58. Venetsian biennaalin teemana on May You Live In Interesting Times. Kokonaisuudessa korostuvat alistettujen asema, digitalisaatio, pelillistetty ilmaisu sekä ympäristöahdistus. Italiassa vieraili Katri Kovasiipi.

Katri Kovasiipi, teksti ja kuvat

Nykyisellään Venetsian biennaali saa kaipaamaan aikakonetta. Pääsisipä mukaan ensimmäisiin biennaalivuosiin kokemaan, millainen tämä tapahtuma on ollut ennen kuin se on turvonnut näin mahdottomaksi. Nyt täällä on mukana yli sata näyttelyä, 79 eri taiteilijaa, päänäyttelyt Arsenalessa ja Giardinin paviljongeissa sekä niiden lisäksi ympäri Venetsian kaupunkia levittäytyneet biennaaliin kytkeytyvät näyttelyt.

Taiteelle vihkiytyneet katsojat joutuvat jonottamaan jopa lukeakseen teosten vierelle ripustettuja taiteilija- ja teosesittelyjä. Jos biennaaliin haluaa todella syventyä, kannattaakin ostaa saman tien kolmen päivän lippu.

Vastuu maailman tilasta niin ympäristön, poliittisten voimasuhteiden kuin sosiaalisten kysymystenkin äärellä painaa taiteilijoiden ja tiedostavan taideyleisön hartioita. Vaikuttavimmat teokset eivät kuitenkaan saarnaa, vaan antavat katsojalleen tilaa hengittää, aistia ja ajatella itse.

Oheissa välähdyksiä tämän vuoden Venetsian biennaalin annista.

Intialainen Soham Gupta (s. 1988) on kuvannut sarjaansa Angst (201317) yöllisiä muotokuvia Kolkatan (aiemmin Kalkuttan) haavoittuvimassa asemassa elävistä asukkaista.

Shilpa Guptan (s. 1976 Intia) ääni-installaatio For, in your tongue, I cannot fit kuuluu tämänvuotisen Venetsian biennaalin vaikuttavimpiin teoksiin. Hämärässä huoneessa koettava ääni-installaatio koostuu sadan mielipidevangiksi joutuneen runoilijan säkeistä. Ne kuuluvat kaiuttimiksi käännetyistä mikrofoneista ja ovat luettavissa läpikeihästetyillä valkoisilla papereilla. Vieraat pääsevät installaation sisälle ja voivat ottaa sen omaan sisimpäänsä.

Yin Xiuzhenin (s. 1963) kierrätysmateriaaleista koostama, jättikokoinen Trojan (2016–17) esittää hätälaskutilanteeseen asettunutta lentomatkustajaa. Nyky-yhteiskunnan ylisuurta ja ylinopeutettua mittakaavaa kritisoiva taiteilija asuu ja työskentelee Pekingissä. Tästä teoksesta tulee mieleen suomalainen kuvataiteilija Paavo Paunu, joka myös tekee suuria veistoksia moninaisista kierrätysmateriaaleista!

Jill Mulleadyn maalaus Riot on Holodeck (2018) kuuluu teossarjaan The Fight Was Fixed. Teoksissa korostuu urbaani kaaos, poliisien ja siviilien välinen väkivalta, kodittomuus ja ihmisten irrallisuus. Taiteilija on syntyntyt vuonna 1980 Uruguayssa. Hän asuu ja työskentelee Los Angelesissa.

Korealainen Lee Bul (s. 1964) on koonnut suuren tornirakennelmansa ainekset Pohjois- ja Etelä-Korean demilitarisoidun rajavyöhykkeen ensimmäiseltä puretulta tarkastuspisteeltä. Teoksen LED-valot lähettävät tekstejä, joista voi lukea ennusteen ilmastonlämpenemisen lopputuloksesta.

Kuinka mikään voi olla valmista, kysyy Maria Lobodan installaatio. Keskeneräisyys jää pysyväksi tilaksi näille veistoksille, joiden äärestä veistäjä näyttää lähteneen kesken kaiken pois. Teos saa laajemminkin pohtimaan prosessin merkitystä ensisijaisena suhteessa ns. valmistumiseen.

Christine ja Margaret Wertheimin installaatio Crochet Coral Reef on koostettu käsityö- ja kollaasimenetelmin. Aitoa koralliriuttaa muistuttava lopputulos on vaatinut hitaita työmenetelmiä, jotka muistuttavat valtavasta työmäärästä, jota elävät organismit ovat pitkien ajanjaksojen kuluessa toteuttaneet koralliriutan synnyttämiseksi. Teos ei saarnaa, koska tokihan tiedämme koralliriuttojen tilanteen. Taiteilijat ovat syntyneet 1958 Australiassa. He asuvat ja työskentelevät Los Angelesissa.

Anicka Yi (s. 1971 Etelä-Koreassa) on synnyttänyt installaatioonsa Biologizing the Machine (tentacular trouble, 2019) orgaanisia muotoja, joiden läpikuultava pinta muistuttaa ihoa tai ohutta eläimen nahkaa. Hyönteispesään tai syöpäkasvaimeen assosioituvat veistokset läpäisevät hiukan valoa, ja niiden sisälle näyttää vangitun ympäriinsä lenteleviä hyönteisiä. Onneksi ne eivät kuitenkaan ole aitoja. Installaatio syventyy näin elävän ja keinotekoisen elämän rajamaastojen pohdintaan. Taiteilija asuu ja työskentelee New Yorkissa.

Intialainen Jitish Kallat (s. 1972) on rakentanut installaationsa Covering Letter (2012) Mahatma Gandhin Adolf Hitlerille lähettämän kirjeen varaan. Viikkoa ennen toisen maailmansodan syttymistä, kesäkuussa 1939, Gandhi kirjoitti Hitlerille lyhyen kirjeen, jossa vetosi tämän valtaan pysäyttää tilanne ja valita rauha. Gandhin sanat heijastuvat ja katoavat sumuverhoon, jonka läpi näyttelyvieraat joutuvat kävelemään edetäkseen tilassa.

Kiinalaistaiteilijoiden Sun Yuan (s. 1972) ja Peng Yu (s. 1974) robotti-installaatio Can’t Help Myself (2016) on hurmaava, vetoava, valloittava. Se on ehkä koko Venetsian Biennaalin 2019 merkittävin ja syvällisin teos. Tämä siivousrobotti on ohjelmoitu puhdistamaan lattialla lojuvaa ruskeanpunaista, hieman vertakin muistuttavaa sakeaa nestettä. Siivoustyön lomassa robotti tekee tanssahtelevia, keinahtelevia, kujeilevia ja vallattomia liikkeitä. Tämä saa nopeasti ajattelemaan ihmisyyden syvintä olemusta: kykyä tehdä kaikkea näennäisen turhaa, tarpeetonta, merkityksetöntä, hupsua, rajoituksia rikkovaa… Varsinaisten siivousliikkeiden välillä tapahtuva hupsuttelu ei myöskään toteuta tiukkaa kaavaa, vaan siinä on runsaasti variaatiota. Robotin valloittavat älyttömyydet saavat jo epäilemään, että sillä on sielu. Jotkut ovat kokeneet teoksen väkivaltaiseksi, mutta minusta se on enemmänkin humoristinen.

Suomen latomainen Alvar Aalto -paviljonki viheriöi. Tummansinisen tönön seiniin on alkanut jo kertyä vihreää kerrostumaa. Vieraat paviljongille johdattaa Outi Pieskin teos.

Suomen paviljongissa katsotaan tänä vuonna lyhytelokuvia, joita on tehnyt Miracle Workers Collective. Kollektiivin jäseniä ovat Maryan Abdulkarim, Khadar Ahmed, Hassan Blasim, Giovanna Esposito Yussif, Sonya Lindfors, Bonaventure Soh Bejeng Ndikung, Outi Pieski, Leena Pukki, Martta Tuomaala, Lorenzo Sandoval, Christopher L. Thomas, Christopher Wessels ja Suvi West. Maahanmuuttoon, vähemmistökansojen vähemmistökansojen ja rodullistettujen ihmisten oikeuksiin liittyvät kysymykset ovat keskeisiä.

Jean-Luc Moulènen terrakottaveistos Donatrice (2019) assosioituu yhteen maailman koskettavimmista veistoksista, Firenzen Museo dell’Opera del Duomossa sijaitsevaan Donatellon puuveistokseen surevasta Maria Magdalenasta (Penitent Magdalene, n. 1453–1455).