Kuva: Aleksi Leskinen
Kulttuuritoimituksen tekijät esittäytyvät lukijoille yksi kerrallaan, aina sunnuntaisin, ja vastaavat yksinkertaisiin kysymyksiin, kuten kuka minä olen, mitä minä teen ja minkä takia kulttuurista kirjoittaminen on tärkeää.
Kuka minä olen?
Enimmäkseen omissa mietteissään liihotteleva, sopivasti intoa ja angstia pursuava ajatusten kimppu, joka manifestoituu ihmisille pitkänhuiskeana miekkosena. Hän mörisee partaansa epäselvästi, ja nauraa paljon mielellään.
Mitä minä teen?
Arkisin enimmäkseen kaikkea, paitsi kulttuuria. Siltä kannalta minkäänlaista ammattimaisuutta ei omaan rakkauteeni kulttuurin lukemattomiin eri muotoihin sisälly. Ehkä juuri siksi mietteeni ja vapaa-ajan toimeni niin voimakkaasti ja verrattain pidäkkeettömästi aihetta syleilevätkin. Kulttuurista ei ole tullut minulle uraa, vaan osa elämää, jonka puitteissa pystyn asettamaan itseni alttiiksi monenlaisille kokemuksille, tunteille ja oivalluksille. Nämä sisältävät muun muassa satuja, kokeellista teatteria synametelöintiin yhdistelevän yhtyeen keikkoja, ja tietenkin kulttuurista kirjoittamista.
Miksi olen mukana Kulttuuritoimituksessa ja millä tavalla?
Ilkka Valpasvuo kysyi Uusi Tampereessa, että kiinnostaako. En ollut silloin ihan varma, mutta syksyllä huomasin, että käsissäni oli pari kiinnostavaa leffa-aiheista kolumnia, jotka sitten julkaistiin täällä. Olin luvannut itselleni, etten enää tee keikka- ja levyarviojuttuja. Seuraavaksi siis arvioin Mikko Joensuun keikan ja PH:n uuden Osiris Hayden -levyn.
Voisi kai kiteyttää niin, että minulla ei ole mitään tiettyä kehikkoa tai suunnitelmaa, minkä mukaan kirjoitan, tai jos sellaista suunnittelenkin, ei se pidä kuitenkaan. Ehkäpä noissa kolumneissa hieman avautuneet kotimaisen underground-elokuvakulttuurin nyörit olisivat vailla tarkempaakin tutkimista.
Aleksi Leskisen Kulttuuritoimitukseen kirjoittamiin tai kuvittamiin juttuihin pääset täältä.
Minkä takia kulttuuri ja siitä kirjoittaminen on tärkeää?
Minulle kulttuuri on antanut tavan mieltää maailmaa, suhtautua oman elämän käänteisiin ja käsitellä kaikkea olemiseen liittyvää hienoa, hämärää ja hankalaa. Tapa, jolla katson aihetta, on vilpitön ja hyväntahtoinen, ja siksi jokainen sana on tärkeä. Jos mistään, mitä kirjoitan, tarttuu johonkuhun lukijaan intoa tai edes hämmentynyttä kiinnostusta, on sillä väliä. Riippumatta siitä, onko kirjoituksen kohde jonkinlaisella hyvä/huono-asteikolla lähempänä sydäntä syleilevää erinomaisuutta vai valmista kamaa pöntöstä vedettäväksi.
Mistä muualta tekstejäni voi lukea?
Vanhoja tekstejä on mm. Desibeli.netissä vuosilta 2009–2015. Tällä erää kirjoitan vain Kulttuuritoimitukseen.
Miten minuun saa yhteyden?
Huhuile Annalan Salen pihassa Lekaa ja pidä näkyvästi esillä jotain kunnollista sipsipussia.
Aleksi Leskinen
