Joel Slotte Tampereen taidemuseolla teoksensa Lopunajan festivaaleilla edessä. Kuva: Jari Kuusenaho
HENKILÖ | Kulttimainetta nauttiva Joel Slotte halusi intensiivisiin maalauksiinsa piirrostensa rapeutta ja terävyyttä. Vuoden nuoren taiteilijan näyttely Tampereen taidemuseossa alkaa 12.6.2021.
Arto Murtovaara
Joel Slotten (s. 1987 Kokkolassa) valinta vuoden nuoreksi taiteilijaksi julkistettiin perjantaina Tampereen taidemuseolla. Slotte on historian 37. vuoden nuori taiteilija ja edustaa useamman vuoden jälkeen jälleen maalaustaidetta.
Taiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2016 valmistunut kuvataiteilija kertoo haastattelussa, että vielä valmistumisensa jälkeenkin hän oli epävarma maalaamisestaan.
Maaginen lamppu syttyi alkuvuodesta 2019 Galleria Huudossa Helsingissä omassa yksityisnäyttelyssä Folklorea tunkiolta.
– Silloin tajusin päässeeni sellaiseen maalaukselliseen muotoon ja estetiikkaan, jota halusin, hän kertoo.
Hän koki saavansa maalauksiinsa samaa ”rapeutta ja terävyyttä” kuin piirroksiinsa.
Myös muut ovat havainneet saman: Nuori taiteilija on myynyt viimeiset yksityisnäyttelynsä – kuten viime vuonna Galleria Livessä olleen Tonttuyö – Goblin Night – loppuun ja nauttii museonjohtaja Taina Myllyharjun mukaan alalla jo kulttimainetta.
Laulu ryövärinpesästä on öljymaalaus kankaalle vuodelta 2020.
* *
Julkistaminen toi Slottelle perhosia vatsaan ja hän tunnusti olevansa tosi jännittynyt ennen h-hetkeä ja kokevansa samalla kihelmöivää iloa:
– Olen tosi iloinen ja otettu tästä palkinnosta, hän kiitteli.
– Se on tunnustus, jota ei voi ryhtyä tavoittelemaan. Niin iso juttu, ettei sitä osaa ajatella omalle kohdalle.
Joel Slotte oli kokkailemassa miso-tofupataa tyttöystävälleen ja äidilleen – jotka molemmat olivat perjantaina Tampereella paikalla juhlistamassa julkistusta – kotonaan Helsingissä, kun hänelle soitettiin. Hän ei pystynyt ensin vastaamaan, koska sormet olivat sotkussa kokkauksen ansiosta.
Kun hän soitti takaisin, hän luuli ensin kyseessä olevan teoshankinta, joka sekin tietysti olisi ilahduttanut.
– Kun onnittelupuhe alkoi, piti heti siirtää ruoka pois hellalta, Slotte nauraa.
Kun hän lopulta sai ruuan valmiiksi, kolmikko juhli uutista samppanjan kera.
Tittelinsä myötä Slotte saa Tampereen kaupungin myöntämän 20 000 euron stipendin ja yksityisnäyttelyn Tampereen taidemuseoon kesäkuussa (12.6–28.8.2021) sekä myöhemmin syksyllä Vaasan kaupungin museoihin kuuluvassa, tänä vuonna 70 täyttävässä Tikanojan taidekodissa. Jälkimmäinen yhteistyö korvaa monivuotisen yhteistyön Turun Aboa Vetus Ars Nova -museon kanssa.
”Tärkeintä on empaattisuus ja rakkaus kohteita, malleja kohtaan. Keskeneräisyyden, vaillinaisuuden ja virheellisyyden salliminen.” Kuva: Clas Olav Slotte
* *
Taiteilija kertoo buukanneensa koko viime vuoden täyteen näyttelyitä, pienempiä ryhmänäyttelyitä sekä pari merkittäväksi osoittautunutta yksityisnäyttelyä.
Edellisistä yksi mieleenpainuvimmista oli hänen mukaansa Bird Feeders Tammisaaren Ramsholmenissa, johon hän teki keraamisen viikinkinaamion.
Toinen yksityisnäyttelyistä oli vanhassa kotikaupungissa Kokkolassa, josta hän muutti Helsinkiin 21-vuotiaana, vuonna 2009, valmistuttuaan Pohjoismaisesta taidekoulusta. Kuvataideakatemiaan hän pääsi seuraavana vuonna.
Galleria Artistan galleristi kutsui hänet Kokkolan 400-vuotisjuhlien kunniaksi ja Slotte pystytti näyttelyn Trubaduuri ja pohjanlepakko.
– Paikan päällä tajusin, että pitkästä aikaa esittäydyn kotikaupungissa, Slotte kertoo.
– Sain paljon positiivista palautetta ja tulin kotiyleisölle tutuksi.
Aiemmin mainittu Tonttuyö-näyttely oli myös menestys. Slotte kertoo päättäneensä, ettei teekään sinne maalauksia, vaan pelkästään piirustuksia.
– Oli ilkikurinen olo, halusin tehdä tosi outoa – sellaista, mikä ei ole vielä tullut ulos maalauksissa.
Lopputuloksena oli Slotten omin sanoin ”suoria, jopa röyhkeitä havaintoja omasta työstä”.
Slottea kiinnostavat tonttujen maailma, noituus, okkultismi, viittaukset mytologiaan. Näyttelyssä oli viisi tonttuaiheista, ilkikurista työtä.
– Tontut edustavat mulle sellaista todella ilkikurista maailmaa. Ne eivät ole yksiselitteisesti hyviä, eivätkä pahoja. Ne ovat inhimillisiä, ei mitenkään erityisen hyveellisiä, oikukkaita hahmoja.
Sormien nuolija ja syreeni on öljymaalaus kankaalle.
* *
Joel Slotte sanoo lähtökohtansa olevansa piirustuksissa, joita hän on tehnyt pisimpään. Tunnetuksi hän on tullut kuitenkin juuri maalaustensa kautta – ja ne herättivät myös Tampereen taidemuseon valintaraadin huomion.
Maalaukset olivat Slotten mukaan vaikea laji hänelle vielä akatemian aikana; hän ei tuntenut hallitsevansa ”mediaa”, öljyvärejä, vielä siinä vaiheessa. Hän koki koulukavereidensa olevan parempia. Hän arvioi olevansa korkeintaan keskinkertainen maalari.
Silti häntä kiinnosti maalata. Akatemian aikana hän keskittyi opiskelemaan. Ahkeroi.
– Aloitin maalaamisen uudestaan, kun valmistuin Akatemiasta, hyödynsin niitä oppeja. Se vaati pitkän perehtymisjakson, pureskelun.
Joskus vuosina 2017–18 Slotte koki eräänlaisen kriisin, jonka seurauksena hän alkoi maalata ”niin kuin nyt ja kehittämään sitä maalaamisen tapaa”.
– Olen saanut yllättävän hyvää palautetta ja rohkaistuin siitä.
Hän sanoo maalaustensa syntyvän ”arkisista anekdooteista, ystävien kanssa jaetuista kokemuksista ja havainnoista”.
– Asioista, jotka ylipäätään ovat lähellä minua jollakin tavalla. Maalaan muotokuvia ystävistäni, läheisistäni ja itsestäni. Lisään fiktiivisiä piirteitä todellisiin ihmisiin ja kuvaan heitä vaihtoehtoisina versioina itsestään.
– Tärkeintä on empaattisuus ja rakkaus kohteita, malleja kohtaan. Keskeneräisyyden, vaillinaisuuden ja virheellisyyden salliminen, Slotte tiivisti julkistustilaisuudessa.
Palkintonäyttelynsä hän aikoo rakentaa retrospektiiviksi muutaman vuoden rajauksella ja tuovansa siihen mielellään maalausten ohella piirustuksia ja veistoksia, jotka toisivat esille hänen taiteilijakuvaansa.
– Olen ennen kaikkea nörtti, joka ei pysty valitsemaan mielenkiintonsa kohteita, taiteilija nauraa.
Joel Slotten Vuoden nuori taiteilija 2021 -näyttely Tampereen taidemuseossa 12.6.–22.8.2021
Kuva: Jari Kuusenaho
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.
Vireä kuvataide uhkaa kadota Etelä-Karjalasta – Lappeenrannan kulttuurin ”unelmavuosi” päättyy ikävissä tunnelmissa
KUVATAIDE | Pääkaupunkiseudun kohonneet näyttelykustannukset houkuttelevat taiteilijoita pitämään näyttelyitä muualla Suomessa, kuten esimerkiksi Lappeenrannassa, vaikka ostajia on vähemmän.
