Joogan puu kasvaa ylösalaisin – joogafilosofia on tietoisuuskeskeistä, sanoo tutkija Matti Rautaniemi

Joogan historian tutkija Matti Rautaniemen mukaan Bhagavad Gītā -tekstissä oleva puu, jonka juuret ovat ylöspäin ja lehvästö alaspäin, on vertauskuva sille, että joogafilosofian mukaan aineellinen todellisuus ei ole kaiken perusta vaan lopputulos.

Samuli Huttunen

Tuntuu hieman oudolta puhua todellisuuden metafyysisestä luonteesta sellaisena kuin joogafilosofia sen näkee Zoomin videopalaverissa, mutta poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia ratkaisuja. Ruudullani näkyvä uskontotieteilijä, tietokirjailija ja kääntäjä Matti Rautaniemi on pitänyt luentoja joogan historiasta videoyhteyden päästä jo aiemminkin.

Rautaniemestä on tullut hänen joogan historiaa käsittelevän kirjansa Erakkomajoista kuntosaleille – miten jooga valloitti maailman (Basam Books, 2015) julkaisun jälkeen joogapiireissä tunnettu nimi luennoitsijana ja kurssien pitäjänä. Rautaniemi järjestää kursseja, lukupiirejä ja julkaisee artikkeleita joogasta myös aloittamansa Joogasivistys-projektin puitteissa. Yhdessä joogaopettaja Miska Käpin kanssa hän tekee Maailmanpuu-nimistä podcastia.

Alkuvuodesta Basam Books julkaisi Rautaniemen kirjasta uudistetun laitoksen nimellä Joogan historia – erakkomajoista kuntosaleille. Tärkeimpänä muutoksena Rautaniemi pitää osiota, joka käsittelee tantraa. Siitä hänen käsityksensä olivat ensimmäisen painoksen jälkeen muuttuneet merkittävästi. 

– Tantra on aihepiiri, josta on aika vaikeaa löytää hyvää yleisesitystä. 1800-luvun indologien tutkimukset ovat hirvittävän vääristäviä, ja se on laittanut koko homman alusta asti väärille raiteille. Nyt hyvää tantratutkimusta alkaa olla, ja mikä vielä tärkeämpää, sitä aletaan tuoda myös suuren yleisön ulottuville.

– Näiden painoksien välissä kävin myös itse opettajakoulutuksen eräässä tantrisessa joogasuuntauksessa, mikä vaikutti näkemyksiini todella paljon.

Rautaniemi korostaa, että tantralla ei ole mitään tekemistä mindfulness-seksin kanssa, johon useimmat tantran nykyään yhdistävät.

– Tantra on yleisnimitys Intian esoteeriselle perinteelle. Se on heidän salatieteellinen traditionsa.

Joogahistorian näyttämölle keskiajalla 400-luvun jälkeen tullut tantra kääntää Rautaniemen mukaan päälaelleen tiettyjä filosofisia asetelmia, jotka joogaa sitä ennen olivat määrittäneet.

– Tantrasta tekee joogan kannalta merkittävän suuntauksen se, että siinä ilmentynyt todellisuus ja ihmiskeho nähdään positiivisessa valossa ja joogaharjoituksen keskeisenä välineenä.

* *

Shivaa maailman luovana ja tuhoavana tanssin herra Natarajana esittävä patsas noin 1000-luvulta Intiasta. Shivaa on joogan historiassa kuvattu sekä villinä ulkopuolisena että meditaatioon vaipuneena joogamestarina. Kuva: MET Museum / CC

Kirjaa lukiessani oli mielenkiintoista havaita, että perinteinen jooga nimenomaan ei tavoittele kehon ja mielen välistä yhteyttä, vaan ennemminkin niiden erillisyyden tajuamista. Usein meillä on se mielikuva, että kehon ja mielen välinen yhteys on se, mitä joogassa tavoitellaan.

– Tämä on keskeinen ero klassisen joogan ja tantrasta juontuneen joogan välillä. Klassisessa joogassa, joka kiteytyy Patañjalin Yogasutraan –  johon monet nykyjoogitkin mielellään viittaavat – pointti on juuri se, että pyritään oivaltamaan tietoisuuden ja todellisuuden välinen ero, eli se, että olemassaolon syvin taso on puhdas tietoisuus, ja kaikki ilmentynyt on jonkinlaista näytelmää siinä edessä, johon tietoisuus on uppoutunut. Joogan harjoituksella pyritään siihen, että tietoisuus oivaltaa erillisyytensä siitä, että se onkin havaitsija eikä nämä kaikki asiat, joita se havaitsee.

– Tässä on myös se tärkeä puoli, että ero tietoisuuden ja ilmenneen todellisuuden välillä ei ole sama ero kuin mielen ja kehon välillä. Mieli ja keho sekä kaikki muu, mikä voidaan havaita, mille voidaan antaa nimi, kuuluvat joogafilosofian mukaan ilmenneeseen todellisuuteen. Tietoisuus on jotain muuta, se on jotain paljon syvempää ja laajempaa. Vaikka klassisessa joogafilosofiassa on eräänlainen dualismi, se on eri dualismi kuin se, mihin me olemme tottuneet.

– Tantrisissa joogasuuntauksissa ja tantrisessa filosofiassa todellisuus nähdään perimmäisen tietoisuuden itseilmauksena ja sikäli erottamattomana siitä, ja siksi hyvänä ja hyödyllisenä. On helppo nähdä, minkä takia tantran filosofian pohjalta ovat syntyneet juuri fyysiset joogaharjoitukset, koska siinä katsotaan, että kaikki se, mitä keho on, ja mitä sillä voidaan tehdä, on perimmäisen tietoisuuden ilmentymää eikä este sen itseoivallukselle.

Siinä ei kuitenkaan varmaan nähdä asiaa niin kuin me tästä länsimaisesta luonnontieteellisestä näkökulmasta olemme tottuneet ajattelemaan, että ulkoinen todellisuus on ainoa, mikä on olemassa?

 – Ei. Joogan maailmankuvaa voidaan symbolisesti havainnollistaa ylösalaisin kasvavalla puulla, jonka juuret ovat ylöspäin ja lehvästö alaspäin. Tällainen symboli on Bhagavad Gītā -tekstissä. Se on vertauskuva sille, että joogafilosofian mukaan aineellinen todellisuus ei ole kaiken perusta vaan lopputulos. Se ikään kuin virtaa puhtaasta tietoisuudesta ja ilmenee todellisuutena.

– Jos katsomme modernin tieteellisen maailmankuvan kautta, niin puu kasvaa alhaalta ylöspäin. Kysymys on, miten aineellinen todellisuus voi synnyttää tietoisuuden. Joogafilosofian näkemys on päinvastainen, eli miten tietoisuus voi synnyttää todellisuuden. Koko lähestymistapa ihmiseen ja olemassaoloon on päinvastainen.

– Yksinkertaisesti voidaan sanoa, että kaikki, mikä on olemassa, on osa tätä perimmäistä, yhtä tietoisuutta, mutta ongelma on se, että tässä tilassa, jossa me olemme, tässä erillisyyden maailmassa, meidän on mahdotonta tätä älyllisesti ymmärtää.

* *

Matti Rautaniemi sanoo videohaastattelussa toivovansa, että joogit puhuisivat enemmän siitä, mikä on harjoituksen päämäärä. Kuva: Kuvakaappaus videolta

Mitä itse sanoisit, mitä jooga on?

 – Voisi sanoa, että jooga on yhteyttä todellisuuden perustaan tai kokonaista olemassaoloa. Yhteyden ajatus on molemmissa keskeinen juttu. Tämähän ei sinänsä hirveästi paljasta – minkä tahansa joogakirjan ottaa käteen, niin siellä sanotaan, että jooga tarkoittaa yhteyttä. Mutta siitä se lähtee aukeamaan. Ajatus on se, että perustilassa me olemme erillisyyden tilassa, ja joogan tila on yhteyden tila.

 – Kiinnostuin joogasta filosofia edellä, mutta minua viehätti siinä se, että on myös tämä fyysinen harjoitus. Menin joogatunnille ja tykkäsin harjoituksesta todella paljon ja aloin käydä siellä.

– Vähitellen alkoi herätä kysymys, että mitä ihmettä – mitä tekemistä tällä, mitä täällä tunneilla tehdään, on sen kanssa, mitä joogafilosofian puolella sanotaan? Tämä kysymys johti minut tutkimaan tätä aihetta laajemmin ja tämän kirjan kirjoittamiseen. Minulle historian tutkiminen on antanut ne vastaukset, joita minulla joogaa koskien on ollut.

Kirjan ensimmäistä painosta lukiessani minulle tuli melkein eräänlainen joogakriisi, kun se jotenkin herätti siihen – vaikka tiesin, että se mitä tekee täällä jossain joogasalilla ei ole sama asia kuin perinteinen intialainen jooga, niin miten kaukana se lopulta on. Olin ehkä ajatellut, että astangajooga olisi lähempänä jotain perinteisempää tai ”aidompaa” joogaa, mikä ei sitten ehkä pitänytkään paikkansa – miten itse näet, onko olemassa aitoa joogaa, tai onko sillä mitään merkitystä, onko jooga aitoa tai ei?

 – Niin kuin kirjan alussa sanon, en oikeastaan ota kantaa siihen, mikä on aitoa joogaa. Mielestäni on selvää, että mikään nykyään länsimaissa tai suuressa osassa Intiaakaan harjoitettu jooga ei vastaa sitä, mitä muinaisessa Intiassa joogalla on tarkoitettu. Maailma joogan ympärillä on muuttunut, ihmisten käsitys itsestään ja maailmasta on muuttunut, joten joogaakaan ei ole mahdollista harjoittaa samalla tavalla.

– Mutta jos mietimme, mitä joogalla vanhimmissa tunnetuissa lähteissä tarkoitetaan, eli kaikkia menetelmiä, joilla ihminen voi saavuttaa kokemuksellista tietoa todellisuuden perimmäisestä olemuksesta, niin uskoisin, että jotkut joogamuodot pyrkivät edelleen tällaiseen päämäärään.

– En mielelläni tee erottelua aidon ja ei-aidon joogan välille, vaan ennemmin sanon, että joogalla voidaan pyrkiä monenlaisiin päämääriin, ja että perinteisin päämäärä on metafyysisen tiedon tavoittelu.

Voiko siinä kuitenkin olla jonkinlaisia ongelmia, että vähän mitä sattuu ruvetaan pikkuhiljaa kutsumaan joogaksi – kai kuitenkin on joku ero vaikka astangajoogalla ja jollain kaljajoogalla?

 – Totta kai eroja on. Kaikki jooga ei ole samaa, ei missään nimessä. Eri harjoitukset johtavat eri päämääriin, ja erilaiset tavat ja erilaiset intensiteetit tehdä harjoitusta johtavat erilaisiin tuloksiin. Olen varma, että säännöllinen astangajoogan harjoittaminen tuottaa hyvin erilaisia tuloksia kuin säännöllinen kaljajoogan harjoittaminen.

– Nykyjoogan kentällä puhutaan hirmu vähän siitä, mihin harjoituksella oikeastaan tähdätään. Minusta olisi hirveän mielenkiintoista ja hyödyllistä, jos joogit puhuisivat enemmän siitä, mikä on harjoituksen päämäärä, se korkein tavoite, johon sillä pyritään.

Nykyjooga perustuu yleensä fyysiseen asanaharjoitukseen, toisin kuin klassinen jooga, jota Rautaniemi kuvailee metafyysisen oivaltamisen poluksi. Kuva: Unsplash

Vivekananda-käännöksen alkupuheessa sanot, että ”Jos mediaan on uskomista, niin joogasalilta saa sekä puhtaan tietoisuuden että piukan takapuolen”. Voiko joogalla saada molemmat, vai onko piukka takapuoli vastakkainen puhtaan tietoisuuden saavuttamiselle?

 – Se ei ole missään nimessä vastakkainen sille, mutta en usko, että samat harjoitukset voivat suoraan tuottaa niitä molempia. Piukka takapuoli ja puhdas tietoisuus eivät sulje toisiaan pois, mutta eivät myöskään automaattisesti johda toisiinsa.

– Jos puhutaan henkisistä harjoituksista, niin olen sitä mieltä, että fyysinen harjoittelu – se voi olla mitä tahansa, mikä pitää fyysisen kehon kunnossa – on äärimmäisen hyödyllistä. Se vaikuttaa jo itsessään kokemukseemme itsestämme ja todellisuudesta.

– Mutta en usko, että pelkkä jooga-asanoiden tekeminen johtaisi valaistumiseen tai kokemukseen puhtaasta tietoisuudesta. Eikä tämä ole myöskään joogaperinteen näkemys. Asanat ovat aina olleet väline siihen, että pidetään tämä meidän fyysinen olomuotomme kunnossa, tasapainossa ja terveenä.

Olet aloittanut Joogasivistys-projektin, mikä se on ja miksi koit, että on tarvetta joogasivistykselle?

 – Joogasivistys on nimitykseni lähestymistavalle, joka mielestäni puuttuu nykyjoogan maailmasta. Minun nähdäkseni, jotta voidaan luoda syvällinen, kestävä ja eettisesti kantava lähestymistapa joogaan, tarvitsemme kolmea asiaa, tai oikeastaan neljää asiaa: tarvitsemme oman joogaharjoituksemme, joogan filosofiaa, joogan tutkimusta ja sitten meidän täytyy palata vielä kerran harjoitukseen. Näistä aineksista voimme luoda kokonaisvaltaisen lähestymistavan joogaan.

– Yleensä joogan harrastajilla on yksi asia, harjoitus. Ja se on totta kai kaiken perusta. Monet harjoittajat myös tutustuvat joogan filosofiaan. Mutta voi olla, että harjoitus ja filosofia eivät kohtaa, tai että filosofia ei muuten aukea, tai muodostuu hyvin kapea, kuppikuntainen lähestymistapa, että on tämä harjoitus ja tämä tulkinta tästä filosofiasta, ja siinä on kaikki.

– Tämä ei mielestäni riitä, vaan tarvitaan myös laajan perspektiivin näkökulma, jonka joogatutkimus, akateeminen ja analyyttinen lähestymistapa tarjoaa. Se tuo luovaa jännitettä, koska tutkimuksen näkökulma kyseenalaistaa niitä näkemyksiä, joita meillä on joogasta. Joogasivistys-projektini pyrkii antamaan näitä tutkimuksen ja jossain määrin myös filosofian välineitä joogan harjoittajille ja opettajille.

– Näemme usein joogan filosofian ja harjoituksen toisilleen vähän vastakkaisina. Ajatellaan, että harjoitus on perusta ja filosofian voi liittää siihen lisävarusteeksi, vähän niin kuin spoilerin auton perään – sen voi laittaa sinne, jos haluaa, ja se näyttää jonkun mielestä hyvältä, mutta se ei ole mitenkään välttämätön. Pyrin tuomaan toisenlaista näkökulmaa, jossa tieto ja harjoitus ovat toisiaan täydentäviä asioita.

* *

Swami Vivekananda, oikealta nimeltään Narendranath Datta, Chicagossa vuonna 1893 otetussa valokuvassa. Kuva: Wikimedia Commons

Syyskuun 11. päivä 1893 Chicagon maailmannäyttelyn yhteydessä järjestetyn Maailman uskontojen parlamentin puhujankorokkeelle nousi oranssiin kaapuun ja turbaaniin pukeutunut intialainen munkki Swami Vivekananda, joka puhui uskontojen ykseydestä ja hindulaisuudesta niiden taustalla vaikuttavana universaalina filosofiana.

Vivekananda, oikealta nimeltään Narendranath Datta, tunnetaan joogafilosofian modernisoijana. Hän tulkitsi hindulaisuutta ja joogafilosofiaa oman aikansa tieteellisen ja teknologisen sanaston kautta tavalla, joka teki siitä länsimaiselle yleisölle helposti lähestyttävää.

Matti Rautaniemen käännös Swami Vivekanandan alunperin vuonna 1896 julkaistusta joogakirjallisuuden klassikosta Rājajooga – sisäisen luonnon herruus (Basam Books) ilmestyi alkuvuodesta. Kirja on koottu Vivekanandan Yhdysvalloissa pitämistä luennoista. Nimen rājajooga tarkoittaa ”kuninkaallista joogaa”.

Vivekanandaan vaikuttivat syvästi uushindulaisuus ja Intian itsenäisyyteen pyrkivä aate. Rautaniemen mukaan Vivekananda oli varhaisia intialaisia nationalisteja, ja hän piti joogaa yleismaailmallisena henkisen kehityksen menetelmänä, Intian lahjana maailmalle.

 – Vivekanandalla oli ajatus, että länsimaat ovat materiaalisesti edistyneitä, on teknologiaa, taloudellista hyvinvointia ja tiedettä, ja tämä perustuu ulkoisen luonnon herruuteen. Länsimaalaiset ihmiset olivat Vivekanandan mukaan saaneet ulkoisen luonnon hallintaansa teknologian avulla.

– Mutta se, mikä länsimaista Vivekanandan mukaan puuttui, oli henkisyys. Hän oli sitä mieltä, että intialaiset ovat sisäisen luonnon herroja, he ovat henkisesti rikkaita. Ja tämä johtuu siitä, että heillä on joogan henkinen teknologia tai joogan tiede, jonka avulla heistä on tullut sisäisen luontonsa herroja.

– Vivekananda esitti joogan menetelmänä, jopa tieteellisenä menetelmänä, jolla ihminen voi hankkia kokemuksellista tietoa niistä asioista, joista uskonnot puhuvat. Tämä sisäisen luonnon herruus tarkoittaa sitä, että ihminen osaa hallita mieltään, tunteitaan ja impulssejaan, ja tämän avulla pääsee käsiksi ihmisluonnon syvimpiin tasoihin, omaan sisimpään olemukseensa.

Voisiko sanoa, että Vivekanandalla on dualistinen näkemys luonnosta ja ihmisestä jotenkin erillisinä, vai onko se erilainen kuin meidän länsimainen käsityksemme, koska hänellä on tämä sisäinen luonto, jota länsimaisen tieteen perinteessä ei niinkään ajatella?

 – Kun me länsimaissa puhumme luonnosta, niin mehän puhumme yleensä luonnosta vastakohtana kulttuurille. Eli luonto on aineellinen todellisuus sinänsä, ja kulttuuri on se, minkä ihmiset luovat sinne, miten ihminen järjestää sen.

– Joogafilosofia käyttää luontoa toisessa merkityksessä. Sana luonto on joogafilosofiassa prakriti, ja prakriti tarkoittaa käytännössä kaikkea, mikä on olemassa. Itse käännän sen yleensä ”ilmentynyt todellisuus”. Joogafilosofian vastakkainasettelu ei ole luonnon ja kulttuurin vaan luonnon ja tietoisuuden välillä. Se on tärkeä erottelu, koska joogafilosofian luonto on eri kuin meidän länsimainen luontomme.

Vishnua esittävä patsas noin 900–1000-luvulta Intiasta. Vishnua pidetään hindulaisuudessa oikeudenmukaisuuden, rakkauden ja järjestyksen jumalana. Kuva: MET Museum / CC

Luonnonfilosofian parissa käytetään nykyään paljon käsitettä ”ihmiskeskeisyys”. Onko joogafilosofia tai Vivekanandan filosofia ihmiskeskeistä, tai voisiko sitä kuvailla ihmiskeskeiseksi?

 – En välttämättä sanoisi sitä ihmiskeskeiseksi, vaan se on tietoisuuskeskeistä. Mutta sana, jota Yogasutran filosofia käyttää perimmäisestä tietoisuudesta on purusha, joka tarkoittaa sanatarkasti ”ihminen”. Oikeastaan koko joogan filosofinen perinne kuvaa perimmäisen tietoisuuden ihmisen kaltaisena. Kosminen ihminen on perustava metafora.

– Ehkä se, mikä jälleen erottaa joogafilosofian siitä, kun puhumme länsimaisessa modernissa kontekstissa ihmiskeskeisyydestä, on se, että se ihminen, josta joogafilosofia puhuu, ei ole mikään yksittäinen säkki lihaa ja luita vaan tietoisuus on se, mikä läpäisee kaiken.

– Jos ihmisellä on joku erityisasema joogafilosofiassa, se on se, että ihmisellä on erityinen mahdollisuus oivaltaa oman olemuksensa olevan yhtä tämän perimmäisen tietoisuuden kanssa.

Minusta Vivekanandan kirjaa lukiessa hänellä oli yllättävän vahva käsitys ihmisestä täysin erilaisena kuin muut eläimet. Ehkä minulla on ollut se käsitys joogafilosofiasta, että siinä ajateltaisiin enemmän ihmistä osana jotain kokonaisuutta.

 – Tietyssä mielessä ajatellaan, mutta ero on se, että näkökulma joogafilosofiassa on ylhäältä alaspäin. Meillä on länsimaissa helposti sellainen tapa ajatella, että ihminen on eläin, jonka päähän on jossain vaiheessa syttynyt lamppu, ja se on alkanut tiedostaa olevansa olemassa.

– Joogafilosofian näkökulma on, että lamppu on ensimmäinen asia, joka palaa. Ja kaikki mitä on, on lampun eriasteista hehkua. Ihminen on jossain siinä puolivälissä. Eläimissä sama valo on ehkä vähän himmeämpänä.

– Vaikka intialaisessa filosofiassa nähdään kaikki asiat tietoisuuden ilmentymänä, siinä on aina hierarkia. Se on hyvin tärkeä oivaltaa. Ajatus on, että ihminen on lähempänä puhdasta tietoisuutta kuin vaikka koira. Eläimet ovat tietoisuuden ilmentymiä, mutta ne ovat alemmalla olemisen tasolla. Siellä on mielestäni tietynlainen hierarkkinen käsitys todellisuudesta, ja se näkyy myös monissa joogafilosofian puolissa.

Jos ajattelee zen-filosofiaa, missä korostetaan paljon sitä, että kaikki on tässä jo nyt – sitä kautta olen joskus ajatellut, että eivätkö eläimet tietyllä tavalla ole jo siellä, koska niille kaikki on jo tässä ja nyt. Mutta joogafilosofiassa on ehkä vahvempi ajatus siitä, että pyritään aktiivisesti kohti jotain päämäärää?

 – Ainakin Vivekanandalla kyllä. Jos mietitään joogan käsityksiä laajemmin, niin joogafilosofian mukaan jokaisella olemassaolevalla asialla on oma svabhava eli sisin olemuksensa, ja ne eroavat toisistaan. Jokaisella ihmisellä on oma sisin olemuksensa, ja ne ovat keskenään erilaisia. Samoin jokaisella eläimellä, ja ne ovat erilaisia kuin ihmisten olemukset.

– Jos mietitään sitä, että pyritään oivaltamaan sisin olemus, niin se, miten se toteutuu, on eri asia ihmisen ja vaikkapa kissan kohdalla. Eikö zenissäkin – joka nyt ei hirveästi joogasta poikkea kuin joidenkin filosofisten painotusten kohdalla – ole olennaista oivaltaa oma todellinen olemus, eikä niinkään se, että tullaan kasvin tai kissan tai kiven kaltaiseksi?

– Oma filosofinen tulkintani on se, että minun olemukseni poikkeaa jonkin verran vaikkapa kissojen tai kivien olemuksesta. Mutta ehkä tämä vain kertoo siitä, että en ole valaistunut.

* *

Lähteet:

Matti Rautaniemi (2020). Joogan historia – erakkomajoista kuntosaleille. Basam Books.

Swami Vivekananda (2020/1896). Rājajooga – sisäisen luonnon herruus. Suomentanut Matti Rautaniemi. Basam Books.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua