Tampereen Taidehallin ikkunassa avautui ensimmäinen näyttely – Yhteenkuuluvuus, solidaarisuus ja yhdessä pysyminen

Tampereen Taidehalli. Kuva: Arto Jalonen

Päivi Vasara, teksti
Arto Jalonen, kuvat

Tampereen Taidehalli on Pispalassa keskeisellä paikalla Ahjolan naapurustossa. Osoite on Pispalan valtatie 8.

Sijainti on strategisesti nappivalinta, sillä vinosti vastapäätä on musiikkiklubi Pispala Pethaus, eikä Vastavirta-klubikaan ole kaukana. Saavutettavuus on erinomainen, busseja kulkee jonossa Pispalan valtatietä ja aika lähellä on tunneli, jonka kautta pääsee Santalahden ratikkapysäkille.

Taidehallin ikkunassa avautui lauantaina 24.1.2026 ensimmäinen näyttely. Näyttelytila on kadulle päin oleva ikkuna.

Yhdistysmuotoisella työhuoneyhteisöllä oli Epilässä edellisen työhuoneen oven pielessä lasivitriini, jossa oli näyttelyitä. Epilän tila oli entisessä KOP:n pankkitalossa, jossa oli holvikin jäljellä.

Tampereen Taidehallin osoite on Pispalan valtatie 8. Sijainti on hyvä Pispalan muihin kulttuuriyhteisöihin nähden, ja paikka on mainiosti joukkoliikenteellä saavutettavissa. Kuva: Arto Jalonen

Lisä Pispalan kulttuurielämään

– Epilässä kuvamaailma oli pelkkää mainosta. Halusimme tuoda sinne taidetta. Pispalassa ei ole kulttuuri- ja taidepuutetta, mutta halusimme tuoda uuden alueen tänne. Työhuoneen yksi tärkeä tehtävä on tuoda esiin sen jäsenten ja myös entisten jäsenten teoksia. Näyttelytila on ilmainen, mikä on tärkeä asia näinä aikoina, kun kulttuurialan tekijöillä ei ole tukea, sanoo Emmi Nieminen, joka on ollut Taidehallissa mukana alusta asti.

Ensimmäinen työhuone saatiin Tesomalta kesällä 2014. Nimi oli silloin Tesoman taidehalli.

Tällä hetkellä työhuonekuntaan kuuluu yhdeksän jäsentä. Tilaa olisi muutamalle, koska kolme muutti juuri Nekalabiin.

Kirjeenvaihtoa

Ikkunassa on nähtävillä 22.2.2026 asti päivittäin kello 8–21 Queer Cohesion -duon yhteinen teos A love letter, perhaps. Teos pohjautuu taiteilijoiden Hinni Huttusen ja AnnaLeena Prykärin kirjeenvaihtoon.

– Käsittelemme teemoja, kuten rakkaus, ystävyys ja utooppiset unelmat, esimerkiksi solidaarisuus, kertoo Hinni Huttunen.

– Päätimme testata uusia työtapoja. Olen myös kirjoittaja, joten muoto on tekstiteos. En enää muista, kumpi kirjoitti kunkin osan. Tekstit ovat englanniksi, kertoo AnnaLeena Prykäri.

Uusi työtapa saattaa saada jatkoa, koska sen hyviä puolia on se, ettei se ole aikaan eikä paikkaan sidoksissa.

Hinni Huttunen on Tampereen Taidehallin perustajajäsen, ja työskenteli taidehallissa vuosina 2014–2016.

Tampereen Taidehalli sai ikkunanäyttelytoimintaa varten 500 euron avustuksen Tampereen kaupungin lahjoitus- ja apurahatoimikunnalta viime joulukuussa.

Hinni Huttusen ja AnnaLeena Prykärin yhteinen teos ”A love letter, perhaps” on taiteilijoiden kirjeenvaihtoa. Kuva: Arto Jalonen

Avajaisiin etäyhteydellä

Queer Cohesion merkitsee yhteenkuuluvuutta, solidaarisuutta ja yhdessä pysymistä. Taidehallin ikkunassa nähtävä videoteos tutkii yhteistyön uusia muotoja ja kestävyyttä sekä kurottaa kohti muita taiteilijavetoisia verkostoja.

Sekä Hinni Huttunen että AnnaLeena Prykäri asuvat ja työskentelevät Tukholmassa. Avajaisiin viime lauantaina he osallistuivat etäyhteydellä. Toisiinsa he tutustuivat näyttelykierroksella.

Molemmat ovat kuvataiteen maistereita. Huttunen opiskeli Kuninkaallisessa taidekorkeakoulussa. Prykäri Tukholman Konstfack -taidekorkeakoulussa.

Kuva: Arto Jalonen

Vanhan läppärin joutsenlaulu

Taidehallin ikkunan teosta pyörittää Emmi Niemisen kahdeksan vuotta vanha läppäri. Hän arvelee, että se saattaa hyvinkin olla vanhuksen joutsenlaulu.

Video kestää kymmenen minuuttia ja näkyy televisioruudulta. Virityksiin tarvittiin ajastimia, jotta teos pyörii jatkuvasti.

– Nykyään kaikkia kommervenkkejä saa helposti Gigantista ja Puuilosta, joten se ei ole ongelma, Nieminen toteaa.

Lisäksi on ollut aikaa ratkoa käytännön ongelmia.

Hän ja Esko Heikkilä ovat teoksen tuotannollisia kuraattoreita.

– Eri maassa asuminen ei tuota ongelmia, koska kaikilla on tuntemus taiteen prosesseihin ja kuvataiteelliseen ajatteluun, Heikkilä sanoo.

Emmi Nieminen on ollut mukana Taidehallissa alusta asti. Kuva: Arto Jalonen

Osa jatkumoa

Queer Cohesion sai alkunsa kolmen näyttelyn sarjana. Nykyisin se toimii pohjoismaisten queer-taiteilijoiden foorumina ja verkostona. Projektin ovat käynnistäneet Huttunen ja Prykäri, ja he toimivat kuraattoreina.

Ensimmäinen näyttelyn teema oli yhteisöllisyys. Se toteutui vuonna 2021. Yhteisöllisyys on keskeistä queer-yhteisöjen olemassaololle ja selviytymiselle.

Vuonna 2023 projekti jatkuu teemalla normikriittisyys. Tämä toimii työkaluna yhteiskunnallisten rakenteiden purkamiseen, rajoittavien näkökulmien haastamiseen ja valtarakenteiden näkyväksi tekemiseen.

Näyttelysarja huipentui syksyllä 2025 teemaan keho Konsthall C:ssä Tukholmassa. Tässä yhteydessä keho ymmärretään sekä psyykkisenä että henkisenä tilana – keho voi toimia liikkeen katalysaattorina tai unelmien mahdollistajana.

Tampereen Taidehallin näyttelyä tukevat Kulturfonden för Svearige och Finland ja Helge Ax:son Johnsonin säätiö.

Esko Heikkilä on Emmi Niemisen kanssa taidehallin ensimmäisen ikkunanäyttelyn tuotannollinen kuraattori. Kuva: Arto Jalonen

Kolme osoitetta

Tesoman työhuone kokosi vuonna 2014 yhteen nuoria, jotka olivat valmistuneet TAMKin kuvataiteen opinto-ohjelmasta. Tila oli paikassa, joka sittemmin purettiin. Ensin oli tieto, että työhuone saataisiin vain vuodeksi, mutta aika venyi kahteen vuoteen.

– Tilaa oli hulppeasti, mikä oli luksusta. Meidän lisäksemme oli vain maanmittaustoimiston väkeä, Emmi Nieminen sanoo.

Tilaa vuokraavat taiteilijat perustivat Tampereen Taidehalli -nimisen yhteisön, joka järjesti yleisölle avoimia ja maksuttomia tapahtumia.

Seuraavaa tilaa etsiskeltiin ja se löytyi Epilästä, jossa entinen pankkitila oli tyhjillään. Työhuone tila oli kahdessa kerroksessa: katutasossa ja kellarissa pankkiholvissa. Holvissa ei voinut pitkiä aikoja olla, koska happi loppui.

Puolitoista vuotta sitten Epilän entinen pankkitalo myytiin ja työhuone, R-kioski ja asukkaat saivat lähteä. Taas oli etsikkoaika. Mihinkään maan alle ei kuitenkaan haluttu mennä.

Tällä hetkellä työhuonekuntaan kuuluu yhdeksän jäsentä. Tilaa olisi muutamalle, koska kolme lähti Nekalabiin. Kuva: Arto Jalonen

Luottamus pysyvyyteen tärkeä

– Järkevä sijainti oli yksi kriteeri. Piti päästä kohtuullisessa ajassa kotoa työhuoneelle. Tämä Pispalan tila on siinä täysosuma. Olen täällä joka arkipäivä, Emmi Nieminen mainitsee.

Pispalan valtatie kahdeksaan on kolmen vuoden määräaikainen soppari.

– Toivottavasti saamme olla pidempään. Pitkäjänteiseen taiteelliseen työskentelyyn kuuluu luottamus siihen, että ei tarvitse heti lähteä pois. Joillakin jäsenillä on päivätyö, mutta monelle meistä tämä on ainoa työpaikka, Nieminen sanoo.

Taiteilijoiden lisäksi työhuoneelle on otettu väitöskirjatutkijoita, ja on ollut muusikkokin sekä varjonukketeatteri eli laajasti kulttuurialan ammattilaisia.

* *

Hinni Huttunen ja AnnaLeena Prykäri asuvat ja työskentelevät molemmat Tukholmassa, joten he osallistuivat näyttelyn avajaisiin etäyhteydellä. Kuva: Eliska Kovacikova

Hinni Huttunen

Hinni Huttunen esittelee itsensä:

”Hinni Huttunen (s. 1990, Pieksämäki, asun ja työskentelen Tukholmassa).

 

Työskentelen valokuvan ja videon parissa. Käsittelen teoksissani rakkauden kaipuuta, identiteettiä ja ihmissuhteita sekä erilaisia sydämenasioita. Teosteni koko vaihtelee luonnollisen kokoisista vedoksista minikokoisiin polaroid-kuviin ja seinät kokonaan peittäviin suurkuvatulosteisiin. Olen kiinnostunut siitä, miltä eri kokoiset kuvat katsojasta tuntuvat.

 

Esiinnyn usein itse teoksissani ja tarkastelen vilpittömyyden, epävarmuuden ja tunteiden liioittelun rajapintoja.

 

Taiteen tekemiseni päämäärä on tutkia tunteidemme (kehollisten sekä käsin koskemattomien) ilmentymistä sekä nolouden loputonta ihanuutta. Pohdin usein työskennellessäni, kenelle teoksia teen ja ketä teokseni lohduttavat.

 

Olen valmistunut kuvataiteilijaksi (AMK) Tampereen ammattikorkeakoulusta v. 2014 ja kuvataiteen maisteriksiksi (MFA) Kuninkaallisessa taidekorkeakoulussa Tukholmasta v. 2018.

 

Olen Tampereen Taidehallin perustajajäsen, työskennellyt taidehallissa v. 2014–2016.”

AnnaLeena Prykäri

AnnaLeenan esittely:

”Mun nimi on AnnaLeena Prykäri ja olen Suomen Lapista kotoisin oleva taiteilija ja kuraattori, viimeiset noin kahdeksantoista vuotta olen asunut ja työskennellyt Ruotsissa Tukholmassa.

 

Olen opiskellut kuvataiteen kandidaatiksi sekä maisteriksi Tukholman Konstfack-taidekorkeakoulussa, josta valmistuin vuonna 2019.
Omassa työskentelyssäni käytän poikkitaiteellisia työskentelytapoja, kuten tekstiin pohjautuvaa performanssia, installaatioita, objekteja sekä dokumenttia. Työskentelyni pohjautuu aina taiteelliseen tutkimukseen, jossa primäärinä työskentelytapana olen käyttänyt performanssia, sekä omaelämänkerrallista arkistoa. Omassa taiteellisessa työssäni puhun hallinnan kehosta, valta-asemista, halusta, onnellisuudesta ja tärkeimpänä; hoitamisesta sen eri muodoissaan. (Engl. “care/caretaking”).

 

Olen ollut mukana laajalti queer- ja yhteisötaiteeseen liittyvissä projekteissa. Toiminut taiteilijana ja kuraattorina Queer Cohesion -työryhmässä, sekä osallistunut itse näyttelyihin sekä tehnyt performansseja ympäri Ruotsia ja Suomea sekä USA:ssa. Näissä projekteissa olen korostanut yhteisöllisyyttä, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asemaa sekä taiteen roolia yhteiskunnallisena keskustelun avaajana.

 

Oman työni perustana ovat psykologiset, mentaaliset ja emotionaaliset tilat, joissa ihmiskunta, ihmisluonto, tunteelliset tilat ja halut näyttelevät keskeisiä rooleja. Oma työni voi otsikoida esimerkiksi nimellä ”Tutkimukseen perustuvan taiteen narratiivi”. Työssäni poliittiset asetelmat naiseudesta ovat rinnakkain ei-binäärisen kanssa.

 

Toivon voivani tarjota antikapitalistisen äänen kaikille, jotka jäävät normatiivisen ulkopuolelle, sairaina tai ihmisenä, jota ei ole kuultu. Ilman väriä, ilman sukupuolta, ilman maanosaa, ilman ikää.

 

Elän itse kroonisen sairauden kanssa, joka on ollut perusta koko taiteelliselle toiminnalleni viimeisen neljäntoista vuoden ajan. Taiteilijana, ja ennen kaikkea ihmisenä, katson velvollisuudekseni käyttää ääntäni ja alustaani antaakseni äänen muille sairastuneille. Toivon voivani tarjota jonkinlaisen satamapaikan ja äänen, ymmärrystä, ja muistutuksen siitä, ettemme ole yksin. Lopulta haluan vaikuttaa maailmaan.

 

Queer Cohesion -projektissa keskityn syvemmin kollektiivisuuden näkökulmiin ja uudelleen asemoimaan itseni taiteilijan roolista kuraattorin rooliin.

 

Queer Cohesionin päämäärä ja tarkoitus on nostaa esille pohjoismaisia queer-taiteilijoita heidän uransa eri vaiheissa. Antaa ääni niille taiteen tekijöille, jotka muuten voivat helposti jäädä marginaaliin.

 

Osa aikaisempiin näyttelyihin mukaan kutsutuista taiteilijoista ovat olleet korkeakouluopiskelijoita, osa puolestaan jo kansainvälistä mainetta saavuttaneita taiteilijoita. Näin ollen pyrimme tasa-arvoistamaan taiteilijoiden asemaa, sekä heidän välillään että taidekentällä ylipäätänsä, sekä ylläpitämään solidaarisuutta. Pyrimme myös pienentämään kuilua, joka voi muodostua tunnustettujen ja ei-tunnustettujen taiteilijoiden välille.

 

Queer Cohesion -näyttelyihin on kaiken kaikkiaan tähän mennessä osallistunut yhteensä 26 taiteilijaa eri Pohjoismaista. Kyseiset taiteilijat eivät aina välttämättä suoranaisesti työskentele juuri queer-aiheiden parissa, mutta ovat osa queer-yhteisöä. Queer Cohesion ei näin ollen ainoastaan esittele queer-taidetta, vaan nimenomaan queer-taiteilijoita.”

A love letter, perhaps Tampereen Taidehallissa 22.2.2026 asti. Lisätietoa Hinni Huttusen kotisivuilta ja Instagramista sekä AnnaLeena Prykärin kotisivuilta ja Instragramista.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua