Camilla George. Kuva: Tampere Jazz Happening
FESTIVAALI | 42. Tampere Jazz Happening tuo Tullikamarille ja Telakalle monipuolisia rytmejä, tyylejä ja soundeja Australiasta ja Etelä-Afrikasta saakka.
Arto Murtovaara, teksti
– Mukava tunnelma taas. Tämä on hienoa, itsekin diggaan, että syksyn pimeyteen tulee joku tämmöinen kohokohta, myhäilee Tampere Jazz Happeningin (2.–5.11.2023) taiteellinen johtaja Juhamatti Kauppinen, joka vastaa 21. kerran festivaalin ohjelmistosta.
– Sisällöllisesti kun katsoo tuota, niin sehän on ihan kelpo ohjelma jälleen, ei hävetä.
Vanhoilla linjoilla ja spekseillä mennään, Kauppinen summaa.
– Tämän hetken tekijöitä, jotka ovat nyt pinnalla. Aina yritän saada mukaan myös tulevaisuuden tekijöitä ja legendojakin. Tänä vuonna melkein onnistui tuo legenda, mutta Stanley Clarke perui juuri ennen ohjelman julkistamista. Jäi nyt legendat vähiin.
Spottivalo Saksaan
Omia suosikkeja miettiessään Kauppinen nostaa ensimmäisenä esiin José Jamesin, joka versioi mainiosti Erykah Badun tuotantoa tammikuussa ilmestyneellä yhdennellätoista albumillaan On & On. Kauppinen innostui levystä, mutta ei päässyt katsomaan James keväällä Helsinkiin. Siispä hän buukkasi Jamesin Tampereelle. Nelihenkinen yhtye esiintyy Pakkahuoneella perjantaina 3.11.
Tullikamarin lauteilla nähdään Jamesin lisäksi kaksi muutakin yhdysvaltalaista hiphop-sukupolven jazzartistia: saksofonisti Marcus Strickland sekä vibrafonisti Joel Ross. Kaukaisimmat artistit saapuvat tällä kertaa Australiasta ja Etelä-Afrikasta. Sydneyläinen Brekky Boy on viime aikoina kiertänyt Eurooppaa ahkerasti ja saapuu nyt ensi kertaa Suomeen.
– Camilla George, saksofonisti Englannista, on hyvin mielenkiintoinen. Odotan häntä kovasti, Kauppinen nostaa seuraavaksi.
Georgen (s. 1988) tausta on mielenkiintoinen. Lontoolainen muusikko, säveltäjä ja yhtyeenjohtaja opiskeli yliopistossa loppututkinnon antiikin ja keskiajan historiasta, kunnes päätyi afroamerikkalaiseen jazziin. Alttosaksofonisti on sittemmin valmistunut musiikin maisteriksi. Hänen kolmas albuminsa Ibio-Ibio (2022) viittaa hänen nigerialaiseen ibioibio-heimoonsa. Georgen kuuden hengen bändi esiintyy Pakkahuoneella lauantaina 4.11.
– Sitten meillä on paljon saksalaista musiikkia tänä vuonna, koska spotlight on Saksassa, Kauppinen muistuttaa.
Torstaina soi klubin Spotlight on Germany. Illan aikana esiintyy kolme nuoremman polven kokoonpanoa: Fabian Dudekin, Felix Hauptmannin, Ruth Gollerin ja Leif Bergerin kvartetti sekä laulajat Kira Humme sekä SALOMEA.
Sunnuntaisen 5.11. Pakkahuoneen konsertissa esiintyy pianisti ja säveltäjä Julia Hulsmanin (s. 1968) johtama, ECM:lle levyttävä kvartetti, jota pidetään Saksan parhaana.
– Hulsmann edustaa tällaista hienompaa, perinteisempää, vakavampaa jazzia, Kauppinen kuvailee.
Julia Hulsmanin jälkeen esiintyy tenoristi Daniel Erdmanin johtama trio Velvet Revolution sekä kiinnostava pianisti, säveltäjä ja filosofian tohtori Nduduzo Makhathini (s. 1982), jota kehutaan uuden eteläafrikkalaisen jazzin kansainvälisimmäksi lähetiksi, kiitos kahden tuoreehkon Blue Note -albuminsa.
– Meillä on aika monessa kokoonpanossa nuoremman tekijäpolven ansiosta hiphop-aspekteja. Velvet Revolution on varmasti hieno ja hauska sunnuntaina. Daniel Erdmanin triossa soittaa viulisti Théo Ceccaldi, joka soittaa myös Kutu-nimisessä orkesterissa (Théo Ceccaldi’s Kutu) lauantaiyönä Klubilla. Se on varmasti villi akti, jota odotan kovasti. Livenä ei ole sitä nähnyt, mutta mitä olen kollegoilta kuullut ja livepätkiä katsonut, se on takuulla hieno.
Suomalaisista Kauppinen nostaa esiin Valtteri Laurell Pöyhösen uuden kokoonpanon Laurell & Sun Dog, joka esiintyy perjantaina 3.11. Telakalla.
– Verneri Pohjolaa ei myöskään pidä unohtaa. Hän on Kaija Saariahon myötä kovasti tapetilla, joten voisi kuvitella, että joku uusikin kasvo uskaltautuu Pakkahuonelle ja Happeningiin ihan senkin takia.
Pakkahuoneen konsertti on Verneri Pohjolan ja hänen uuden yhtyeensä Monkey Mindin ensiesiintyminen sekä levynjulkaisukeikka.
Koivusalolle 50. festaripalapeli
Kuhna-lempinimellä tunnetulle Kauppiselle pyhäinpäivän koitos on 46. Tampereen Musiikkijuhlien festari. Tuottaja Eija Koivusalolle tapahtuma on tämän tuotanto-organisaation leivissä peräti 50:s. Ensimmäinen satsissa oli vuoden 1999 Tampereen Sävel.
– Kaikki mitä me tehdään, Jazz Happening, Tampere Biennale ja Tampereen Sävel, ovat siistejä sisäfestivaaleja, varmaan olen siksi jaksanut. Ettei ole sellaista valtavaa urakkaa. Kaikki teettävät kyllä stressiä, mutta väliin pääsee palautumaankin, Koivusalo kertoo.
Koivusalo korostaa työpaikkansa olevan harvoja vakinaisia kulttuurin festivaalialalla organisaatiossa. Monessa organisaatiossa on vain pari vakinaista, lopun muodostavat pätkätyöläiset.
Moni asia on matkan varrella ehtinyt muuttua; faksin laulu ja tuhannet painetut esitteet ovat vaihtuneet siihen, että toiminta on mennyt nettiin.
– Toimenkuvahan on hirvittävän laaja. Jos puhutaan Happeningista, koordinoin majoituksia, kerään ja teen kaikenlaisia aikatauluja, minkä lisäksi vastuullani ovat vapaaehtoistyöntekijät ja heidän ohjeistuksensa. Sitten teen kustannusarvioita, seuraan budjetin toteumaa, teen apurahahakemuksia ja tilityksiä ja hoidan osittain meidän maksuliikennettä. Perustyötä, tavallaan.
– Kaikenlaista pikku sälää, semmoista silpputyötä, kun koko ajan tulee pieniä paloja. Niistä koostuu tämä festivaalin palapeli.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pirkanmaan Saksofonifestivaalilla on tarjolla koulutusta, matalan kynnyksen harrastustoimintaa ja korkeatasoisia konsertteja
MUSIIKKI | Pirkanmaan Saksofonifestivaalin orkesteritapahtumassa eri-ikäiset ja -tasoiset soittajat kokoontuvat yhteen genre-rajoista välittämättä.
Samae Koskinen sanoo suoraan mutta ilman vihaa: ”En hakenut mitään sankarin viittaa, vaan nämä laulut oli pakko tehdä”
HENKILÖ | Samae Koskisen protestilevy Mä näin unta että kaikki meni hyvin on rohkea vastalause suomalaisen yhteiskunnan nykytilalle.
Palasia Mikko Kangasjärven elämän varrelta – elämäkerta paikallistuu mainiosti Tampereelle ja ajankuva on tarkka
HENKILÖ | Musiikin moniottelijan Mikko Kangasjärven muistia ei voi kuin ihmetellä. Niin tarkan ajankuvan tekee elämäkerrassaan Jäin yöksi.
Heidi Hassisen Tampere Biennalessa kantaesityksensä saava Sära syttyi koronakevään auringosta
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | Elektroninen ääni ja sen hyödyntäminen kiinnostivat Heidi Hassista siinä määrin, että hän opiskeli vuoden Wienissä elektroakustista säveltämistä.