Tampereen taidemuseon kaksi näyttelyä Osamu Tezuka – Mangan jumala ja Mangamania! sukeltavat japanilaisen manga-sarjakuvan ja anime-elokuvan ytimeen.

Eija Niskanen

Osamu Tezukaa (1928–1989) tituleerataan usein mangan jumalaksi ja siihen hänellä kyllä on rahkeita. Tezuka piirsi 700 eri mangasarjaa, tuottaen 150 000 sivua sarjakuvaa ja siinä sivussa 70 animaatioelokuvaa. Tezukan tuotanto ei loppunut edes hänen kuolemaansa: hänen mangojensa pohjalta tehdään edelleen anime-elokuvi. Myös  Tezukan mangat myyvät hyvin ja niitä käännetään jatkuvasti uusille kielille. Tampereen Taidemuseon näyttelyn tiimoille ilmestyi sopivasti suomeksi Atom – Robottitarinoita Sangatsu Mangalta.

Yoshihiro Shimizu Tezuka Productionista kertoi perjantaina 6.9.2019 Taidemuseon avajaistilaisuudessa Tezukan uran eri vaiheista. Hänen mukaansa Tezukan suurin mangakirjallisuuteen tuoma piirre oli pitkän, vaiherikkaan mangakerronnan tekniikka. Tezuka aloitti neljän ruudun gagimaisten sarjakuvien piirtäjänä, mutta alkoi pian pidentää tarinoitaan. Niissä oli paljon henkilöhahmoja, juonen pääkäänteitä ja sivutarinoita, aikatasoja ja niin poispäin. Kaikki nämä ovat japanilaisen pitkän jatkuvan mangan piirteitä nykyään.

Jatkokertomusmangoja ilmestyy viikoittain mangalehdissä, ja myöhemmin tarinat yhdistellään kirjoiksi tai useammaksi. Sodanjälkeisessä Japanissa Tezukan mangoja ilmestyi vuokrakirjoissa eli akahoneissa. Näissä ”punaisissa kirjoissa” oli tosiaan useimmiten punainen kannen taustaväri. Eri jatkuvia tarinoita sisältävät viikkosarjakuvakirjat ovatkin Japanin ominta populaarikulttuuria ja niitä lukevia ihmisiä näkee kaikkialla vauvasta vaariin. Lajityyppikirjokin on valtava.

Yoshihiro Shimizu Tezuka Productionista poseeraa Osamu Tezukan kenties tunnetuimman hahmon, Atomin vierellä. Kuva: Eija Niskanen

Osamu Tezuka aloitti sarjakuvien piirtämisen jo polvenkorkuisena ja julkaisi sarjakuviaan alakoulun lehdessä. Hänen kouluaikoina tekemissään sarjakuvissa ja piirroksissa näkyy jo aihelmia myöhemmin maineikkaiksi nousseista mangoista. Alalle hän ei kuitenkaan alun perin aikonut, vaan opiskeli lääketiedettä laillistetuksi lääkäriksi saakka. Opinnot tulivat hyvään käyttöön Black Jack -mangassa (1973), jossa on varmaankin ensimmäisenä sarjakuvana maailmassa leikkaussalikuvauksia.

Tezuka niitti uutta sarkaa myös animen alalla: hänen oman sarjakuvansa Tetsuwan Atomu, joka ulkomailla tunnetaan Astro Boyna tehtiin animesarjaksi televisiolle. Sarja lanseerasi vuonna 1963 televisioanimen. Robottipojan ja hänen professorikasvatti-isänsä seikkailuja kuvaava Atom muutti siis pysyvästi japanilaista tv-tuotantoa, jonka olennainen osa animesarjat ovat edelleen.

Tezukan animetuotantostudio Mushi Pro animoi paitsi Tezukan omia alkuperäistarinoita, teki myös tilaustyönä animea muille. Zuiyo-tuotantoyhtiö siirsikin alun perin A-production-studiolla puoli vuotta tehdyn Muumi-tv-animaatiosarjan Mushi Prolle vuonna 1970. Siellä Rintaro, maineikas animeohjaaja ohjasi sitä ensimmäistä Muumia, jota ei ole Suomen televisiossa koskaan näytetty. Shimizun mukaan Mushi Pro meni konkurssin partaalle ja Tezukan osti mangojensa oikeuksia valvovan Tezuka Productionin alle omien animaatioidensa oikeudet. Rintaro taas ohjasi postuumisti Tezukan mangan Metropolis pohjalta teatterilevitysanime-elokuvan vuonna 2001. Metropolis, joka tarinaltaan ja tietysti nimeltään viittaa Fritz Langin tunnettuun elokuvaan, todistaa myös Tezukan sivistyneisyyden maailmanelokuvan suhteen.

Tampereen Taidemuseossa on esillä muun muassa Tezukan baskeri. Kuva: Eija Niskanen

Leijonanpennusta Buddhaan

Ensimmäisen Disneyn Leijonakuningas-animaation saadessa ensi-iltansa vuonna 1994 useampikin Tezukan tuotannon hyvin tunteva huomasi yhtäläisyyksiä Kimba-leijonaan (Kimba the White Lion, Jungle Taitei), jonka tarinoita ilmestyi mangana 1950. Princess Knight (Ribon no kishi, 1953–56) taas toi päähenkilöksi poikamaisen prinsessan. Tezuka jopa esitteli mangan avulla lapsille, miten eläimenpoikaset syntyvät – seksivalistusta siis ennen kuin siitä oli kuultukaan kouluissa.

Tezukan mangapiirtäjänura huipentui kahteen elämän ja maailmankaikkeuden filosofiaa syleilevään massiiviseen sarjakuvaan. Buddha (1972) käy läpi Buddhan elämän ja valaistumisen. Koska oikean Gautama Buddhan kaikkia elämänvaiheita ei tunneta, antoivat aukot sopivasti tilaa luoda jännittäviä seikkailuja Buddhan ympärille.

Sarjakuvan oman kustantamonsa kautta markkinoille tuonut iso buddhalaislahko Soka Gakkai ei aluksi katsonut Tezukan ratkaisuja hyvällä, mutta ymmärsi myöhemmin mangan arvon buddhismin esittelijänä lapsille ja buddhalaisuutta heikosti tunteville.

Feeniks-linnun seikkailuista läpi maailmanhistorian kertova massiivinen Tulilintu eli Phoenix-sarja on sykähdyttävintä Tezukaa. Feeniks-lintu ilmestyy niin tuhansien vuosien taakse kuin tulevaisuuden sci-fi-maisemiinkin, mutta lopulta se tuo aina toivon sanoman. Tulilintu myös animoitiin tv-sarjaksi.

Shimizu analysoi, että Tezukan tarinoiden pohjalla on usein erilaisten osapuolten kohtaaminen ja yhteiselo, olivat kyseessä sitten ihmiset ja eläimet, ihmiset ja robotit tai tyttö ja poika. Päähenkilö kykenee näkemään maailmaa kummankin kannalta. Tezukan humaaniin näkemykseen vaikuttivat varmasti hänen kokemuksensa sodan ajalta. Toinen Tezukan erikoisuus oli mangahenkilöhahmojen vierailu vierailevina tähtinä toisissa sarjakuvissa.

Black Jack -mangassa Tezuka hyödynsi omia lääkärinopintojaan. Kuva: Tezuka Productions

Tampereen Taidemuseon näyttelyyn on tuotu 200 alkuperäistyötä. Niistä loppupäästä nousevat esille esimerkiksi manga Kolme Adolfia, joista yksi on Adolf Hitler.

Animaation puolella Tezukalukeutuu japanilaisen ns. Limited animation -tyylin perustajaksi. Viikottaisen puolituntisen animejakson – parhaassa tapauksessa useiden päällekkäisten sarjojen luomiseksi studion oli oikaistava ja käytettävä samoja piirroksia uudelleen ja luotava ilmaisua sujuvan disneymäisen liikkeen sijasta kuvakulmilla ja isoilla ilmeikkäillä silmillä – joiden keskeinen lanseeraaja japanilaiseen mangaan ja animeen Tezuka oli.

Tezuka teki myös lyhyitä taideanimaatioelokuvia, joissa hän käytti usein gagimaisia kuvallisia vitsejä. Niitä on takavuosina nähtykin Tampereen elokuvajuhlilla. Tezukan poika Macoto Tezuka on jatkanut populaarikulttuurin alalla, elokuvaohjaajana. Hän tekee tarinoita elävin näyttelijöin.

Tampereen taidemuseon Tezuka-näyttelyä pohjustavat kaksi videokatselupistettä, joissa toisessa pyörii Tezukan elämästä kertova japanilainen dokumentti ja toisessa on mahdollisuus nähdä katkelmia kolmesta Tezukan animesta, mukaan luettuna Atom-pojan seikkailuista. Näyttely on ensimmäinen mahdollisuus nähdä laaja kokonaisuus Tezukan tuotantoon Euroopassa – hieno aluevaltaus Tampereen Taidemuseolta siis.

Mangamaniaa

Yoshihiro Takahashin Ginga Nagareboshi: Gin (1983–1987). Kuva: Yokote Masuda Manga Museum

Tezukan elämäntyötä taustoittamaan on museon pohjakerrokseen tehty Mangamania!-näyttely. Se kertoo yleisesti mangan erityispiirteistä ja kehityksestä. Animeakin sivutaan monessa kohtaa, siksi paljon nämä kaksi kulttuuriteollisuuslajia ovat kietoutuneet toisiinsa.

Näyttely avaa niin erilaisia mangaan lajityyppejä kuin tyyliäkin ja mainitsee muutaman keskeisen tekijän nimen. Oheismateriaalina on cosplay-kulttuuria avaavia kuvia ja kolme aitoa cosplaypukua Japanista.

Mangaan liittyykin paljon fanien oheiskulttuuria, pukeutumisen lisäksi myös dojinshi-mangat, eli fanien tunnettujen mangojen ja animeiden pohjalta piirtämät omat tulkinnat hahmoista ja heidän maailmastaan. Interaktiivinen fanikulttuuri onkin olennainen osa japanilaista mangakulttuuria.

Näyttelyjen materiaali on peräistin Tezuka Productionsin lisäksi Kioton mangamuseolta ja Kyoto Seika -yliopistolta, jossa voi opiskella ja tutkia mangaa. Näyttelyt ovat osa Suomen ja Japanin 100-vuotisdiplomaattisuhteiden juhlintaa.

Osamu Tezuka – mangan jumala ja Mangamania! Tampereen Taidemuseossa 5.1.2020 asti.