Kuva: Juuso Westerlund
MUSIIKKI | Viikonloppuna ensimmäisen kerran järjestettävässä Kangasala Classicissa on Lauri Kankkusen mukaan kaikki mitä hyvällä klassisen musiikin festivaalilla pitää olla: ”Puitteet on kunnossa.”
Irmeli Heliö
Helsingin kaupunginorkesterin soolosellisti Lauri Kankkunen odottaa innolla perjantaina 18.6.2021 käynnistyvää Kangasala Classic -festivaalia.
– Kun festivaalin taiteellinen johtaja Elina Heikkinen otti minuun yhteyttä ja pyysi festivaalille taiteilijaksi, suostuin samantien. Vaimon perheellä on kesämökki Kangasalla, joten maisemat ovat tuttuja. Mukava nauttia näin vähän mökkikesästäkin.
Kankkusen mukaan Kangasala Classicissa on esiintyjän näkökulmasta kaikki mitä hyvällä klassisen musiikin festivaalilla pitää olla.
– Puitteet on kunnossa. On monta järkevää konserttipaikkaa, kuten Kangasala-talo ja kirkot. Toivottavasti ilma sallii, Kirkkoharjulla on ulkoilmakonsertti upeissa maisemissa.
– Kyllä tässä on kaikki edellytykset festivaalin jatkumolle. Ei tämän pitäisi olla mikään yksittäinen suonenveto.
Sellon ääni kiehtoi
Lauri Kankkunen on kotoisin Lempäälästä. Hän aloitti sellon soittamisen 5-vuotiaana.
– Musiikkiin on tullut kotoa kannustusta. Kyllä meillä on aina kotona musiikki soinut.
– Jälkikäteen mulle on kerrottu, että pidin viulun ääntä liian korkeana ja ikävänä korville. Piano oli liian koliseva. Sellon äänestä mä olin itse tykännyt.
Kilpailuista potkua uralle
Kankkusen kilpailu-ura alkoi Turun kansallisessa sellokilpailussa, josta ”ei jäänyt paljon kerrottavaa”. Paolon kansainvälinen sellokilpailu vuonna 2013 oli sen sijaan merkittävä.
– Jos sitä vertaa vaikka tennikseen, niin se olisi tämän lajin ”grand slam”. Oli iso juttu ylipäänsä päästä kilpailuun mukaan. Suomesta sinne pääsi vain neljä. Vaikken päässytkään alkueristä jatkoon, oli kilpailuun pääseminen huikea buusti. Se poiki monta hyvää asiaa.
Turun sellokilpailuun Kankkunen osallistui uudestaan vuonna 2014 ja sijoittui kolmanneksi.
Tampere Filharmoniaan Kankkunen pääsi vuonna 2015 Helsingin kaupunginorkesterista (HKO). Hän ehti soittaa muutaman vuoden Tampereella, kunnes siirtyi taas HKO:hon.
– Se oli vähän semmoinen tuolileikki. HKO:ssa mulla oli tuttipaikka ihan rivijäsenenä ja sitten lähdin jatkamaan opiskeluita Osloon. Sen jälkeen kävin Tampereen koesoitossa ja sain äänenjohtajan paikan.
Helsingin kaupunginorkesteriin Kankkunen palasi toiseksi soolosellistiksi vuonna 2018.
– Sittemmin oli vielä yksi koesoitto ja nyt olen sitten ensimmäinen soolosellisti.
Koronan tuomaa
”Ei oikein tiedä mitä pitäisi ajatella”, Kankkunen sanoo korona-ajasta.
– On joutunut kestämään aika paljon epävarmuutta. Säädökset ovat muuttuneet ja sitten niiden mukaan on pitänyt mennä. Ehkä se epävarmuuden sietäminen on ollut mulle suhteellisen helppoa verrattuna joihinkin muihin kollegoihin. Se ei ole niin paljon nakertanut, koska itselläni on ollut töitä.
Vakituinen orkesteripaikka on ollut korona-aikana kultaakin kalliimpi asia, Kankkunen sanoo.
– Olen ollut käsittämättömän onnekkaassa asemassa, kun on ollut koko ajan töitä. Lähipiirissä on ollut ihmisiä, joilta on käytännössä kaikki työt lähteneet alta ja kompensaatioita on tullut vaihtelevasti jos ollenkaan. Kukaan ei kuitenkaan ole kokonaan joutunut vaihtamaan alaa.
Kesä 2020 peruuntui Kankkusella keikoista kokonaan, mutta orkesterityö on jatkunut koko ajan.
– Se on ollut asia joka on pitänyt sekä taloudellisesti, henkisesti ja ammatillisesti pinnalla. Mielenkiintoisia proggiksia on saanut tehdä. Liveyleisölle olen tainnut soittaa viimeksi lokakuussa, Musiikkitalon salissa, jonne oli ripoteltu muutama sata ihmistä.
– Striimauksia tehdessä huomaan itsestäni, että sitä menee helposti sellaiseen levytysmentaliteettiin, kun siitä puuttuu se kuuluisa vuorovaikutus. Että yleisöä on kova ikävä. Jotain oleellista on poissa, jos salissa ei ole ketään.
Heviä Apocalypticassa
Lauri Kankkusen uralle mahtuu jakso Apocalypticassa. Hän päätyi yhtyeeseen vuonna 2019 korvaamaan Antero Mannisen.
– Ensimmäinen konsertti heidän kanssaan oli Mexico Cityn formularadalla järjestetty hevifestari, jossa oli näitä tämmösiä dinosauruksia, kuten Kiss. Joku arvio oli, että reilu 70 000 katsojaa olisi ollut sitä ensimmäistä vetoa heidän kanssaan katsomassa. Se oli kyllä semmoinen kokemus, että olen tyytyväinen, että sellainen on tullut tälle ammatilliselle uralle.
Kankkunen soitti Apocalyptican kanssa ”ehkä 40–50 keikkaa”.
– Vuorovaikutus yleisön kanssa oli erilaista ja estetiikkakin, mutta hauskaa hommaa kuitenkin.
Odotukset tulevasta
Kankkunen kertoo odottavansa Kangasala Classicia ”sormet syyhyten”.
– Siellä on hyvä ohjelmisto ja hienot kollegat, joiden kanssa soittaa. Kun avajaiskonsertti perjantaina lähtee käyntiin, niin siinä on pikkaisen tavallista enemmän perhosia vatsassa, kun tietty rutiini yleisön kohtaamiseen on ehkä vähän kadoksissa. Sitä mä odotan tosi paljon – yleisön kohtaamista!
Kangasala Classic 18.–20.6. Ohjelmisto ja lipunmyynti tapahtuman verkkosivuilla.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Livelevy odotti kahdeksan vuotta miksausta – Wentus Blues Band lupaa olla oma itsensä Tampereen keikalla
MUSIIKKI | Lähes 40 vuotta sitten perustettu bluesbändi syntyi aikana, jolloin nuoret miehet halusivat soittaa hevirokkia. Miten blueskapulan saisi nuoremmille?
Levoton Tuhkimo sai juhlavan vastaanoton, kun Dingon henki palasi päiväksi kotiin Poriin
ELOKUVA | Dingo-huumaa oli mahdollista elää vielä yhden kerran, yhden päivän ajan Porissa. Kulttuuritoimitus seurasi, kun Levoton Tuhkimo -elokuva sai maailmanensi-iltansa.
