Marjo ja Harri Höglundilla oli selvä visio, kun he muutamia vuosia sitten alkoivat kunnostaa pyssykankaalaisen Lammisen sahan entistä verstasta ja höyläämöä.
Leena Reikko, teksti
Lapsena olin usein kesänvietossa mummulassa Nakkilan Pyssykankaalla. Lähes vastapäätä oli Lammisen saha, joka 1960- ja 1970-lukujen aikaan työllisti lähes kaikki kylän miehet, kuten oli tehnyt jo 1930-luvun lopulta asti. Saha oli Pyssykankaan sydän ja puun tuoksut sekä sahan äänet sen tunnusmerkkejä. Sittemmin sahan toiminta loppui ja sen alue hiljeni.
Tänään se on taas hyvinkin elossa aivan omanlaisenaan tapahtumapaikkana, missä monenlainen elävä musiikki kohtaa kustomkultuurin, joogan, perinteiset tanssi-iltamat, ja moottoripyörien pärinän keskellä satakuntalaista maaseutua.
Marjo ja Harri Höglundilla oli selvä visio, kun he muutamia vuosia sitten alkoivat kunnostaa pyssykankaalaisen Lammisen sahan entistä verstasta ja höyläämöä. Uusien omistajien mielestä vanhan sahalaitoksen puitteiden piti saada näkyä tässäkin ajassa eikä jykevän rakennuksen historiaa peitettäisi uuteen ja moderniin. Entinen verstas- ja höyläämörakennus sai uuden elämän nimellä Verstas. Isäntäpariskunta asuu yläkerrassa, alakerrassa järjestetään tapahtumia ja sekä kaikille avoimia että yksityisiä juhlia.
Verstasta pitävä pariskunta Marjo ja Harri Höglund.
Verstaan moottorikahvila alkoi viime kesänä koota yhteen satoja ajoneuvoharrastajia torstaisin. Ja nyt ensimmäisen talvikauden aikana Verstaalla on tanssittu neljät perinteiset tanssit ja pidetty viisi klubi-iltaa. Klubien tunnetuin nimi on ollut bluegrassyhtye Jussi Syren and The Groundbreakers.
− Yritämme esitellä erityisesti paikallisia bändejä ja tarjota monenlaista musiikkia, kaikille jotakin, sanoo Harri.
Keväällä ovat esiintymisvuorossa vielä suositut porilaiset Rosebud ja Remix. Perinteisissä tanssi-illoissa soittavat paikalliset tanssiorkesterit. Isäntäpariskunta yrittää myös miettiä, miten saada liikkeelle yksinäiset ihmiset pariskuntien lisäksi.
− Vähitellen olemme alkaneet saada bändeiltä esiintymiskyselyistä kauempaakin. ”Teillä on hyvä meininki”, on sanottu ja kysytty, pääsisikö esiintymään. Se tuntuu hyvältä, Marjo sanoo.
Verstaan talvikauden klubien tunnetuin nimi on ollut bluegrassyhtye Jussi Syren and The Groundbreakers.
Sekalaisia seurakuntia
Musiikki-iltojen asiakaskunta on ollut sellaista, jota harvoin kaupungissa näkee. Yhdessä pöydässä on istunut kypsään ikään ehtineitä paikallisia senioreita ja toisessa vasta anniskeluiän saavuttaneita sekä vajaan 30 kilometrin päästä Porista asti tulleita uteliaita klubiharrastajia tai esiintyvien bändien faneja. Jotkut nauttivat pullakahveja, toiset alkoholia eikä kukaan ihmettele toistaan.
Toistaiseksi suurin ponnistus on ollut Verstas goes Kustome Kulture -tapahtuma, joka kokosi yli 400 ihmistä tutustumaan siihen liittyvään taiteeseen, mm. käsityöperinteeseen, tatuointeihin ja retrohenkisiin hiustaitelijoihin.
Kustomkulttuuri on vaikeasti määriteltävä ja monitahoinen alakulttuurin laji; kotoisin 1950-luvun Kaliforniasta ja saanut alkunsa autojen koristemaalaamisesta. Kustomkulttuuriin liittyvät olennaisesti myös tatuoinnit, 1950-luvun hiusmuoti, burleski ja pin-up sekä omanlaisensa musiikki − kaikkea tuota oli tarjolla myös tälle aiheelle niinkin epätodennäköisellä paikkakunnalla kuin Pyssykangas.
− Autot ja moottoripyörät kiinnostavat ihmisiä, sanoo Harri, joka itsekin vaimonsa tavoin harrastaa vanhoja amerikanrautoja ja kaikkea niihin liittyvää. Moottorikahvila on vetänyt puoleensa paljon muitakin kuin niitä, joilla on erikoinen harrasteajoneuvo allaan.
”Verstas on elävöittänyt kylää ja antanut myös hieman ylpeyttä ja pontta: Pyssykankaalla tapahtuu.”
Vanhan saha antoi uutta potkua kylälle
− Verstas on elävöittänyt kylää ja antanut myös hieman ylpeyttä ja pontta: Pyssykankaalla tapahtuu. Teemme paljon myös yhdessä kylätoimikunnan kanssa ja paikallisten apu on usein ollut aivan korvaamatonta, tietää Harri.
Monella paikallisella on jokin linkki edesmenneeseen Lammisen sahaan. Vanhemmat miehet ovat saattaneet olla siellä töissä itse, tai sitten isoisä tai joku muu sukulainen.
− Silloin tällöin tänne poikkeaa ohikulkijoita kertomaan, mitä paikka on joskus heille merkinnyt. ”Isä ja veli olivat täällä töissä” ja ”olen niin monta kertaa leikkinyt täällä verstaalla, kun odotin isää töistä”, kertoo Marjo hymyillen.
Verstaan tarjontaa on keväällä laajennettu joogalla ja rakennuksen takana olevan lammen rantaan on rakennettu savusauna.
Nyt asun itse vanha mummulaani. Tuntuu aika lystikkäältä, että sahalla on taas elämää. Tuntuu siltäkin, että kylällä moni muu miettii samaa.
