Mikko Väänänen, Olli-Pekka Tennilä ja Antti Salminen.
TAPAHTUMA | Lukulaarin lauantainen keskustelutilaisuus keräsi hyvin kuulijoita. Aiheena oli Summa Tunguskan ja koko Olosuhteet-trilogian moniulotteinen maailma.
”Kirjoilla on oma elämänsä juuri siksi, että ne ovat elottomia.”
Sari Harsu, teksti ja kuvat
Tampereen antikvariaatit kantavat kiitettävästi kortta kulttuurikekoon. Kirjamyynnin lisäksi ne tarjoilevat tapahtumia.
Laajentuneen Lukulaarin ensimmäisessä klubi-iltapäivässä keskusteltiin Antti Salmisen Olosuhteet-trilogiasta ja erityisesti sen päätösosasta Summa Tunguskasta (Poesia, 2024).
Salmista haastatteli kirjailija Mikko Väänänen, ja keskustelussa oli mukana myös Poesian kustannuspäällikkö, runoilija Olli-Pekka Tennilä.
Ennen keskustelua Lukulaarin omistaja Jani Henttonen lausui tervetulosanat ja kertoi, että ajatus klubitilaisuuksien järjestämisestä oli kytenyt pitkään. Idea alkoi konkretisoitua, kun Mikko Väänänen löytyi vetäjäksi. Seuraava Lukulaari Klubi järjestetään huhtikuussa.
Lauantai-iltapäivän keskustelu taltioitiin, ja video on tarkoitus ladata myöhemmin Youtubeen niidenkin nähtäville, jotka eivät päässeet paikalle. Ensimmäiseen klubiin kyllä päästiin paikalle sankoin joukoin: Tampereen vanhin kirjakauppa täyttyi ihmisistä siltä osin kuin se ei ollut täynnä kirjoja.
Kaikki alkoi unesta
Vuonna 1983 syntynyt Antti Salminen on tamperelainen filosofi, runoilija, tietokirjailija, kirjallisuudentutkija ja vieraileva professori Taideyliopistossa.
Idean Olosuhteet-trilogian ensimmäiseen osaan kirjailija kertoo lähteneen unista.
– Näin enemmän tai vähemmän toistuvia unia, joissa oli erikoinen tuntu tai tunnelma. Ne kutsuivat tutkimaan tiettyä maisemaa.
Kivikkoinen ranta ja kettuhäkkejä – sellainen oli Lomonosovin moottorin alkukuva.
– Vaikutti siltä, että se kuva tietää jotakin, mitä minä en tiedä.
Salminen ryhtyi kirjoittamaan, ja teos alkoi hiljalleen kutoutua unen rannalta. Jossain vaiheessa kirjailija alkoi silmäillä karttaa ja miettiä, missä tämä paikka voisi sijaita. Pohjoinen Novaja Zemlja, Neuvostoliiton aikainen ydinaseiden testipaikka, vaikutti aika lailla oikealta.
Olosuhteet-trilogian vuonna 2024 ilmestynyt kolmas osa yhdistää aiempien osien, Lomonosovin moottorin (2014) ja MIRin (2019), maailmoja ja pureutuu kivikunnan tiedostamattomaan.
Lopuksi pohdittiin kirjan tapaa olla olemassa.
Monitahoista spekulatiivista fiktiota
Haastattelija Mikko Väänänen viittaa kirjailija Matti Pulkkisen usein siteerattuun sanontaan romaanista sikana, joka syö kaiken, sanomalla Salmisen teoksen syöneen paljon kaikkea.
Summa Tunguska liikkuu runouden ja proosan välimaastossa, ja siinä kuullaan eri hahmojen ääniä, jotka keskustelevat ja riitelevät keskenään.
– Juonen hahmottaminen on lukijan vastuulla. Fakta ja fiktio sekoittuvat, ja normaaleimmilta kuulostavat asiat teoksessa ovat keksittyjä, Väänänen kuvailee.
Antti Salminen esittää keskustelun loppupuolella sellaisenkin ajatuksen, että teokset eivät ole fiktiota ollenkaan.
– Tietyssä mielessä kirjat kaikessa hulluudessaan ovat totta.
Olli-Pekka Tennilä kertoo Poesian julkaisevan nykyrunoutta ja kokeellista kirjallisuutta, sellaista, joka on oikeastaan vasta tulossa. Tällaiseen seuraan Salmisenkin tekstit sopivat.
– Antin kanssa myös tunnemme pitkältä ajalta. Meillä on yhteistä historiaa, ja sitäkin kautta ajatukset tangeeravat.
Konventioiden tuolla puolen
Kustannuspäällikkö pitää kiinnostavana Salmisen lähtökohtaa, jossa kirjailija luopuu paljosta sellaisesta, joka genrekirjallisuudessa otetaan annettuna.
Esimerkiksi juonen Salminen hylkäsi. Hän halusi katsoa, mitä jää jäljelle, kun tällaisista kirjallisuuden peruskonventioista luopuu. Jäi kaksi asiaa, joista ensimmäinen on tietty kielilähtöisyys.
– Toinen on jotakin, jota voisi kutsua maisemaksi. Se kantaa merkityksen mahdollisuuksia.
Salminen on aina ollut kiinnostunut alkemiasta, hermeneuttisesta filosofiasta ja okkultismista. Kaikkea tätä ja paljon muuta trilogiasta löytyy.
– En ole ollut erityisen kiinnostunut astrologiasta, mutta senkin kanssa vähän flirttaillaan Summa Tunguskassa.
Teoksen maailmassa liikutaan tulevaisuudessa, mutta kirjailija pitää dystopia–utopia-jaottelua turhan kaksinapaisena.
– Sen mutatoiminen ja jopa pervertoiminen on aika kiinnostavaa.
Tahroista rakentuva kudelma
Dokumentaarisuuden epäluotettavuus, epäluotettava kertoja ja tiedollinen ad absurdum ovat Olosuhteissa läsnä.
Salminen kuvailee trilogiaansa pinoksi, kasaksi tai tunkioksi, jossa on erilaisia kerroksia.
– Lukijasta riippuu, mitkä tasot kommunikoivat keskenään.
Teoksista on löydettävissä niin sanottuja pääsiäismunia. Niissä on inter- ja intratekstuaalisia viitteitä, jotka yhdistävät kirjoja toisiinsa. Lisäksi lukija itse luo omista henkilökohtaisista lähtökohdistaan kumpuavia yhteyksiä teosten välille.
Salminen puhuu ”isosta tahraisesta peilistä” ja ”Leonardon seinästä”, jossa jonkin suuren pinnan sattumanvaraiset läikät tai kuviot yhdistyvät katsojan mielessä ja muodostavat jonkin tunnistettavan kuvan.
– Se on yksi mahdollinen metafora, miten trilogia voi toimia.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Lukupäiväkirja 2025: osa 3 – Syksyn uutuusluettelot tulevat
LUKEMINEN | Mikko Saari on lukenut viihdettä, faktaa ja kirjastojen uutuusluetteloita.
Evakkoperhe etsii paikkaansa – arviossa Riko Saatsin Yönistujat
KIRJAT | Äidinrakkaus pitää perheen koossa, kun on pakko sopeutua uuteen kieleen ja uskontoon.
Vinhan kirjakauppa avaa kesällä pop up -myymälän Finlaysonilla – valikoima on kuratoitu, kuten Ruovedelläkin
KIRJALLISUUS | Vinhan kirjakaupan väki kävi katsastamassa kesäpuodin tilaa Finlaysonilla Galleria Himmelblaun tiloissa. Tulossa on yhtä iso tai ehkä vähän isompikin myymälä kuin emoliike Ruovedellä.
Kirja kerrallaan kohti jalkapalloyhteiskuntaa
KOLUMNI | Olli Sotamaa arvioi uuden sarjakauden kynnyksellä suomalaisen jalkapallokulttuurin kypsyyttä ja jakaa vinkkinsä parhaista suomenkielisistä jalkapallokirjoista.