Selma Green. Kuva: Katri Kovasiipi

Katri Kovasiipi

Tampereen taidemuseon ja Muumimuseon uusi johtaja, taidehistorioitsija Selma Green on ehtinyt tämän haastattelun tekohetkellä hoitaa tehtäväänsä noin puolitoista kuukautta.

Heti aluksi on kysyttävä sukunimestä. Lausutaanko se angloamerikkalaisittain ”griin” vai suomalaiseen tai skandinaaviseen tapaan ”green”.
– Green. Se on suomenruotsalainen sukunimi.

Millaiseen museoon Green ajatteli tulevansa, kun otti johtajanpestin vastaan?
– Tunnen molempien museoiden toimintaa vanhastaan. On ilon ja ylpeyden aihe saada johtaa näitä museoita, joilla on pitkät perinteet, ihan ainutlaatuiset kokoelmat, hyvä näyttelytoimintaa, pedagogista toimintaa ja tapahtumia, yhteistyötä ja hyvät verkostot. Toki tässä on myös paljon uutta ja kiinnostavaa perehtymistä.

Green muutti Tampereelle Ruotsin Kiirunasta, jossa hän johti viisi vuotta Konstmuseet i Norr -taidemuseota. Edellinen koti ja työpaikka sijaitsivat 145 kilometriä napapiiriltä pohjoiseen. Elämä parinkymmenen tuhannen asukkaan kunnassa oli hyvin erilaista kuin uudet kuviot keskellä Tamperetta.

– Hyvällä fiiliksellä olen sieltä lähtenyt, mutta toki tässä on myös luopumista. Ihmisiä jää aina kaipaamaan, kun on liikkuvaista sorttia. Jää kaipaamaan myös kunnon talvea ja revontulia arki-illan viihteeksi omalta parvekkeelta katsottuna.

Sekä kulttuurin että luontonsa puolesta Kiiruna oli hyvin toisenlainen ympäristö kuin Tampere.

– Arktisilla alueilla vaikuttavat vahvasti alkuperäiskansojen läsnäolo ja kulttuuriset erityispiirteet sekä niistä nousevat kysymykset. Läsnä on myös uhattuna oleva ja ainutlaatuinen luonto, jossa ilmastonmuutoksen oireet ovat ensimmäisenä alkaneet näkyä.

– Sitten on ne valtavat etäisyydet, joita en jäänyt kaipaamaan.

Green ei itse autoile, mutta huolimatta pitkistä välimatkoista kyyti järjestyi aina tarvittaessa jo työnsäkin puolesta paljon liikkuvalle museojohtajalle. Harvaanasutuilla seuduilla ihmiset ovat tottuneet auttamaan toisiaan.

– Pohjoisessa on äärimmäiset olosuhteet: talvi on tosi kylmä, kesä on nopeasti ohi. Kun ollaan äärirajoilla, yhdessä tekeminen ja ihmisten auttaminen on elinehto. Se on se selviytymisstrategia, avoimuus ja auttavaisuus on ihana ilmiö, jossa viihtyy.

Tampereen julkinen taide elää ajassa

Tampere saa Greeniltä kiitosta hyvästä, myös kaupunkikuvassa näkyvässä ja jatkuvasti uudistuvasta panostuksestaan kulttuuriin ja julkiseen taiteeseen.

– Kulttuurilaitoksiin ja taidemuseoihin on satsattu täällä hyvin huomattavalla tavalla, ja peräti kahta taidemuseon uudisrakennusta suunnitellaan. Poliitikoille hyvin helppo tapa osoittaa arvostusta on antaa määrärahoja.

– Tampereen erityispiirteenä näyttäytyy julkisen taiteen suuri määrä, ja miten määrätietoisesti julkiseen taiteeseen panostetaan. Saattaa olla sellaisiakin kaupunkeja, joissa julkisen taiteen hankkiminen on pysähtynyt tiettyyn hetkeen. Tampereella työtä tehdään pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti, on prosenttiperiaate ja teoksia viedään kaupungin tiloihin, jolloin käynnissä on tavallaan koko kaupungin kattava, jatkuvasti muuttuva taidenäyttely. Täällä julkiseen taiteeseen suunnatut vuotuiset määrärahat eivät ole yhtään hullummat.

– Sekä taidemuseolaitoksiin että julkiseen taiteeseen satsaaminen kertoo mielestäni suuresta arvostuksesta, Green kiittää.

Julkisen taiteen ympärillä käytyä kansalaiskeskusteluakin hän pitää tärkeänä, myös patsaskohuilla on oma paikkansa.

– Lopulta on kuitenkin fakta, että tätä kaikkea tehdään veronmaksajien rahoilla. On hyväkin, että kansalaisyhteiskunnalta tulee syötteitä vaikka erilaisista muistomerkeistä, joita olisi syytä kunnioittaa julkisella taiteella.

– Tampereella on sekä yleisön että kaupunkiorganisaation suunnalta hyvä henki, hyvä boogie kuvataiteen edistämisessä. Täällä näkyy paikallisylpeyttä omista taidelaitoksista, kokoelmista ja taitelijoista.

Kaupungin puistoihin ja muille julkisille paikoille sijoitettujen taideteoksien ohi kulkiessaan kuntalainen ei aina tiedosta tai muista, että saa siinä parhaillaan nauttia taidemuseon tuottamista palveluista.

– Yleensä sen huomaa paremmin, kun menee sisälle taidemuseoon katsomaan näyttelyä.

Tampereen kaupungin satsaaminen julkiseen taiteeseen on näkyvää, monipuolista ja pitkäjänteistä. Vuoden 2022 Valogallerian muumikuvitukset loivat katukuvaan tunnelmaa. Kuva: Muumimuseo / Jari Kuusenaho

Taidemuseot opettavat kuvanlukutaitoa

Taidemuseoilla Green näkee tässä ajassa hyvin merkittävän yhteiskunnallisen ja kulttuurisen tehtävän.

– Ihmiset tarvitsevat kuvanlukutaitoa enemmän kuin koskaan. Digitalisaation myötä valokuvaamisesta on tullut hirveän helppoa, ehkä liiankin helppoa. Samoin kuvien manipuloinnista.

– Jos verrataan tilanteeseen vaikka sata vuotta sitten, ihmisellä saattoi olla otettuna yksi valokuva itsestään koko elämän ajalta. Nyt omaa itseä ja elämää on mahdollista dokumentoida reaaliajassa, päivittäin ja tunneittain. Tarvitaan yhä enemmän kuvanlukutaitoa, ja siinähän museot ovat merkittävässä roolissa. Ne antavat työkaluja, joiden avulla voi orientoitua visuaaliseen kuvaähkyyn, jota yhteiskunta nyt tuottaa. On tärkeää myös ymmärtää niitä kuvia eikä vain ottaa ja jakaa.

Tilaisuuksia taiteen ja katsojan kohtaamisille

Green toteaa olevansa ”vanhan koulukunnan ihminen” siinä, että hän uskoo nimenomaan fyysiseen kohtaamiseen teoksen ja ihmisen välillä.

– Taidemuseokokemuksessa yhdistyvät elämykset, tieto ja osallisuus. Mitä enemmän teoksia katsoo, sitä helpompi niitä on ymmärtää. Taiteen ja katsojan kohtaaminen on hyvin keskeistä, ja niitä kohtaamisia taidemuseon tehtävänä on järjestää, hän painottaa.

Museoissa opastuksilla ja teoksia esittelevillä ja selittävillä teksteillä on tärkeä sijansa. Tekstien tehtävä ei ole kertoa teoksista yhtä totuutta, vaan lisätä ymmärrystä kuvallisesta kulttuurista. Samalla voidaan auttaa ihmistä kohtaamaan myös omat tulkinta-avaruutensa.

– Edellisessä työpaikassani teimme kokoelmanäyttelyn vähän kokeellisessa hengessä. Teimme muun muassa yhteen teokseen viisi kilpailevaa esittelytekstiä. Näin haluttiin havainnollistaa, että ei ole olemassa jotain herra tai rouva Konstmuseet i Norria, jolla on tietoa, josta tietty osa välitetään katsojille, vaan on erilaisia tulkintoja, erilaisia tapoja eri konteksteissa ja tilanteissa, katsojan lähtökohdista kokea ja tulkita tätä yhtä teosta. Ja jos nämä valmiiksi kirjoitetut tulkinnat eivät itseä miellytä, tuossa on kynä ja paperia.

Green palaa vielä täsmentämään taidemuseoiden tehtävää kuvanlukutaidon kehittäjinä:

– Taiteen kokeminen ja taiteeseen syventyminen edesauttaa kaikenlaisten kuvien ymmärtämistä.

Ohimennen, aivan kysymättä, Green antaa myös selvän vastauksen siihen, mihin kritiikkiä tarvitaan:

– Jos kritiikki ei kehity, ei myöskään taide kehity.

Ruotsin koronatuet versus Suomen rajoitukset

Vaikka meistä kaikista on tullut älypuhelimien kautta oman elämämme pieniä valokuvaajia, Green muistuttaa, että taidemuseon tehtävä on keskittyä nimenomaan ammattikuvataiteilijoiden teosten esittämiseen.

Sekä Suomessa että Ruotsissa asuneena hänelle on ollut luontevaa seurata molempien maiden keskustelua.

– Ruotsissa nähdään ehkä selvemmin se, että museoiden merkitys kansalliselle identiteetille, hyvinvoinnille, paremmalle ja sisältörikkaammalle elämälle ja demokratian toteutumiselle on ihan korvaamaton.

Maiden erot suhtautumisessa kulttuuriin nousivat näkyvästi pintaan etenkin korona-aikana. Erot olivat dramaattisia, vaikka puhutaan kahdesta hyvinvointivaltiosta, joissa on maailman tiukin verotus.

– Seurasin molempien maiden keskustelua koronatuista. Ruotsin hallitus ilmoitti ripeällä aikataululla, että Ruotsin museoiden osuus maan hallituksen kriisipaketista on 100 miljoonaa kruunua. Ja se oli vasta alkua. Suomessa museot eivät vielä tuossa vaiheessa olleet saaneet mitään – tai joillakin museoilla oli eri tahojen kautta saatavilla tukea ehkä joitakin tuhansia euroja.

– Ruotsissa pidettiin myös itsestään selvänä, yleisesti tunnettuna faktana, että museoiden digitalisaation oli edettävä itsenäisesti kriisituesta riippumatta. Satojen miljoonien kruunujen kriisipaketteja tuli Ruotsin museoille koronan aikana useampia.

Samaan aikaan Green seurasi, miten kollegat Suomessa kärvistelivät lakisääteisten rajoitusten, tulonmenetysten, nousevien kustannusten ja jotkut jopa lomautusten kanssa.

Kulttuuri on perustarve!

Suomalaisessa asennoitumisessa ja keskustelussa on mukana vahva pohjavire, että kulttuuriin halutaan todella satsata rahaa vasta sitten, kun kaikki muut perustarpeet on tyydytetty. Green ei jää sanattomaksi tämänkään asian äärellä.

– Kulttuuri kaikkinensa, ja erityisesti kuvataide ja museotoiminta, se on se perustarve! Jos ihmiset tarvitsevat tietoa, kokemuksia, elämyksiä, jonkun paikan, jossa he voivat peilata itseään, historiaa, olla nykyhetkessä ja kokea siinä asioita, verrata itseään siihen mitä on ollut, oppia siitä voidakseen suunnistaa tulevaisuuteen – kyllähän se tapahtuu museoissa.

– Museot ovat myös koulutuksen toteutuksen kannalta valtavan tärkeä areena, Green korostaa.

Varsinkin näin eduskuntavaalien alla on syytä toivoa, että kulttuurin asemaa yhteiskunnan ja ihmisyyden näkökulmasta ei unohdeta.

– Museoiden kohdeyleisöähän ovat nykyiset ja tulevat sukupolvet, siinähän sitä on kohderyhmää. Toivon vaalien alla ja välilläkin, että museoiden arvostusta lisätään ja siitä käydään keskustelua.

Kaikki mihin syventyy on kiinnostavaa

Millaisesta taiteesta Green sitten itse pitää?

– Missään nimessä en suostu nimeämään ketään nykytaiteilijaa. Mieltymykset vaihtelevat sen mukaan, kenen kanssa tekee töitä. On aina mahdollista innostua mistä vaan, mihin kulloinkin syventyy.

Green kertoo esimerkin, miten ammatillinen paneutuminen aiheeseen voi parantaa myös asenteellista suhtautumista.

– Kun nuorena olin oppaana Ateneumissa, ei esimerkiksi siellä sijaitseva Ferdinand von Wrightin Taistelevat metsot tuntunut silloin kauhean kiinnostavalta, vaikka voi sanoa, että se on Suomen tunnetuin maalaus. Kun siihen perehtyy, sitä katselee, siitä lukee ja keskustelee, myös siitä voi löytää palon ja intohimon.

On helpompi puhua koskettavista taide-elämyksistä jo edesmenneiden taiteilijoiden osalta, koska elävät taiteilijat ovat nyt tärkeimpiä yhteistyökumppaneita, eikä museojohtajan ole hyvä laittaa heitä arvojärjestykseen.

– Kun EMMA esitteli Kazimir Malevitšin näyttelyn, liikutuin kyyneliin asti Valkoista valkoisella ja Musta neliö -teoksista. Samoin Helene Schjerfbeckin omakuvat ovat puhutelleet todella paljon. Myös Edgar Degas’n 14-vuotias pikkutanssijatar Kööpenhaminan Glyptoteekissä koskettaa. Aina kun liikun siellä päin, järjestän niin, että voin käydä tervehtimässä tuota teosta. Monet klassikot ovat klassikoita ihan syystä.

Nykytaiteen kentällä Greeniä puhuttelevat erityisesti tutkimukselliset projektit, esimerkiksi sellaiset, jotka liittyvät saamelaiseen kulttuuriperintöön tai nyky-yhteiskunnan teknologisiin ilmiöihin. Saammeko siis pian nähdä Tampereen taidemuseossa arktisten alueiden alkuperäiskansojen taidetta? Se nähdään vasta myöhemmin, sillä uuden johtajan kädenjälki alkaa näkyä Taidemuseossa ulospäin vasta vuonna 2025.

Yhteistyötä johtamistyylissään painottava Green ei myöskään missään nimessä sanele tulevia näyttelyohjelmia.

– Katsotaan organisaation sisältä tulevia ideoita ja syötteitä. Ideoita on jo paljon enemmän kuin vuoteen 2025 mahtuu, Green toteaa tyytyväisenä.

– Näyttelyprofiilissa on tärkeätä tuoda esiin moninaisuutta, niitä asioita ja ilmiöitä ja taiteilijoita, joista yhteiskunnassa puhutaan ja on tarpeen puhua.

Eri tahoja ja veronmaksajia pitää kuunnella

Greenin tehtäväkenttään kuuluu myös työskentely Vuoden nuori taiteilija -valitsijaraadissa. Vuodesta 1984 alkaen jaettua Vuoden nuori taiteilija -palkintoa hän pitää hyvin tärkeänä instituutiona.

– Siinä nostetaan nuoria taiteilijoita, tuetaan kuvataiteen kehittymistä, mutta nostetaan myös kuvataiteen arvostusta.

16.1.2023 museonjohtaja Selma Green julkisti Vuoden 2023 nuoreksi taiteilijaksi Eetu Huhtalan. Kuva: Tampereen taidemuseo / Jari Kuusenaho

Työryhmä seuraavan Vuoden nuoren taiteilijan valitsemiseksi työskentelee parhaillaan.

– Nykytaiteen kentältä seurataan koko ajan potentiaalisia ehdokkaita, alle 35-vuotiaita suomalaisia kuvataiteilijoita, ja osaltani minäkin osallistun seurantaan. Missään nimessä ei olla vielä siinä vaiheessa, että katsottaisiin, mikä meidän lyhytlistaus olisi. Paras tulos syntyy, kun seurataan kenttää hyvin järjestelmällisesti ja laajasti ja keskustellaan siitä, mitä halutaan.

Uuden museorakennuksen rakennushanketta viivästyttää edelleen kaavoitusprosessin hidas eteneminen. Taidemuseon uudisrakennus valmistunee aikaisintaan vuosikymmenen loppupuolella.

– Prosessit vievät aikaa, suunnittelu vie aikaa. Otan sen aika lunkisti. Poliittiset päättäjät tarvitsevat erilaisista perustelluista syistä aikaa kansalaiskeskusteluun, asioiden valmisteluun ja päättämiseen, toteaa Green, jonka työarkeen museon uudisrakennukseen liittyvät asiat vaikuttavat tällä hetkellä varsin vähän.

– Tilakysymyksiä ei kannata yrittää väkisin runnoa tiettyyn päivään tai ajankohtaan. Uskon, että uudisrakennus tulee, ja se tulee tällä vuosikymmenellä. Tahtotilaa on ilmaistu selvästi ja moneen kertaan. Monesti viivästys johtuu jostain teknisestä tai juridisesta seikasta, tai on tarve vielä ankkuroida kansalaiskeskustelua.

Jahka taidemuseon rakennushanketta jumittava Heinätorin puoleinen kaavoitusasia on saatu kuntatasolla päätettyä, voi kuka tahansa kuntalainen vielä käyttää kaavoitusprosessiin liittyvää lakisääteistä valitusoikeuttaan. Jos niin käy, rakentamisen aloittaminen viivästyy jokaisen mahdollisen valituksen jälkeen noin puolitoista vuotta. Selma Greeniä tämäkään asia ei saa hermostumaan.

– Tampereen taidemuseon päärahoittaja on tamperelainen veronmaksaja, ja häntä pitääkin kuulla.

Uudessa museonjohtajan tehtävässä on runsaasti kokouksia. Myös tämä haastattelu tehtiin Tampereen taidemuseon toimistotilojen yhteydessä olevassa kokoushuoneessa. Kuva: Katri Kovasiipi

* *

Selma Green

• Tampereen taidemuseon ja Muumimuseon johtaja.
• syntynyt Porvoossa vuonna 1974
• valmistunut Helsingin yliopistosta taidehistorioitsijaksi
• johtanut Lönnströmin taidemuseota Raumalla (2009–2012)
• toiminut vaasalaisten Kuntsin modernin taiteen museon ja Tikanojan taidekodin johtajana (2012–2018)
• toiminut Ruotsin Kiirunassa Konstmuseet i Norr -taidemuseon johtajana (2018–2022)
• aloitti tehtävässään Tampereen taidemuseon ja Muumimuseon johtajana 1.1.2023
• asuu Tampereen Amurissa

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua