Asko Pakkanen ja Kemmo Silvennoinen. Kuva: Arto Jalonen

Päivi Vasara, teksti
Arto Jalonen, kuvat

Klassikkoyhtye Tabula Rasa on 1970-luvun lapsi. Silloin nykyisen yhtyeen kokoonpanon kitaristi Kemmo Silvennoinen ei ollut edes syntynyt.

Progressiivista rockia esittävän Tabula Rasan paluusta keskusteltiin niin, että alkuperäisjäsen Asko Pakkanen kertoi menneistä ja Kemmo Silvennoinen nykyisyydestä. Kemmo on edesmenneen Heikki Silvennoisen poika. Hänen äitinsä on Tiina ”Toni” Lähteenmäki.

Kun Kemmoa kysyttiin mukaan, vastaus oli:

– Totta helvetissä lähden.

Kevään ensimmäinen keikka on Kangasala-talossa (13.2.2026). Haastattelu tehtiin samassa paikassa. Suurin osa Tabula Rasan nykyisistä jäsenistä asuukin Kangasalla.

Tabula Rasa, nykyinen kokoonpano. Kuva: Kimmo Torkkeli

Mökkireissun satoa

Tabula Rasan paluukeikkoja on kyselty vuosikausia.

– Syksyllä 2024 olimme Heikin kanssa viettämässä viikonloppua Sotkamossa. Tuolloin sovittiin muutamasta paluukeikasta loppuvuodelle 2025. Hanke kuitenkin kariutui Heikin poismenon takia, Asko kertoo.

Uudelleen paluu nousi esiin Heikin muistokonsertissa, johon nykyinen kokoonpano kasattiin.

Heikki Silvennoinen on säveltänyt Tabula Rasan musiikin. Sanoitukset ovat isolta osin Mikko Alatalon.

– Me vanhemmat olimme innoissamme, kun saimme Heikin pojan Kemmon mukaan bändiin, koska Kemmo on lahjakas kitaristi, Asko kehaisee.

Tabula Rasa koulukonsertissa vuonna 1975. Museovirasto / Kari Rainer Pulkkinen

Kaveriporukan bändi

Tabula Rasa syntyi vuonna 1971. Se oli alun perin kaveriporukan bändi.

Asko Pakkanen ja Heikki Silvennoinen olivat 11-vuotiaina samalla luokalla Kangasalan yhteiskoulussa. Hengenheimolaiset mieltyivät toisiinsa. 13-vuotiaana Asko muutti Kaukajärvelle. Samassa talossa asui myös Tapio Suominen, joka on kolmas alkuperäisjäsen. Näin muodostui alkuperäinen trio.

Ensimmäisillä soittokeikoilla soittimet ja äänentoisto olivat milloin mitäkin. Nyt soittovehkeet ovat tietysti toista tasoa verrattuna alkuaikoihin. Kokoonpanossa on nyt seitsemän muusikkoa, koska muuten tulos ei kuulosta Tabula Rasalta.

1970-luvun kokoonpanossa alkuperäistrio laajeni kuuteen muusikkoon: Jarmo Sormunen (huilu), Jukka Leppilampi (laulu) ja Jarno Sinisalo (koskettimet) tulivat mukaan. Kun Leppilampi jäi pois, tuli tilalle Jukka Salmela. Tabula Rasaa ei varsinaisesti koskaan lopetettu, se vain hiipui pois.

– Ei pysty kopioimaan Heikin 1970-luvun soundia, vaan se on moderni. Se kuitenkin kuulostaa ”meiltä”, Kemmo sanoo.

– On luontevaa ja mukavaa soittaa yhdessä, jatkaa Asko.

Asko Pakkanen on Tabula Rasan alkuperäisjäsen. Hän oli mukana, kun bändi vuonna 1971 perustettiin. Kuva: Arto Jalonen

Cream oli esikuva

Tabula Rasan alkuperäiskolmikko ihaili nuorena Cream-yhtyeen musiikkia. Askolla on vahva käsitys, ettei ilman Creamia olisi Tabula Rasaa.

– Sitten oli tietysti Jethro Tull, King Crimson ja niin edelleen. Minua kiehtoi Ginger Baker rumpalina, koska hän soitti eri tavalla kuin muut. Heikki tavoitteli Eric Claptonin kitarasoundia.

Kysyn onko paineita palata keikkalavoille, kun on ollut progen klassikkobändi? Taisin jopa sanoa, että paras.

– Kyllähän Wigwam ja Tasavallan Presidentti menivät meidän edelle. Olimme kiertueella Wigwamin lämppäreinä 1970-luvulla, ja se nosti meitäkin. Paineita paluusta ei ole, mutta pientä jännitystä kyllä on, Asko Pakkanen sanoo.

– Ei minullakaan ole paineita, vaikka en ole ennen progea soittanut. Totesin, että kyllä mä tähän pystyn. Olen myös utelias näkemään, mitä kaikkea löytyy, Kemmo Silvennoinen sanoo.

Kemmo on rock- ja hevimiehiä.

– Yläasteikäisenä soitin Metallicaa omassa huoneessani vimmaisesti.

Kemmolla on oma bändi Fredi Heinämäki & Vilttiketju. Se soittaa suomirock-covereita erilaisissa juhlissa ja tilaisuuksissa.

Kemmo Silvennoinen soittaa kitaraa Tabula Rasan nykykokoonpanossa. Kuva: Arto Jalonen

Huilu pitää olla

Tabula Rasan soundiin vaikuttavat tietysti kaikki soittajat, mutta yksi soitin on tavaramerkki, jota ilman ei voi olla. Se on huilu. Se on aivan oleellinen osa.

– On ilo, että saimme musiikin monilahjakkuuden Markus Pajakkalan huilistiksi bändiimme. Toki hän soittaa muitakin instrumentteja Tabulan biiseissä. Markus soittaa myös monissa muissa kokoonpanoissa, Asko Pakkanen kertoo .

Alkuperäisjäsenten Tapio Suominen (basso) ja Asko Pakkanen (rummut) lisäksi lavalle nousevat nyt paluukeikoilla jo 1970-luvulla mukana ollut Jukka Salmela. Salmela on Rakastatko vielä kun on ilta -kappaleen alkuperäinen esittäjä.

Toisena solistina toimii Salmelan tytär Anna-Greta Salmela. Pianoa soittaa pitkän linjan musiikkimies Jorma Kahilainen. Seitsikkoon kuuluvat myös edellä mainitut huilisti-urkuri Markus Pajakkala ja kitaristi Kemmo Silvennoinen.

KUUNTELE: Tabula Rasa -klasskko Rakastatko vielä kun on ilta (1977).

* *

Helmiä joukossa

Tapio Suominen on nykykokoonpanossa ainut, joka on ollut mukana Tabula Rasan kummallakin levyllä. Asko Pakkanen erosi yhtyeestä melko pian Tukholmassa tehdyn ykköslevyn jälkeen.

Tilanne on sikäli hyvä, että lähemmäksi alkuperäistä kokoonpanoa olisi mahdotonta päästä.

Paluukeikoilla soitetaan näiden kahden albumin kappaleita. Se paluussa on ideakin, ja niitä yleisö haluaa kuulla. Niin paljon, että Kangasala-talon esiintyminen on ollut jo pitkän aikaa loppuunmyyty.

– Niin, ei meillä muutakaan ole. Sitä 1970-luvun ”tabulaa”. Emme lähde covereita tekemään, Asko Pakkanen sanoo.

Kemmo Silvennoinen on varma, että jokainen kuulija odottaa biisiä Rakastatko vielä kun on ilta.

– Setissä on muitakin helmiä, hän lupaa.

Tässä kuvassa on nostalgiaa. Yhtye 1970-luvulla, kun mukana oli neljä pitkätukkaa. Kuva: Arto Jalonen

Kehityskulku

Asko Pakkanen arvelee, että soittaminen kehittyy keikka kerrallaan. Ja paljon treenataan tietysti.

– Haetaan fiilistä, ei niinkään teoriaa. Pääasia, että soitto kuulostaa hyvältä, Kemmo Silvennoinen sanoo.

– Kun on uutena mukana, niin huikaisee kahdeksan minuutin kitara-huilu-soolot. Heikin kitaroinnista saa paljon hyviä vinkkejä, kuinka äänen kuuluu soida ja kuinka biisissä pitää olla hyvä melodia, Kemmo toteaa.

– Näen Kemmossa Heikin ulkonäköä, ilmeitä ja hymyä, sanoo Heikin lapsesta asti tuntenut Asko Pakkanen.

Kemmossa on isänsä Heikki Silvennoisen näköä, Asko Pakkanen sanoo. Kuva: Arto Jalonen

Kangasalan ylityslaulu

Kangasala-talosta molemmat ovat ylpeitä. Se on nostanut kaupungin kulttuurielämän uudelle tasolle. Joka viikko on konsertteja, ja ne ovat musiikillisesti laidasta laitaan. Talon lava on hyvä, ja paikka on hyvin saavutettavissa.

1970-luvulla kuntaa oli kiittäminen siitä, että se antoi ilmaiset harjoitustilat bändille ensin Tursolan koululta ja seuraavaksi Vallitun tilalta. Ainut vastapalvelus oli yksi keikka vuodessa nuorisotapahtumassa.

Kangasala muodostui tärkeäksi myös siksi, että bändi asui koko kesän 1973 Heikin äidin mökillä Saarikylissä. Aamulla lähdettiin treeneihin Vallittuun ja ilta meni usein saunomisen merkeissä mökillä. Viikonloppuisin keikkailtiin.

– Heikin äiti oli uskomattoman kärsivällinen meitä mökinvaltaajia kohtaan, vaikkei itse päässyt juurikaan omaa mökkiään käyttämään, Asko Pakkanen kertoo.

Pitkän tähtäimen keikkasuunnitelmia ei ole, mutta tälle vuodelle on sovittu jo melkoinen määrä esiintymisiä, joten eipä muuta kuin treenaamaan. Nykyinen treenikämppä on Kangasalan Pikonlinnassa. Sopivaa keikkabussia on katseltu, sellaista, johon mahtuu seitsemän muusikkoa, kuski ja kamat.

* *

Tabula Rasa kiertueella

• 13.2.2026 Kangasala-talo
• 7.3.2026 Järvenpää-talo
• 22.4.2026 Turku, Logomo
• 25.4.2026 Jyväskylä, Poppari
• 2.5.2026 Espoo, Sello-sali

.Lisää keikkoja tulossa kesällä ja syksyllä 2026.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua