Kuva: Aaro Tarvainen
MUSIIKKITEATTERI | Speksi on opiskelijavoimin tehty musiikkitanssiteatteriesitys, jonka suola on improvisaatio. Speksiteatteria tehdään nykyään lähes kaikissa yliopistokaupungeissa.
”Onko Speksi kulttuuria? No onhan se. Mikä muuten olisi kulttuurin määritelmä?”
Marja Heinonen, teksti
Vappu ei ole ainoa juttu, jonka ympärille opiskelijat ovat rakentaneet oman raikkaan ilmiönsä. Speksi on opiskelijavoimin tehty musiikkitanssiteatteriesitys, jonka suola on improvisaatio, jota yleisö vaatii huutamalla ”omstart”. Suomessa speksiperinteen on aloittanut Helsingin yliopisto, mutta nykyisin lähes kaikilla yliopistokaupungeilla Suomessa on yksi tai useampi speksiteatteria tekevä ryhmä.
Viime sunnuntaina Tampereelle rantautui osana Suomen-kiertuettaan TLKS Speksi, joka on Turun lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden eli tulevien lääkäreiden, hammaslääkäreiden ja biolääketieteen maistereiden luoma riemastuttava musiikkitanssiteatteriesitys.
Speksi on toden totta kulkenut pitkän matkan juuriltaan. Se syntyi alun perin 1500-luvun Ruotsissa, Uppsalassa, keinoksi opettaa ylioppilaille latinaa teatterin avulla. TLKS Speksin Danse Macabre pyrkii muiden speksien tavoin puhtaasti viihdyttämään. Sitä on ollut toteuttamassa lähes 200 opiskelijan tiimi, jossa on mukana näyttelijöitä, muusikoita, tanssijoita, puvustajia, maskeeraajia, lavastajia ja tekniikasta huolehtivia.
Vaikka iso osa lähes täyden Hällä-teatterin penkeistä oli kansoitettu sunnuntai-iltana jollain tavoin speksiperinteeseen liittyvillä ihmisillä, esityksestä saattoi nauttia täysin siemauksin ilman kytköstä opiskelijakulttuuriin. Danse Macabren imu oli hyvä.
Juoni ei ole sen kummempi kuin muissakaan kepeissä teatteriesityksissä. Danse Macabre vie katsojat 1800-luvun lopun Itävaltaan Kubinin taiteilijaperheen sukukartanoon. Kohta kartano on täynnä haamuja, tohtoreita ja kummallisia kyläläisiä. Suuri kysymys on: mitä ihminen on valmis tekemään rakkauden vuoksi? Heppoinen juoni loi raamit lähes kolmen tunnin iloiselle spektaakkelille.
Speksi uudistuu joka vuosi niin tarinaltaan kuin ainakin osittain tekijäjoukoltaan. Tuottaja Enni Tyynismaa on tyytyväinen siihen, että tänä vuonna käsikirjoituksen teeman valinnassa onnistuttiin erinomaisesti. Tekijöille on tärkeää, että kaikki mukana olevat tuntevat olevansa tärkeä osa kokonaisuutta.
– Nyt kaikki ovat päässeet antamaan parastaan, hän hehkuttaa.
Speksistä välittyy katsomoon energiaa, jota usein jää kaipaamaan ammattiteatterista. Kyse on varmasti lääketieteen opiskelijoiden tuoreudesta, kun he pääsevät nousemaan esiintymislavalle.
Mutta ei vain siitä. Ammattiteatterin rutiinin tilalla Speksissä on läsnä innostuksen lisäksi myös aina pieni kutkuttava ”vaaran” tuntu. Koska aikaa esityksen hiomiseen ei ole muutamaa kuukautta enempää, aina on mahdollisuus, että joku menee toisin kuin suunniteltiin. Epäonnistumisen sijaan se on esityksissä portti uuteen ja väylä improvisoida itsensä tilanteesta eteenpäin. Katsojalle tämä välittyy vahvana latauksena ja hulvattomana tekemisen riemuna, joka tekee esityksestä nautittavan. Väheksymättä yhtään speksaajien huikeaa osaamista.
Koska Danse Macabre ihastuttaa ja herättää tunteita, keskustelemme Tyynismaan kanssa siitä, onko Speksi kulttuuria.
– No onhan se. Mikä muuten olisi kulttuurin määritelmä? Kun mä ajattelen, kuuluuko se meidän opiskelijakulttuuriin, kuuluu vahvasti. Kuuluuko Turun teatteri- ja taidekulttuuriin? Kuuluu.
Entä onko Speksi taidetta?
– On, taidetta kaikilla osa-alueilla ottaen huomioon miten iso porukka tätä on tekemässä.
Entä onko Speksi viihdettä?
– Onhan se viihdettä sekä meille että yleisölle, hän sanoo nauraen.
Speksi yltää viihdyttävyydessään ammattiteattereiden kanssa samaan kastiin. Hyvään tasoon Tyynismaalla on selkeä selitys. Hän muistuttaa, että rima on korkealla.
– Lääkikseen on kokoontunut ihmisiä, joilla on kunnianhimoa ja jotka ovat kriittisiä itseään kohtaan. Halutaan tehdä laadukas ja hieno tuotos, josta yleisö nauttii.
Kunnianhimoiset tavoitteet esityksen suhteen motivoivat tiimiä myös sisäisesti.
– Se pitää otteessaan, että tähdätään tosi korkealle ja pois mukavuusalueelta. Me mietimme, miten saadaan kaikki onnistumaan, ja kun saavutamme asioita, se on aina semmoinen vau-fiilis. Minäkin olen päätynyt tekemään Speksissä asioita, mitä en aiemmin uskaltanut, Tyynismaa kertoo.
Korkealle asetettu rima näkyi tanssijoiden rakentamissa ihmispyramideissa, huikeissa koreografioissa, bändin soinnissa ja näyttelijöiden heittäytymisessä. Nautin suunnattomasti sunnuntain teatterista ja mieli virittyi mukavasti edessä olevaan vappuun! Turkulaisten Danse Macabre tarjosi roppakaupalla mukaansatempaavia tanssiesityksiä, kepeää juonta ja ennen kaikkea hillittömästi nauruhermoja kutkuttavaa improvisaatiota ”omstartien” myötä.
Omstart-improvisaatiot olivatkin näytöksen suola. Kun yleisö huusi ”omstart”, näyttelijät, tanssijat tai bändi esittivät edellisen repliikin kappaleen uudestaan improvisoimalla siihen jotain uutta. Yleisö saattoi halutessaan huutaa omstartiin mukaan tarkemman ohjeen tyyliin ”omstart, enemmän tunnetta!”
Parhaat naurut irtosivat omstarteista, joissa muistettiin Tamperetta. Vai mitä mieltä olette, kun sairaanhoitajan roolihahmon omstart-improvisaatio repliikille ”Ihminen erehtyy, tohtori ei” oli ”Tamperelainen syö mustaamakkaraa, ihminen ei”?
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijä Aapo Stavén paljastaa, miten monologi Parikkalan patsaspuiston luojasta Veijo Rönkkösestä syntyi
HENKILÖ | Projektin alkaessa tekstiä oli nolla riviä ja omat tietoni Veijosta rajalliset, Aapo Stavén kertoo Veijo-monologin taustoista.
”Sormus ei kuulu kenellekään”, sanoo Tampere-talon Ison saliin palaavan Taru Sormusten herrasta -näytelmän ohjaaja Mikko Kanninen
HENKILÖ | Tampereen Teatterin johtajan Mikko Kannisen mukaan draaman kaaret olivat J. R. R. Tolkienille sivuseikka. Siksi juuri yksityiskohtien on oltava hänen ohjauksessaan tarkalleen oikein ja kirjan hengen mukaisesti.
Vuoden 2024 erinomaiset #1: 50 teatteriesitystä
VALINNAT | Sarjassa esitellään kuluneen vuoden erinomaisia asioita kulttuurin eri aloilta. Ensimmäisenä nostamme ansaitsemaansa arvoon teatteriensi-iltoja.
Tampereen Teatterin Katriina Lilienkampf: ”Näytteleminen ei ole kamppailulaji vaan yhteistyötä”
HENKILÖ | Keväällä valmistuneen Katriina Lilienkampfin tähänastinen työrupeama Tampereen teatterissa on ollut innostava. Nyt kaikkien kulttuurialojen yllä häilyy varjoja.