnistuminen vuosien yrittämisen jälkeen ja etenkin viimeisen, 30 kilometrin huima kiri pronssille oli suuri teko. Ja hyvin sauvoivat myös Krista Pärmäkoski ja ihastuttavan ujonoloinen Joni Mäki.
Taitoluistelun tapahtumat jättivät pahan maun suuhun, mutta laji oli myös olympialaisten valopilkku. Miesten puolella mieleen jäi erityisesti Japanin 18-vuotias tulokas Yuma Kagiyama, joka luisteli pronssille teknisesti taitavasti ja selvästi onnistumisestaan iloiten. Yhtä iloiselta näytti hänen valmentaja-isänsä.
Järkytyksen aiheutti sen sijaan Venäjän 15-vuotiaan Kamila Valijevan kohtalo. Positiivisen dopingnäytteen takia hänet laitettiin tarinoimaan satuja isoisän sydänlääkkeistä. Kun Valijeva viikon epätietoisuuden jälkeen sai osallistua vapaaohjelmaan, kaatui hän hermostuksissaan kolmesti ja sai jäältä itkien palatessaan haukut valmentajalta. Myös kommentaattori Kiira Korpi YLEn kisastudiossa miltei itki.
Etenkin naisten taitoluistelupuolella on käymässä samoin kuin telinevoimistelussa takavuosina: keskenkasvuiset lapsihyppykoneet sivuuttavat taiteellisen kokonaisvaikutelman – ja millä hinnalla heidän omalle kehitykselleen?
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kirja kerrallaan kohti jalkapalloyhteiskuntaa
KOLUMNI | Olli Sotamaa arvioi uuden sarjakauden kynnyksellä suomalaisen jalkapallokulttuurin kypsyyttä ja jakaa vinkkinsä parhaista suomenkielisistä jalkapallokirjoista.
Teatteri on leikkiä ja totta – Leea Klemola naurattaa ja viihdyttää vakavilla ja kipeillä asioilla
ESSEE | Ulla-Maija Svärd kirjoittaa Leea Klemolan näytelmien herättämistä ajatuksista ja siitä, ettei teatteritaiteen tarkoitus oli pitää arkea loitolla vaan tuoda siihen sisältöä.
Pyhän pihlajan varjot runoudessa – karjalaisen kulttuurin jättämät jäljet suomalaiseen lyriikkaan
RUNOUS | Karjalan kielen ja kulttuurin kaiut näkyvät suomenkielisessä modernissa ja nykyrunoudessa. Kieli on kulttuurin ytimessä, se heijastelee ajattelun universumia, ja siksi juuri lyriikka on mitä parhain näkymä karjalaisuuteen.
M.A. Castrénin wau: Suomen kielen aikakausi tieteen kielenä saattaa jäädä reilun sadan vuoden mittaiseksi
KOLUMNI | Autonomian ajan kielentutkijat työskentelivät itseään säästämättä kohottaakseen suomen laaja-alaisten sivistyskielten joukkoon.