Kuva: Uusi Tampere
FESTIVAALI | Antti Lähde poimi tulevana viikonloppuna Tavara-asemalla järjestettävän Uusi Tampere -festivaalin ohjelmistosta viisi vähemmän ilmeistä tärppiä.
Antti Lähde, teksti
Neljän Hiedanrannan-vuoden jälkeen Lielahdesta keskustaan muuttanut Uusi Tampere -festivaali järjestetään tulevana viikonloppuna (21.–22.7.2023) ensimmäisen kerran Tampereen Tavara-asemalla. Kaksipäiväisen festivaalin ohjelmisto jakaantuu kahdelle esiintymislavalle, Tavara-asemalla sijaitsevalle päälavalle sekä sisäpihalla sijaitsevalle ulkolavalle, minkä lisäksi festivaalihuuma jatkuu illan päätteeksi Tullikamarin dj-vetoisilla jatkoklubeilla.
Uuden Tampereen ohjelmisto on tuttuun tapaan muutamalla ulkomaisella esiintyjällä höystetty sekoitus tunnettuja ja tuntemattomampia kotimaisia artisteja. Festivaalin kotimaisia vetonauloja ovat tänä vuonna muun muassa Samuli Putro, Lyyti, Antti Autio, Jesse Markin, Ege Zulu ja Malla.
Mutta mitä on tarjolla kaikkein ilmeisimpien nimien lisäksi? Kulttuuritoimituksen Antti Lähde kokosi festivaalin ohjelmistosta viisi tärppiä.
* *
Kuva: Tero Ahonen
#1 Elia Lombardini
Elias Riipinen erottuu suomalaisella musiikkikentällä paitsi italialaisjuurista vihjaavalla taiteilijanimellään myös musiikkinsa instrumentaatiolla. Riipisen soitin on viulu, jonka ääntä hän muokkaa konserteissaan elektronisesti erilaisten efektipedaalien avulla. Lombardinin toistaiseksi ainoa sooloalbumi In Death and the Hunger for a Thousand Lives (Left Bank, 2022) on Suomen oloissa melkeinpä ainutlaatuinen levy ja omassa, vaikeasti määriteltävässä, minimalismin ja maksimalismin välillä seilaava tyylilajissaan niin sanottua maailmanluokkaa edustava teos. Artistina Lombardinin tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia. Luodako uraa popin tai taidemusiikin kentällä, vierailevana muusikkona, sovittajana tai vaikkapa elokuvamusiikin säveltäjänä – vai ollako niin kuin keväällä Suomessa vieraillut kanadalainen viulistikollegansa Owen Pallett ja tehdä vähän kaikenlaista? Minne Riipinen päätyykin, on matka varmasti seuraamisen arvoinen.
Päälava pe 21.7.2023 klo 14.45.
* *
#2 Ahmed Ag Kaedy
Viime vuoden Uusi Tampere -sensaatio oli nigeriläisyhtye Etran de l’Aïr. Tänä kesänä Saharan hiekkaa puhaltaa festivaalin ylle malilainen Ahmed Ag Kaedy, jonka tulkinta tuareg bluesista on elektronisesti säkenöinyttä Etrania huomattavasti rauhallisempi ja meditatiivisempi. Ag Kaedyn akustisella kitarallaan säestämät laulut eivät niinkään etene minnekään kuin kieppuvat itsensä ympärillä. Uusimman sooloalbumin Akaline Kidalin (2019) musiikki vertautuu ”länkkärin” korvissa esimerkiksi amerikkalaisen lumoavaan John Faheyn folk-primitivismiin.
(EDIT. Uusi Tampere -konsertissaan Ag Kaedy tosin soittaa sähkökitaraa ja häntä säestää australialainen rumpali Will Guthrie.)
Sisäpiha pe 21.7. klo 17.
* *
Kuva: Isak Berglund Mattsson-Mårn
#3 Alice Boman
Niin laiskaa kuin se onkin, ei Alice Bomanin utuista ja raukeaa syntetisaattoripoppia kuvaillessa oikein malta olla turvautumatta estetiikkaoikopolkuun nimeltä ”Twin Peaks”. Kaksi albumia julkaisseen ruotsalaisartistin musiikki leijuu yhtä hyöhenenkevyenä kuin ikoniseen televisiosarjaan ikuisesti ankkuroituvan Julee Cruisen sähköiset balladit 1980- ja 1990-luvun taitteessa. Skandinaavisesta näkökulmasta Boman edustaa dream popin ehdotonta A-ryhmää, ja on Boman noteerattu kansainvälisestikin: viime vuonna ilmestyneellä The Space Between -albumilla vierailee eteerisen hipsuttelun ykkösnimi, amerikkalainen Perfume Genius.
Päälava pe 21.7. klo 18.
* *
Kuva: Nathália Adrião
#4 Oruã
Tänä vuonna Uusi Tampere -festivaalin artistikattaus levittäytyy Euroopan ja Afrikan lisäksi myös Etelä-Amerikkaan ja tarkemmin Brasiliaan. Oruã yhdistelee musiikissaan – noh, vähän kaikkea. Kolme albumia julkaisseen riodejaneirolaisyhtyeen musiikki ponnistaa 1990-luvun suttuisemmasta vaihtoehtorockista, josta se kurottelee niin kuplivan psykedelian, easy listeningin, raskaan jumittelun kuin ”köyhän miehen jazzin” (bändin oma määritelmä) suuntaan. Suositellaan niin Dungenin, Beckin kuin varhaisen Black Sabbathin ystäville!
Sisäpiha la 22.7. klo 16.
* *
#5 Yuné Pinku
Parikymppisen Yuné Pinkun elektroninen soundi on läpeensä modernia, mutta tavalla, joka vetoaa myös 1980- ja 1990-luvun BPM-lukemia maxi-singlejensä kansiin raapustaneisiin house- ja teknouskovaisiin. Lontoossa majailevan malesialais-irlantilaisen tuottajan deep house (tai progressive house tai chill rave, miten sen tahtookin sanoa) on niin sanotusti ”hidasta mutta nopeaa”; vaikka biitti kiihtyy toisinaan kiivaaksikin, Pinkun vähäeleisella laulullaan viimeistelemä musiikki leijuu rauhallisena ja hypnoottisena. Huhtikuussa julkaistun Babylon IX -EP:n kuuden kappaleen joukosta ei heikkoa lenkkiä löydy.
Päälava la 22.7. klo 18.15.
Uusi Tampere Tavara-asemalla 21.–22.7.2023. Lisätietoa festivaalin sivuilta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pirkanmaan Saksofonifestivaalilla on tarjolla koulutusta, matalan kynnyksen harrastustoimintaa ja korkeatasoisia konsertteja
MUSIIKKI | Pirkanmaan Saksofonifestivaalin orkesteritapahtumassa eri-ikäiset ja -tasoiset soittajat kokoontuvat yhteen genre-rajoista välittämättä.
Samae Koskinen sanoo suoraan mutta ilman vihaa: ”En hakenut mitään sankarin viittaa, vaan nämä laulut oli pakko tehdä”
HENKILÖ | Samae Koskisen protestilevy Mä näin unta että kaikki meni hyvin on rohkea vastalause suomalaisen yhteiskunnan nykytilalle.
Palasia Mikko Kangasjärven elämän varrelta – elämäkerta paikallistuu mainiosti Tampereelle ja ajankuva on tarkka
HENKILÖ | Musiikin moniottelijan Mikko Kangasjärven muistia ei voi kuin ihmetellä. Niin tarkan ajankuvan tekee elämäkerrassaan Jäin yöksi.
Heidi Hassisen Tampere Biennalessa kantaesityksensä saava Sära syttyi koronakevään auringosta
KUUKAUDEN SÄVELTÄJÄ | Elektroninen ääni ja sen hyödyntäminen kiinnostivat Heidi Hassista siinä määrin, että hän opiskeli vuoden Wienissä elektroakustista säveltämistä.
