Nightwish-näyttely paaluttaa Kiteen merkitystä fantasiahevin synnyinsijana

Eka demo on tosidiggarille se paras. Nyt sitä voi ihailla.

Pasi Huttunen, teksti ja kuvat

Ensin pitää reissata kaukaiseen itään, Kiteelle saakka, eikä A Nightwish Story -näyttelyn löytäminen kylälläkään näytä olevan helppoa. Kun itse olin jo näyttelyn kiertänyt ja menossa kohti kotiseutumuseota (johon muuten pääsee samalla lipulla, suosittelen!), sain opastaa yhden lähes epätoivon partaalle vaipuneen hevipaitoihin ja nahkaan sonnustautuneen seurueen oikeaan suuntaan.

Nightwish-olut tuli jo vuonna 2004, ennen kuin hurja olutbuumi lähti jylläämään ja joka bändi sai omansa.

Näyttely löytyy yhdestä kylänraitin varrella seisovista liikerakennuksista. Selkeästi teemaan viittaava pieni näyteikkuna hukkuu helposti kioskin ja metsäyhtiön väliin. ”KITEE TOURIST INFORMATION” -teksti ja iso huutomerkki vihreällä taustalla on näkyvämpi kuin mikään bändiin viittaava.

Rajattu painos.

Sinänsä kenellekään mediaa seuraavalle ei varmaankaan ole Pohjois-Karjalassa jäänyt epäselväksi, että tällainen näyttely on saatu auki, sillä juttuja siitä on riittänyt. Useimmiten kärkenä näyttää olevan se, että Kiteelle tullaan ihan ulkomailta saakka. Ja näyttelyn etsittyäni ja löydettyäni voin tosiaan allekirjoittaa, että Suomi-ummikolle sen löytämistä voi pitää saavutuksena.

Näyttelyn tunnelma on rauhallisen unenomainen ja viihtyisä. Tableteilta voi pysähtyä katsomaan myös bändidokkaria.

Itse näyttely on pieni, mutta runsas ja hyvin kiehtova. Esillä on kaikenlaista kiinnostavaa aina ekoista demoista lähtien. Bändin tarinaa kerrotaan paikoitellen hyvinkin seikkaperäisesti, mutta vaikeita seikkoja hienovaraisesti väistellen. Esimerkiksi laulajien vaihdosten suhteen ei pureuduta yksityiskohtiin.

Narratiivi on kirjoitettu aivan kuin kaiken tapahtuneen olisi välttämättä pitänyt tapahtua juuri näin. Yleissävy näyttelyssä on innostuneen palvova. Tämä luultavasti puree ainakin faneihin, jotka tulevat hakemaan vahvistusta uskolleen.

Vieraskirja on iso liitutaulu, johon voi jättää puumerkkinsä. Ainuttakaan kirkkovenettä ei yllättäen näkynyt.

Hitusen vaivaannuttavana yksityiskohtana mainittakoon, että tämäkin näyttely toistaa väitettä, että Nightwish olisi keksinyt sinfonisen metallin. Ei keksinyt. Poppoon asema genren merkkipaaluna on sellainen, että tässä asiassa olisi näyttelyllä varaa olla rehellinen.

Näyttelyyn on saatu loihdittua hienosti juuri sopivan eskapistinen ja satumainen tunnelma. Hauskoja yksityiskohtia piisaa ja kokonaisuus on harkittu ja ehjä. Tableteilta voi istahtaa katsomaan bändin vaiheista kertovan dokkarin. Pieni tila on käytetty tehokkaasti. On outo tunne putkahtaa Tuomas Holopaisen taikamaailmoista takaisin Kiteen kylänraitille.

Fanitaide on nostettu näyttelyssä hienosti esiin. Post it -lapuille voi jättää myös palautteen näyttelystä.

Nightwish ei oikeastaan ole aikoihin ollut niinkään bändi kuin brändi, jonka alla Tuomas Holopainen toteuttaa visioitaan. Näyttely alleviivaa Holopaisen alueellistä merkitystä. Tätä voi samaan aikaan pitää sekä pikkukunnan kannalta realistisena että hiukan tragikoomisena. On ehkä hyvä mainita, että vaikka Nightwish on hyväksynyt näyttelyn, ei bändin väki ole ollut sitä suunnittelemassa.

A Nightwish Story muodostunee sellaiseksi kiinnostavaksi pieneksi kuriositeetiksi, jonka vuoksi lähimailla liikkuva helposti innostuu poikkeamaan myös Kiteelle. Näyttely on pysyvä, joten se vakiintunee Nightwish-fanien pyhiinvaelluskohteeksi. Kaikkiaan on äärimmäisen ilahduttavaa, että tällainenkin pieni helmi on nyt löydettävissä. Ei ehkä kovin helposti, mutta löydettävissä kuitenkin.

Näyttelyn julkisivu hukkuu kylänraitille muiden liikkeiden sekaan. Jo näyttelyn löytäminen antaa onnistumisen kokemuksen.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua