Hämeenkatu ennen. Kuva vuodelta 1901. Kuva: Richard Thulé / Vapriikin kuva-arkisto
NÄYTTELY | Museokeskus Vapriikin päänäyttelytilassa avataan 8. joulukuuta näyttely, jossa vanhat ja tänä vuonna otetut valokuvat kertovat Tampereen kaupunkikuvan muutoksesta.
”Se on ihan totta, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.”
– Vapriikin tutkija Antti Liuttunen
Päivi Vasara, teksti
Tampere elää nyt suurinta kaupunkikuvan murroskautta sitten 1960- ja 1970-lukujen. Kun nyt aluillaan olevat rakennushankkeet valmistuvat, on kaupunki todella erilainen kuin ennen.
Edellinen suuri murros tapahtui, kun keskustan puu-Tampere purettiin ja metsälähiöiden rakentaminen aloitettiin.
Valokuva on oivallinen tapa kertoa kaupunkikuvan muutoksesta. Kuvalla on suuri todistusarvo – todellakin tuolta näytti tuo paikka vuonna se ja se.
– Kaupunkikuvan tallentamisessa valokuvaus on ollut tärkeä väline siitä asti, kun valokuvaus on ollut olemassa. Kuva oikeasti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, tutkija Antti Liuttunen sanoo.
Visuaalinen näyttävyys
Aihetta lähestytään näyttelyssä 17 alueen kautta ennen ja nyt -vertauksin. Osa näyttelyssä olevista alueista on ollut olemassa Tampereen kaupungin perustamisesta lähtien. Näyttelyn aikajana on siis pitkä.
– Tavoite on visuaalisesti näyttävä ja vetoava näyttely. Seitsemäntoista kaupunginosan ennen ja nyt -kuvat ovat todella isoja suurennoksia. Lisäksi jokaisesta tarkempaan tarkasteluun otetuista kaupunginosista on 6–7 vähän pienempää kuvaa, jotka näyttävät muutoksen eri aikakausilla sen mukaan, mikä on ollut oleellinen asia.
Kohteet on valittu niin, että niistä kuvastuvat monipuolisesti Tampereen rakennetun kaupunkiympäristön piirteet ja historia.
Näytöillä on mukana 110 kaupunginosaa, joten jokainen tamperelainen löytää omansa.
Tampereen pääkatu Hämeenkatu nyt, vuonna 2022. Kuva: Saarni Säilynoja / Vapriikin kuva-arkisto
Paljon muutosta ja vähän muutosta
– Oli itsestään selvää, että mukana pitää olla Amuri, Pispala, Hämeenkatu, Keskustori, Tammerkoski ja Hämeenpuisto. Niiden oheen on valittu myös lähiöitä ja teollisuusalueita, voimakkaan kehityksen kohteena olevia alueita, kuten Lielahti, sekä myös paikkoja, jotka eivät ole kovinkaan paljoa muuttuneet aikojen saatossa.
Näyttelyn kuvat ovat Vapriikin kuva-arkistosta. Lisäksi on tilattu pari ilmakuvaa Vallaksen ilmakuvayrityksestä.
– Vapriikin kuvaaja Saarni Säilynoja otti uudet kuvat tänä vuonna. Saarnilla on nyt drone-pätevyys, mutta drone ei riittänyt Amurin ja Tampellan alueen saamiseen ilmakuvaan.
Ennen ja nyt -kuvaparit ovat yksinkertainen, mutta samalla kiinnostava ratkaisu näyttää muutos. Vaikka näyttelytila on iso, kuvia jouduttiin karsimaan paljon.
Paikallisuus on kiinnostavaa
Kymmenisen vuotta sitten Vapriikissa oli Tammerkoski-näyttely, joka oli yksinkertainen, mutta toimiva esittely siitä, kuinka pienestä kylästä kasvoi iso teollisuuskaupunki.
Paikallisuus kiinnostaa tamperelaisia. Kadonneet kaunottaret -näyttelyn (1.12.2017–8.4.2018) näki 60 000 katsojaa. Näyttely kertoi siitä, mitä on hävinnyt.
Vapriikin uuden näyttelyn tavoitteena on myös muistuttaa rakennus- ja ympäristönsuojelun merkityksestä: kerran menetettyä ei saa enää milloinkaan takaisin.
– Alun perin ajatuksena oli ottaa mukaan ihmisten toimintaa, mutta se ei mahtunut mukaan. Kuviin liittyy nyt lyhyt pohdinta siitä, mikä on kunkin kaupunginosan luonne ja imago.
Tältä näytti ”Kansi” 1920-luvun lopulla. Kuva: Hannu Rantakallio / Vapriikin kuva-arkisto
Kannesta tulee Tampereen uusin kaupunginosa ajanmittaan, kuva on tältä vuodelta. Kuva: Saarni Säilynoja / Vapriikin kuva-arkisto
Immateriaalinen kaupunkikuva
Useimmiten kaupunkikuvalla tarkoitetaan tällä hetkellä olemassa olevaa rakennettua ympäristöä, joka koetaan visuaalisesti: taloja, katuja, puistoja ja muita fyysisiä elementtejä. Ilman niitä ei olisi kaupunkia eikä kaupunkikuvaa.
Kaupungilla on kuitenkin myös toinen, aineeton ulottuvuutensa: kaupunkikuva sisältää asukkaiden ja eri toimijoiden kaupunkitilalle antamat arvot ja merkitykset, jotka kertovat paikallisesta kulttuurista ja eletystä elämästä. Materiaalisuudessaan vanhat rakennukset ovat lähettiläitä menneisyydestä. Myös jo menetetyillä rakennuksilla ja muilla rakennetun ympäristön elementeillä on oma kulttuurihistoriallinen merkityksensä: ne ovat näkymättömiä, mutta läsnä muistoissa, tarinoissa, valokuvissa, piirroksissa ja mielikuvissa.
Vanhin kuva on piirros
Näyttelyn vanhin kuva on hovimaalari Karl von Kügelgenin piirros Tampereesta. Ajallisesti nuorin näyttelyn kohteista on Tampereen Kansi. Kansi ei vielä ole virallisesti kaupunginosa, mutta joskus siitä sellainen tulee.
Jotkut näyttelyn kaupunginosat ovat muuttuneet paljon, toiset vähemmän.
– Otetaan vaikka Kissanmaa esimerkiksi. Sinne rakennettiin paljon 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa, mutta aika vähän sen jälkeen. Hipposkylän purkaminen on valitettava muutos.
Keskusta siirtynee radan itäpuolelle
Nyt tapahtuva suurin kaupunkikuvan murros toteutuu aika suppealle alueelle: Amurista Sammonkadun itäpäähän.
– Toiminnallinen keskusta siirtynee vähitellen radan itäpuolelle. Ratapiha katetaan ja Tullin alueelle tulee paljon uusia toimintoja.
Antti Liuttunen on miettinyt sosiaalisia muutoksia kaupungissa.
– On totuttu siihen, että se on mitattavissa tulotasolla ja ammateilla eli aika luokkakantaisella ajattelumallilla. Minun mielestäni se ei ole niin yksinkertaista. Nuoret parit hankkivat rintamamiestalon, mikä on enemmän identiteetti- ja elämäntapavalinta. Eikä voi sanoa, että jokin kaupunginosa on huono-osainen, koska näin sanovat työllisyys- ja tulotasomittarit, jos ihmisten oma käsitys on toisenlainen.
1969 Kaukajärvi ennen. Kuva on vuodelta 1969. Kuva: Matti Selänne / Vapriikin kuva-arkisto
Kaukajärvi nykyasussaan. Kuva on vuodelta 2022. Kuva: Saarni Säilynoja / Vapriikin kuva-arkisto
Siitä lähtien kun on valokuvattu
Kaupunkikuvan muutos on ollut tärkeä kohde valokuvaukselle aina. Valokuvan rooli on vahva, me pidämme tärkeänä sitä, mitä on kuvattu paljon eli se ohjaa käsitystämme merkityksellisistä kohteista.
Tamperetta on tallennettu järjestelmällisesti sen varhaisimmista vaiheista alkaen. Fotografiklubben i Tammerfors perustettiin vuonna 1897 ja se alkoi kerätä vuonna 1903 aineistoa Hämeen museolle, josta aineisto päätyi Vapriikille.
Myös Kaupunginarkisto on tallentanut järjestelmällisesti kaupunkikuvaa. Aamulehden kuvat ovat korvaamattomia museotoiminnalle.
Lielahti ennen, kuva on vuodelta 1911. Kuva: Axel Tammelander / Vapriikin kuva-arkisto
Kaupunginosista on eri käsityksiä
Tamperelaisten käsitykset kaupunginosista eivät noudata sitä, mikä on niin sanottu virallinen linja. Lielahti mielletään yhdeksi, vaikka se sisältää Lielahden, Lentävänniemen, Niemen, Lintulahden ja uudet Hiedanrannan ja Niemenrannan. Yksi onkin viisi.
Teisko ei ole oma kaupunginosansa, vaan siellä on useita kaupunginosia, joista yhdenkään nimi ei ole Teisko.
Pispalassa on ala- ja yläosa, mutta puhutaan yhdestä Pispalasta.
Tesoma on vain suunnittelualueen nimi ja kaupunginosia on kolme. Hervannassa on neljä kaupunginosaa ja Kalevassa kolme, vaikka puhutaan pelkästään Hervannasta ja Kalevasta.
Tampere ennen ja nyt -näyttelyn näyttöjen kuvissa noudatetaan virallista kaupunginosajakoa.
Mitä rakennetaan tulevaisuudessa?
Yksi näkökulma kaupunkikuvaa mietittäessä on pohtia, mitä rakennetaan tulevaisuudessa.
– Uuden pitää istua olemassa olevaan rakennuskantaan. Nyt kun kaupungin keskusta tiivistyy, rakennetaan alueella, joka varmasti synnyttää keskustelua.
On kaupungin asia, mitä se antaa rakentaa. Ainakin voisi tavoitella tasokkaampaa lopputulosta.
Uusvanhatyyli ei ole meillä siinä huudossa kuin se on esimerkiksi Saksassa ja muualla Keski-Euroopassa. Antti Liuttunen on kuitenkin havainnut keskustan uudisrakennusten kattolinjoja katsoessaan, että osassa niistä on tavoiteltu vanhaa tyyliä.
– Tulevaisuuden rakentaminen on varmasti ekologista, ja puusta rakennetaan isojakin kohteita. Tampereella on valmistumassa uusi arkkitehtuuriohjelma, jossa annetaan tulevaisuuden linjoja.
Tutkija Antti Liuttunen luottaa siihen, että tamperelaiset kiinnostuvat Tampere ennen ja nyt -näyttelystä, sillä paikalliset aiheet ovat ennenkin vetäneet väkeä museoon. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Vihkonen ja luentoja
Tampere ennen ja nyt -näyttelyn avajaiset ovat 8.12.2022 ja se on auki noin kolme kuukautta.
Näyttelyyn liittyy vihkonen. Näyttelyyn liittyvää kirjaa ei ole tulossa, mutta Kadonneet kaunottaret -kirjan uuteen painokseen on saatu parikymmentä lisäsivua.
Kevään alussa Tampere ennen ja nyt -näyttelyn teemoista järjestetään neljän luennon sarja.
Tämän jutun kirjoittaja on saanut tukea journalistiseen työskentelyyn Pirkanmaan Kulttuurirahastolta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Holodomor – Työväenmuseo Werstaan näyttely Ukrainaan 1930-luvulla tehdystä nälänhädästä
NÄYTTELY | Tampereen Työväenmuseo Werstaan Holodomor-näyttely panee miettimään ihmisen ikuista luontoa. Kansanmurhasta voidaan puhua, kun politiikka ja ideologia ovat nälän keskeisiä aiheuttajia.
Tampereen museot 2025: Muumien maailmaan pääsee ensi vuonna tutustumaan ilmaistapahtumissa
NÄYTTELYT | Vapriikki esittelee supersankareita, Tampereen taidemuseo surrealismia ja Milavida Rooman oopperan pukuloistoa. Sara Hildénin taidemuseon kevään taiteilija on Heikki Marila.
Modernismi käänsi katseen keskiaikaan – Gothic Modern -näyttely avautuu Ateneumissa
KUVATAIDE | Ateneumin suurnäyttely Gothic Modern – pimeydestä valoon näyttää, miten taiteilijat 1900-luvun alussa innostuivat gotiikasta ja renessanssista.
Nyt mentiin ihan metsään – Suomen Metsämuseo Lusto uudisti perusnäyttelynsä
MUSEO | Suomen Metsämuseo Luston uusittu perusnäyttely ei kertaa metsätalouden tarinaa vaan pysäyttää ihmisen hiilijalanjälkineen madon ja maiseman väliin.
