Taiteilijaksi kasvua esitellään kolmen gallerian voimin – yllättäen tilaisuus kokea myös kasvattajan näkökulma

02.05.2021

Yksityiskohta Annika Takkalan teoksesta Info 3. Galleria Saskia.

KUUKAUDEN LUONTOSUHTEET | Kankaanpään taidekoulusta valmistuvien lopputyönäyttelyissä korostuvat kehollinen luontosuhde ja uushenkisyys. Kuvanveistäjät ovat vahvoilla.

Kritiikkisarja syntyy yhteistyössä Taiteenedistämiskeskus Taiken kanssa.

Satakunnan ammattikorkeakoulun Kankaanpään taidekoulusta tänä keväänä valmistuvat kuvataiteen opiskelijat ovat tuoneet lopputyönäyttelynsä Tampereen gallerioihin. Mältinrannassa, Rajatilassa ja Saskiassa nähtävät teokset keskittyvät maalaukseen, kuvanveistoon ja käsityömenetelmiä hyödyntäviin sekatekniikoihin. Mältinrannassa ja Rajatilassa nähdään myös hieman mediataidetta.

Tampereen ammattikorkeakoulun Media and Arts -koulutusohjelman Fine Arts -opintopolulta valmistuvien taiteilijoiden lopputyönäyttelyä ei tänä keväänä nähty. Pandemiatilanteen vuoksi ei Galleria Himmelblauhun aiottuja näyttelyitä uskallettu järjestää lainkaan. Sen sijaan Finlaysonilla, Media 54:n pitkältä Satakunnankadun suuntaiselta käytävältä löytyvässä pop up -tila Himmelissä ja sen vieressä sijaitsevassa Minicinemassa on esillä tamperelaisessa taiteilijakoulutuksessa pitkän opettajanuran tehneen taiteilijan Fanni Niemi-Junkolan kaksi videoteosta.

Sekä Kankaanpään taidekoulusta valmistuvien opiskelijoiden että taiteilija-lehtori Niemi-Junkolan teoksissa painottuu luontosuhteen tutkiminen.

Luonnonuskontojen, median ja pelien kuvastoa

Erityisesti Mältinrannan Galleriassa ihmisen ja luonnon välistä suhdetta pohtivilla taiteilijoilla esiin nousee luonnonuskontojen kuvastoa viljelevän uushenkisyyden elementtejä. Mältinrannan komeimpiin kuuluvat teokset löytyvät aivan gallerian perältä: SantiaYago Delgadon vaikuttava, kahdeksanosainen veistosinstallaatiokokonaisuus Uskoni mytologia täyttää gallerian perätilan. Sille olisi todennäköisesti ollut eduksi, että se olisi installoitu koko galleriatilan keskelle sen sijaan, että se on nyt mahdutettu esille hiukan sullotun ja ahdetun oloisesti.

Delgado osoittaa teoksillaan vahvaa ja omaperäistä visuaalista ajattelua sekä kuvanveistäjänä jo hyvin kehittynyttä materiaalien hallintaa. Hänen kuvastonsa esikuvia voi hakea luonnonuskontojen mytologioista, erilaisista fantasiapeleistä, Harry Potter -elokuvien animoiduista aineksista sekä hiukan myös Alien-elokuvien hirviöhahmon luojalta, kuvataiteilija H. R. Gigeriltä.

KUVA2 Delgado

SantiYago Delgadon veistosinstallaatiossa Uskoni mytologia on kahdeksan osaa.

Ripustuksen epätasapaino

Koko Mältinrannan näyttelyn ripustus saa kävijän hiukan mietteliääksi. Kun ulko-ovesta astutaan Studioon, se on tilana kovin tyhjä. Monna Laaksosen kolmeosainen, konkretismin perinnöstä ammentava maalausinstallaatio Passage ottaa yhden seinän hienosti haltuunsa ja omalla tavallaan ansaitseekin ottamansa tilan. Perinteisen horisontaalisen asettelun sijaan vertikaaliseksi, siis pystysuuntaiseksi, käännetty teososien esillepano luo kokonaisuuteen kolme tietoisuuden tasoa ja kiinnostavaa psyykkistä tai henkistä jännitettä.

Pari seinää tai kuutiometriä Studion toiselta puolelta jää täysin hyödyntämättä. Yhden koko päätyseinän tilan ottaa haltuunsa melkoisen New Age -henkinen Anna Koshevenkon pingottamattomalle kankaalle toteutettu maalaus Maraas Asala. Gallerian puolella onkin sitten kaikkinensa melkoinen teostungos.

* *

Maalareista vahvoilla on jo tässä uran käynnistelyvaiheessa Sari Moilala, jonka teossarjan Momentum / Muistoihin tallennetut hetket äärellä ei voi olla ajattelematta abstraktin ekspressionismin klassikkoaseman saavuttanutta Cy Twomblya (1928­­–2011). Moilalan teoksissa on intuitiivisuutta ja keskittynyttä automatismia. Värikkäissä maalauksissa tekijä tavoittaa auringon ja kukkaketojen sävyt, mustavalkoisessa hiilellä toteutetussa teoksessa hän kumartaa eniten Twomblyn suuntaan.

KUVA3 Moilala

Sari Moilalan maalaussarja Momentum, Muistoihin tallennetut hetket luo vahvan assosiaation abstraktia ekspressionismia edustaneen Cy Twomblyn maalauksiin.

Mältinrannassa nähdään myös Johanna ”Jorma” Kinasen videoteos No act, joka on installoitu intiimiksi, yhden hengen kerrallaan koettavaksi. Mustien verhojen sisään kätketyssä teoksessa katsoja seuraa ensin mutkittelevaa valojuovaa, kuin polkua, joka rakentaa tunnelmaa ja luo odotusta. Pimeästä käytävästä perille päästyä saa seurata teatteriesityksen tyyppistä private showta näytöltä, mukavasti laiskanlinnassa istuen.

Rakkauden ja siihen kietoutuvan vallankäytön, hylkäämisen ja väkivallan muotoja käsittelevä teos käyttää hyväkseen visuaalisen kulttuurin tyypillisiä maneereja. Vetovoiman ja poissulkemisen visuaaliset kliseet tulevat käsitellyksi.

KUVA4 Kinanen

Kuvaan on napattu ohikiitävä hetki Mältinrannassa esillä olevasta Johanna ”Jorma” Kinasen videoinstallaatiosta No act.

* *

Galleria Rajatila sijaitsee kätevästi Hämeenpuiston tuntumassa, joten se toimii välietappina Mältinrannan ja Saskian välillä kuljettaessa. Tuisku Laakso käsittelee videoinstallaatiossaan Nature Studies luontosuhteen fyysisyyttä. Naishahmo kanavoi ympäröivän luonnon liikahduksia oman kehonsa kautta, liikekieli tavoittaa modernin tanssin juuria alkuliikkeitä etsien. Gallerian valaistus on tälle teokselle liian voimakas, vaikka isoa ikkunapinta-alaa on peitetty osittain. Valoa tulvii pitkän ikkunaseinän toisesta päädystä tilaan niin paljon, että videoinstallaatio hädin tuskin erottuu vaaleasta seinäpinnasta, jolle sitä heijastetaan.

Rajatilan alakerrassa kasvomaski haittaa Milla Tervakankaan teoksen täyttä kokemista, koska siihen kuuluu olennaisesti tervainen tallituoksu. Hiukan se pääsee maskin läpi tihkumaan. Shamanismin perintöön viittaava luontokokemus on tämäkin installaatio nimeltään Rautaiset kenkäsi palavat hitaasti. Hämärä tila, tuoksut, salaperäisen muotoinen tunnelmavalo, salaisuuttaan paljastamaton video, hevosenkengän jäljet maahan sirotellulla hiekalla. Eihän tästä mitään tajua, mutta läsnäoloa vahvistava tunnelma on kohdillaan.

KUVA5 Rautakangas

Yksityiskohta Rajatilan alakerrassa sijaitsevasta Milla Tervakankaan installaatiosta Rautaiset kenkäsi palavat hitaasti.

* *

Galleria Saskiassa luontoteema nousee esiin muita lopputyönäyttelyiden gallerioita sadunomaisemmin. Elli Flinkin kankaalle maalaamat teokset ovat tyyliltään satukuvituksien kaltaisia. Runsaine yksityiskohtineen ne tarjoavat paljon tutkittavaa, tavaraa on ehkäpä liikaakin aina yksittäistä teosta kohden. Maalausten utuisuus saa elementit hiukan sulautumaan toisiinsa, ja kun yksityiskohtia on paljon, ne hiukan hukkuvat omaan runsauteensa.

Maalauksiin liitetyt käsityömenetelmin väkerretyt, pehmolelumaiset satuhahmot valtaavat tilaa myös galleriatilan kakluunin reunalta. Installaatiosta välittyy lempeä tekemisen nautinto ja häpeämätön lapsekkuuden ylistys.

Annika Takkalan neliosainen teossarja Info edustaa minimalistista kirkkautta. Luontosuhde on tässäkin kokonaisuudessa läsnä. Kuivatut kasvinosat ja kultaukset muodostava yhdessä merkkijonoja, kuin kirjoitusta. Se saa pysähtymään ja tajuamaan, että luonto kyllä yrittää kertoa meille asioita, jos vain rauhoitumme lukemaan, kuulemaan ja aistimaan sen viestejä. Toisaalta luonnonelementit on teoksissa kahlittu ihmisen säätämän järjestyksen ja luokitustarpeen alaisiksi. Ihmisten keinot siirtää tietoa luonnosta jälkipolville ovat perinteisesti aiheuttaneet eläinten ja kasvinosien tappamista, säilömistä ja järjestelmällistä arkistoimista.

Saskian perimmäisessä huoneessa sadunomaisuus jatkuu. Enni-Maija Ahovaaran olentomaiset, puhtaanvalkoiset ja pörröiset veistokset rikkovat lajinmäärityksiä installaatiossa Päiväunilla. Untuvaisten, emumaisen pitkäkaulaisten hahmojen kasvoissa on kosolti inhimillisyyttä. Ehkä ne voi nähdä jonkinlaisena lajinkehityksen utopiana. Ne ovat kuitenkin sulkeutuneet omaan maailmaansa ja vaipuneet suojelemaan uinuvia jälkeläisiään. Luoksepääsemättömiä, mutta kauniita katsella.

KUVA6 Ahovaara Saskia

Enni-Maija Ahovaaran hohtavanvalkea, untuvainen installaatio Päiväunilla löytyy Galleria Saskiasta.

Villin luonnon, laumaeläinten ja ihmisen välistä tasapainoa etsimässä

Media 54:n pop up -galleria Himmelissä ja sen vieressä olevassa Minicinemassa kuvataiteen lehtorin ja kuvataiteilijan Fanni Niemi-Junkolan videoteokset tutkivat tasapainoa, jota ihmisen ja eläimen eettinen yhteiselo edellyttää. Jos ihminen kasvattaa lampaita, koiria tai muita laumaeläimiä, hänen on otettava johtajuus haltuunsa. Missä kohtaa ihmisen vallalla on kuitenkin raja, jota ei saa ylittää?

Niemi-Junkolan teoksen Kouluttaja (2020) elementteinä ovat taiteilija itse, lammaslauma ja lampaita paimentamaan koulutettava koira. Hidastettu kuva saa paimensauvallaan koiralle ohjeita antavan Niemi-Junkolan liikkeet näyttämään hieman t(r)anssillisilta. Keskittyneisyys ja yhteys, joka syntyy ihmisen ja eläinten välille, tempaa mukaansa. Pekko Käpin säveltämä musiikki pitää sekin katsojaa ja kuulijaa otteessaan. Lammaslauman ja koiran välinen dynamiikka luo teoksiin oman kerronnallisen tasonsa.

Eläinten välinen dramatiikka saa enemmän sijaa Minicinemassa esitettävässä videoinstallaatiossa Tasapaino (2020). Siinä on mukana samaa kuvamateriaalia ja musiikkia kuin Kouluttajassa, mutta koiria on useampi, eläimiä ohjaavia ihmisiäkin kaksi ja metsäinen ympäristö on laajemmin kuvissa mukana. Ja mikä erityisen ihanaa, Minicinemassa voi kokea olevansa elokuvissa! Oikeat, punaiset ja pehmeät elokuvateatterin penkkirivistöt ja aito, minikokoisen elokuvateatterin tunnelma saavat huomaamaan, miten rajoitetun elämän aikana onkaan kaivannut oikeaa elokuvissa käymistä.

KUVA7 Niemi Junkola Minicinema

Finlaysonin Media 54:ssa, Satakunnankadun suuntaisen pitkän käytävän varrella sijaitsee Minicinema, jossa voi kokea olevansa vihdoinkin pitkästä aikaa elokuvissa. Näytöksenä on Fanni Niemi-Junkolan teos Tasapaino – Equilibrium (2020).

Teokset avaavat polkuja ajankohtaisille pohdinnoille, kuinka ihmisten ja eläinten yhteiselo on parasta järjestää. Missä määrin ihmisellä on oikeus tai velvollisuus hallita eläimiä, ja missä määrin se on mahdollista eläinten lajityypillisiä tarpeita kunnioittaen?

Itselläni ei ole pienintäkään kykyä eikä halua toimia esimerkiksi koirakouluttajana, mutta suhtaudun hyvin uteliaasti tähän johtamis- ja valmennuskykyyn, joka hyvillä laumaeläinten kouluttajilla on hallussaan. Ehkäpä he ovat usein myös hyviä ihmisten kasvattajina ja kouluttajina, koska heidän on pakko olla hyvin johdonmukaisia onnistuakseen tehtävässään.

Fanni Niemi-Junkolan näyttely sopii yllättävän hyvin juuri tämänhetkiseen galleriaympäristöön. Taiteilijoiden kouluttajana Tampereella toimiva Niemi-Junkola ja Kankaanpään taidekoulusta valmistuvat nuoret kuvataiteilijat täydentävät toistensa luontolähtöistä tematiikkaa, kun näyttelyt katsoo sarjana.

Tästä herää idea: voisiko opiskelijoiden lopputyönäyttelyiden kanssa samaan aikaan pyrkiä järjestämään kaupungin muissa gallerioissa muutaman heitä opettaneen taiteilijan näyttelyitä? Voisi olla kiinnostavaa tarkastella, miten se, millaiseen ilmaisuun taidetta itsekin tekevät opettajat omassa työskentelyssään keskittyvät, mahdollisesti vaikuttaa heidän opiskelijoidensa kädenjälkeen. Tai miten ajassa liikkuviin teemoihin tarttuvat nuoret, uransa alussa olevat taiteilijat verrattuna eri sukupolvea edustaviin opettajiinsa.

Katri Kovasiipi, teksti ja kuvat

Taiteenedistämiskeskus Taike on tukenut työskentelyä.

* *

KASVU

SAMK Kankaanpään taidekoulun lopputyönäyttely kolmessa eri galleriassa Tampereella

  • Taidekeskus Mältinranta 4.5. saakka ma–to 12–18 ja pe–su 12–16, Kuninkaankatu 2.
  • Galleria Rajatila 11.5. saakka ma–pe 13–18 ja la–su 12–16, Hämeenpuisto 10.
  • Galleria Saskia 12.5. saakka ma–pe 12–18 ja la–su 12–16, Pirkankatu 6.

Fanni Niemi-Junkola

Tasapaino – Equilibrium

  • Pop up -galleria Himmeli & Minicinema, Media 54, Finlaysonin alue, Tampere, ke–pe 11–18, la–su 12–16.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This