Kuvat: Anni Kanniainen
KUVATAIDE | Tampereen kaupunki tarjoaa Välitila-hankkeessaan pop up -tiloja taiteentekijöille. VHS-klubi asuttaa Koskikeskuksen lasista liiketilaa vielä lokakuun ajan. Tiina Vanhapellon Dolls are Creepy -installaatio ja -performanssi tutkii rajaa turvan ja pelon välillä.
”This is the meditation. The meditation in uncanny valley.
Breathe in.
Breathe out.”
Näyteikkunassa seisoo ihmismäinen hahmo, jolla on yllään naamio.
Kellopelimäinen musiikki soi. Nuket tuijottavat. Katosta roikkuu naivistisia maalauksia. Valkoisen tekojoulukuusen neulaset loistavat. Naamioon sonnustautunut hahmo liikkuu konemaisesti mutta ruumiillisen sulavasti.
Ohikulkija pysähtyy. – Hyi helvetti.
Hahmo ei reagoi.
Tampereen kaupungin järjestämä Kulttuurin välitilat -hanke on antanut vuonna 2015 perustetulle VHS-klubille näyttelytilaa.
* *
Ohikulkija on juuri kävellyt todistamaan Dolls are Creepy -nimisen projektin näyttelyyn kuuluvaa performanssia. Performanssi järjestettiin 1. lokakuuta.
Muusikko ja taiteilija Tiina Vanhapelto kertoo, että esitys tutkii turvallisuuden ja turvattomuuden suhdetta. Koko projektin alkuideana on ”uncanny valleyn” käsite.
– Uncanny valley on ilmiö, jossa robotti tai ihmisen näköinen nukke aiheuttaa epämukavaa oloa, Vanhapelto sanoo.
Meditation in Uncanny valley -esitys oli luonteeltaan meditaatio. Näytöksen lopussa hahmo kiittää katsojaa ja pyytää tätä huomaamaan taivaan tähdet. Taustalla on niinikään ristiriita turvan ja pelon välimaastossa.
– Sitä yrittää olla rauhallinen ja levollinen, ja silti pohjalla on jokin kummallinen tunne, Vanhapelto kuvailee.
* *
Viisitoistaminuuttinen performanssi järjestettiin ensi kerran Outomaa-festivaaleilla Kymenlaaksossa. Kymmenvuotinen projekti tutkii turvallisuuden ja turvattomuuden rajoja.
Dolls are Creepy -projekti alkoi taidezinestä. Projekti laajeni musiikkiin.
– Äänitin 20 minuuttia kestävän musiikkiosuuden lehteen ja laitoin sen Mini-CD:lle. Sain siitä innostunutta palautetta, Vanhapelto kertoo.
CD-levy oli juuri sopivasti nukkemaisen minikokoinen.
Vanhapelto, joka kuuluu myös yhtyeisiin 20 000 HZ sekä Tiina Vanhapelto ja Rosazol, tekee taidetta intohimolähtöisesti. Erityisesti underground-tilat viehättävät häntä.
— Tampere on hyvä paikka toteuttaa tällaisia projekteja. On hienoa, että annetaan tiloja käyttöön taiteilijoille ja myös ruohonjuuritason tekijöille, Vanhapelto sanoo.
Vanhat nuket toivat esitykseen oudon herttaista tunnelmaa.
* *
Koskikeskuksen tilataiteelle ja performansseille valjastettu näyteikkuna on varattu VHS-klubin käyttöön kahdeksi kuukaudeksi.
Hanke on osa Tampereen kaupungin Kulttuurin välitilat -projektia. Kulttuurin välitilat pyrkii tarjoamaan ilmaisia tiloja kulttuuri- ja taidetoimijoille. Toimintaan on haku kaksi kertaa vuodessa.
Ensimmäisiä pyöreitään toukokuussa juhlineella VHS-klubilla on niinikään avoin haku näytteilleasettajille. Koskikeskuksen lasitettu tila on ollut klubin käytössä syyskuun alusta ja jakso jatkuu lokakuun loppuun.
Klubi hakee parhaillaan rahoitusta marraskuussa järjestettäviä VHS-festivaaleja varten.
Anni Kanniainen, teksti ja kuvat
VHS-Klubi Tampereen Koskikeskuksessa 31.10.2025 asti. Dolls are Creepy -näytöksen performanssi esitetään uudestaan ke 8.10. klo 17.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sota-aika ja propaganda esillä Japanin modernin taiteen museossa ja Tokion elokuvafestivaalilla
ELOKUVA | Sotapropaganda ulottui Japanissa myös elokuviin, mutta sodalla oli myös vastustajansa, jotka ilmaisivat kritiikkiä muun muassa maalauksissaan.
Freelancer-graafikkojen 50-vuotisjuhlanäyttely Helsingissä tarjoaa kuvaoivalluksia moneen makuun
KUVATAIDE | Kaapelitehtaan Puristamossa nähtävässä juhlanäyttelyssä on lähes 50 kuvataiteilijan töitä.
Annamaria Palsi-Ikonen kertoo kuvillaan tarinoita – Rohkeasti keski-iässä kohti unelmia
HENKILÖ | Valokuvaajamestari Annamaria Palsi-Ikonen rohkaisee muitakin keski-ikäisiä naisia uskomaan unelmiinsa. Hänelle se on suuntautuminen taiteelliseen valokuvaukseen.
Valokuvaus ja kulttuuriperintö inspiroivat paikallisia – Pirkanmaan kuvaköörin näyttely Taidetila Terrassa
NÄYTTELY | Vapriikin kuva-arkiston kokoajat eivät miellä kokoelmaa taidevalokuviksi, vaan olennaista on kulttuurihistorian, kulttuuriympäristön ja perinteen tallentaminen.