Orkesterisovitukset avaavat Kosmische Musikin salakavalasti avaran maailman uudella tavalla. Kuva: gso.se
TELEVISIO | Hans Ek on sovittanut Göteborgin sinfoniaorkesterille nipun saksalaista kosmisuutta. Parituntinen matka sujuu kuin siivillä Kosmische Musik -konserttitaltioinnin äärellä.
Säveltäjä-sovittaja Hans Ek johtaa sangen monenkirjavaa muusikkojoukkoa Ylellä nähtävässä konserttitaltioinnissa Kosmische Musik (2018). Ekin näppien päässä Göteborgin sinfoniaorkesteria kuoroineen tukee psykedeelistä rock-musiikkia esittävä Fontän-yhtye, jossa toimii vierailevana rumpali-laulajana Niklas Lind.
Konsertti pitää sen, minkä nimessä lupaa. Perttu Häkkistä mukaillen, sisältö on erityisen sopivaa, jos suhtaudut vähän penseästi juuri sointuvaihteluihin – olkoonkin, että tosiasiassa 1970-luvun saksalainen rockmusiikki sisältää niitä runsaasti.
Häkkisen kommenttiin kiteytyy joka tapauksessa olennaisuuksia krautrockista, kosmische musikista, tai miten länsisaksalaista kokeellista musiikkia nyt tykkää kutsua. Epämääräisyys yhdistää tyylilajin tekijöitä enemmän kuin täsmälliset musiikilliset seikat, mutta sitäkin tärkeämpää on havaita hiljainen, harmoninen kapina konventioita ja kategorisointia kohtaan. Se ei tunnu niin akateemiselta ja ylenpalttiselta kuin brittiproge, mutta on haaveilevimmillaankin huomattavan säntillistä, toisin kuin vaikkapa amerikkalainen aikalaisrock. Piirrekartta on toki maantieteellisille seikoille alisteinen: eri tavalla sodan repimissä maissa kasvanut nuoriso löysi erilaisia ilmaisukeinoja täyttämään yhteisöllistä tarvetta omaan, jäljittelemättömään kulttuuriin. Kenties saksalaisten kohdalla juuri tarvelähtöisyys korostui keskivertoa enemmän.
* *
Hans Ekin sovittamaa ohjelmistoa voikin pitää tutkielmana juuri tästä näkökulmasta: mistä kokeellinen saksalainen musiikki tuli, ja minne se meni? Vastaukset jäävät mukavan tulkinnanvaraisiksi, kun niitä haetaan virkahenkilömäisen tympeän kronologisuuden sijaan tupsahtelemalla yllättävästikin tunnelmasta toiseen.
Lisäväriä kokonaisuuteen tuovat Fontänin omat biisit. Ikävä aavistus päälleliimatusta setin pidentelystä saa nopeasti muuttua ihailuksi. Oli liimapuikko heilunut tai ei, lopputuloksesta rakentuu huikean kaunis ja tasapainoinen. Säröjä kokonaisuuteen syntyy ainoastaan Rammstein- ja Einstürzende Neubauten -numeroiden aikana – nekin lähinnä kappaleiden suurieleisyyden ja uhkaavuuden, ei niinkään sopimattomuuden vuoksi.
Fontän lienee juuri sopiva valinta linkittämään orkesterimaailma ja ruohonjuuritason psykedelia. Kuva: gso.se
* *
Konsertin olennaisin meriitti onkin itse kokemuksen saumattomuus. Ekin sovitukset ottavat lähdemateriaalin suhteen hienovaraisia, rauhallisen uudismielisiä vapauksia, mutta esitykset ovat silti ensisijaisesti kunnioittavia. Isolla skaalalla liikkuvat kappaleet sekä esittäjät pääsevät erilaisin kerrostuksin ja kohdennuksin esiin. Kaikella on tarkoituksensa, ja mikä tärkeintä, jankuttaviin sekvensseihin ja hypnoottisiin rytmeihin pohjautuva musiikki säilyttää olennaisimmat piirteensä. Parhaimmillaan niitä toistetaan jopa niin uskollisesti, että aistien syleilyn teettämiä kylmiä väreitä ei voi estää. Tämä pätee etenkin Lindin motorik-rummutukseen, joka on herkimpiä nyansseja myöten kuin Klaus Dingerin (Neu!, La Düsseldorf) omista sormista lähtöisin.
Ohjelmiston laajuus voi herättää katsojassa myös kaksijakoisia ajatuksia. Kraut-puristille Rammstein voi olla liikaa, ja toisaalta Karlheinz Stockhausen on liikaa lähtökohtaisesti ja joka tilanteessa. Biisivalinnat ovat kädenväännön kestoaihe, mutta omaan makuuni setti on Kraftwerk-painotteisenakin ilahduttavan monipuolinen, ja ylimpiin, vaan ei aivan kuluneimpiin klassikoihin riittävästi keskitetty. Tämän lähemmäs valtaosaa näistä kappaleista ei välttämättä koskaan pääse, ja oli kyseessä tuttua tuotantoa tai ei, orkesterisovitukset edellä rakennettu kokonaisuus yllättää raikkaan, eh, progressiivisella otteellaan.
Ulkoisilta puitteiltaan taltiointi on komeaa seurattavaa. Materiaalille uskollisesti visuaaleilla ja väreillä ei liioitella, mutta ei niiden merkitystä vähätelläkään. Parin tunnin kuluessa keskittyneiden muusikoiden ilmeet alkavat tulla tutuiksi, joten itselleen saattaa tehdä palveluksen sulkemalla silmät ja astumalla aivan toisenlaiseen maisemaan.
Suuri osa kosmillisen musiikin voimasta perustuu sävelten rohkaisemaan mielikuvitteluun, jota vakaa rytmi avartaa. Jännite ei ole kasvun, vaan jatkuvuuden varassa. Jos ajatusten antaisi synkronoitua riittävän tiiviisti, ja kyseessä olisi kokeellinen prosessi eikä suinkaan konsertti, lavaa kansoittavat ammattilaiset voisivat löytää tiensä kappaleiden läpi ilman ulkoista johdatusta. Se tunne on musiikissa miltei kosketusetäisyydellä, ja tekee kokemuksesta taianomaisen.
Aleksi Leskinen
Göteborgin sinfonikot: Kosmische musik Yle Teema Fem -kanavalla sunnuntaina 14.3. kello 14.41 ja perjantaina 19.3. kello 12. Konserttitaltiointi on katsottavissa Yle Areenassa. (Areenasta löytyy myös taltiointi Göteborgin sinfonikkojen Kate Bush -illasta.)
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Olen internetin mittapuulla maailman kuuluisin elävä ihminen” – dokumentti Andrew Tatesta Ylellä
ELOKUVA | Dokumentti toksisen maskuliinisuuden esikuvaksi mainitusta sosiaalisen median vaikuttajasta Andrew Tatesta ei juuri miestä mairittele. Moniin nuorukaisiin hänen sanomansa kuitenkin uppoaa.
Järjestelmän vanki – Elina Talvensaaren How to Please nyt Yle Areenassa
ELOKUVA | Elina Talvensaarinen dokumentaarinen lyhytelokuva on tervetullut lisä valaisemaan joidenkin turvapaikanhakijoiden todellisuutta ja vuosien mittaista kiirastulta.
