Kaija Pöllänen. Kuva: Ulla-Maija Svärd
HENKILÖ | Kaija Pöllänen tekee paperisuikaleista miniatyyrihahmoja, jotka ovat usein muusikoita. Omaperäisiksi hahmot tekee se, että ne liikkuvat.
”On ihanaa, että monet nauravat, kun näkevät mini-ihmisiäni. Nauru on aito reaktio, jota ei voi teeskennellä.”
Päivi Vasara, teksti
Kaija Pöllänen käyttää nyt luovuutensa voimavaroja säveltämiseen, mutta tämä juttu kertoo paperiveistoksista. Niitä hän tekee edelleen tilauksesta.
Materiaaleina ovat paperi eri muodoissaan, liisteri, rautalanka, guassiväri ja huonekalulakka.
– On ihanaa, että monet nauravat, kun he näkevät paperitöitäni. Nauru on aito reaktio. Sitä ei voi teeskennellä. Minä arvostan naurua. En tee siis vakavaa, osallistuvaa taidetta, mutta miniatyyreilläni on selvästi terveysvaikutuksia!
Helsinkiläisen Laterna Magican galleristit kertoivat, että Pölläsen näyttelyyn tuli työpäivänsä jälkeen väsähtäneitä ihmisiä, jotka lähtivät pois ryhtinsä takaisin saaneina ja virne naamallaan.
Netto, Brutto ja Taara. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Pöllänen on kotoisin Lappeenrannasta. Hän muutti Lahteen ja osui samalle oppikoululuokalle kuin tämän jutun valokuvat ottanut Ulla-Maija Svärd.
Tämän jutun alkujuuret ovat Kaijan kolmen hahmon työssä, jonka Ulla-Maija sai yllätyksekseen 50-vuotislahjaksi.
Vielä pidemmälle yllätys kulkeutui, sillä hahmot ovat Ulla-Maijan teini-ikäisenä sepittämästä sadusta, jossa seikkailevat sisarukset Brutto, Netto ja Taara. Jutussa on mukana kuva tästä työstä.
Remu on näköinen. Kuva: Kaija Pölläsen albumi
Kaija Pöllänen innostui paperista vähän yli nelikymppisenä, kun hän muutti Helsinkiin. Kuva: Ulla-Maija Svärd
Paperi löytyi nelikymppisenä
Lahden koulun jälkeen Kaija Pöllänen teki elääkseen koruja ja antoi alkeispianotunteja sekä eli perhe-elämää. Paperin hän löysi yli nelikymppisenä, jolloin hän muutti Helsinkiin.
– Paperi kolahti heti. Kokeilin sitä tehdäkseni leikkivän koiran. Jo paperin tuntu oli ja on ihana.
Hahmot syntyvät suikale kerrallaan. Tekotapa on hidas, sillä työn pitää välillä kuivua. Vaikka tekisi miten pitkiä päiviä, noin viikko menee yhden hahmon tekoon, kun se rakentuu yksi suikale kerrallaan.
– Kun aloitin paperin kanssa, tein kuukausia kuumeisesti töitä. Se oli kuin luovuudelta olisi otettu tulppa pois. Ideoita oli jonossa.
Töissä on mukana liike. Kuva: Kaija Pölläsen albumi
Liike on mukana
Kaija Pöllänen on tehnyt taikoja, jotta hän on saanut paperiviulistin liikuttamaan jousta. Kun hän keksi liikeidean, työ sai lisää inspiraatiota. Liike perustuu yksinkertaisesti rautalankaliitoksiin. Osa oivallusta liittyy korujen tekoon, paperiosia on liitetty sarjaksi.
Liike syntyy puhaltamalla kevyesti tai tönäisemällä. Joitain liikkeeseen liittyviä yksityiskohtia Kaija pitää omana salaisuutena.
– Kun olen saanut kokonaisuuden kasaan, alan viilata yksityiskohtia. Olen pedantti. Haluan, että viulistin sormet näyttävät oikeilta. Naama on peukalonpäänkokoinen, mutta teen nenänreiätkin, Kaija kertoo.
– On vaikea päättää, milloin hahmo on valmis. Se ratkaisu on tehtävä tunteen perusteella.
Monet töistä esittävät muusikoita. Kuva: Kaija Pölläsen albumi
Jotta hahmo liikkuu, on painopiste valittava huolella. Viulistin jousi ei saa koskettaa viulua, koska silloin liike pysähtyy, vaan sen on melkein kosketettava soitinta. Tämä vaatii huolellista asettelua.
– Teen muotokuvia. Jos kyseessä ei ole muotokuva, haluan silti, että kasvoissa on ilmeikkyyttä. Käyn paljon klassisen musiikin konserteissa, joten tiedän, miltä vaikkapa viulisti näyttää soittaessaan.
Tilaustöitä edelleen
Nyttemmin säveltäminen on vienyt Kaijan muassaan. Uutta musiikkia on paljon ja pian ilmestyy levytys pienistä pianokappaleista.
Selkä ei enää oikein kestä pelkästään paperiveistosten tekemistä. Pianon ääressä oleminen on selän kannalta helpompaa. Miniatyyrien tekemisessä työasento on hankala. Pianon ääressä istuu selkä suorassa.
– Tilaustöitä otan paperitöistä vastaan ja ne ovat mieluisia, koska asiakkailla on mielikuvituksellisia ideoita. Eräälle pariskunnalle tein tilauksesta heidän muotokuvansa kanootissa. Pitkän pohdinnan jälkeen löytyi yksinkertainen ratkaisu liikkeeseen, kanootti roikkuu siimojen varassa ja liike on rauhallinen.
Myös monia muotokuvia on syntynyt kissoista ja koirista.
Päivälehden museossa on suurmiesten suuritöinen teoskokonaisuus. Kuva: Kaija Pölläsen albumi
Puoli vuotta suurmiesten parissa
Helsingin Sanomien edeltäjän Päivälehden museossa on suosittu paperiveistos, jossa ovat mukana Eero Erkko, toimitussihteeri Sjöberg kirjoittamassa kirjoituskoneella, ensimmäinen naisjournalisti Tekla Hultin, Juhani Aho lukemassa leukaansa haroen sekä tunnetut hahmot Sibelius, Kajander, Merikanto ja Gallen-Kallela. Sibelius pyörittelee käsissään konjakkilasia.
Tätä teosta Kaija Pöllänen teki puoli vuotta ja sen tekeminen aikansa suurmiehineen oli hänelle haaste.
Ylelle sopiva putkiradio, näin vihjeenä hankinnoista vastaavalle. Kuva: Kaija Pölläsen albumi
Kuva: Kaija Pölläsen albumi
Yle on hankkinut omistukseensa Hallan, joka suurine korvineen kuuntelee radiota, sekä Laulajattaren. Jos Ylen jotain pitäisi ostaa, niin Kaijan putkiradio, jonka sisällä on radion sellisti ja viulisti.
– Lapsena minä näin asian niin, että sinfoniaorkesteri frakeissaan soittaa pikku-ukkoina radion sisällä. Tämä on hyvin yleinen mielikuva aikani lapsilla. Eräs elokuvaohjaaja kertoi lapsena ihmetelleensä, miten ne pikku-ukot jaksavat siellä radion sisällä soittaa niin aikaisin aamulla.
Paperiveistosten teko on hidasta puuhaa. Kuva: Kaija Pölläsen albumi
Koska Kaija käy konserteissa, hän tietää muusikoiden liikeradat. Kuva: Kaija Pölläsen albumi
Kaijan sisällä asuu keksijä
Silloin tällöin Kaija käyttää tuuletinta saadakseen paperiveistoksiin liikettä. Teknisemmät ratkaisut hän jättää muille. Sture Jazz -baarin vitriinissä oli työ, johon oli luotu liike käyttämällä apuna auton tuulilasinpyyhkimissä käytettävää sähköimpulssia ja näin rumpali heilui ja soitti.
– Minä olen tehnyt yksinkertaisia ratkaisuja. Enkelin saa soittamaan pasuunaa, kun vetää narusta. Kosinnassa mies ojentaa kukkakimpun ja nainen vastaa halaamalla.
– Minussa asuu keksijä, mutta se on hyvin pieni keksijä.
Kaija Pöllänen tekee edelleen paperiveistoksia tilaustöinä. Kuva: Ulla-Maija Svärd
* *
Kaija Pöllänen
- Syntynyt: Lappeenrannassa vuonna 1954, asuu Helsingissä.
- Koulutus: Lahden taidekoulu, maalauslinja. Opintoihin kuului myös grafiikkaa, valokuvausta ja kuvanveistoa.
- Näyttelyt: Muun muassa Oulussa, Rovaniemellä ja Lappeenrannassa. Helsingissä on ollut viisi näyttelyä, muun muassa Lasipalatsissa, Vellamo-ravintolassa Katajanokalla ja Laterna Magica -galleriassa. Hampurissa on ollut pieni näyttely muutamia vuosia sitten taidekahvilassa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijä Aapo Stavén paljastaa, miten monologi Parikkalan patsaspuiston luojasta Veijo Rönkkösestä syntyi
HENKILÖ | Projektin alkaessa tekstiä oli nolla riviä ja omat tietoni Veijosta rajalliset, Aapo Stavén kertoo Veijo-monologin taustoista.
Eija-Liisa Ahtila etsii ekologista dialogia kaikkien lajien kanssa: ”Metsään tutustuu, kun sitä tunnustelee kaikilla aisteilla”
KUVATAIDE | Serlachius Kartanolla avautui yleisölle 8-kanavainen, vaihtelevien kuvakokojen myötä etenevä, 50-minuuttinen liikkuvan kuvan teos Heijastus metsästä.
”Sormus ei kuulu kenellekään”, sanoo Tampere-talon Ison saliin palaavan Taru Sormusten herrasta -näytelmän ohjaaja Mikko Kanninen
HENKILÖ | Tampereen Teatterin johtajan Mikko Kannisen mukaan draaman kaaret olivat J. R. R. Tolkienille sivuseikka. Siksi juuri yksityiskohtien on oltava hänen ohjauksessaan tarkalleen oikein ja kirjan hengen mukaisesti.
”Kutsukaa meidät kahville!” – Kirsi Kunnas esitti mutkattoman toiveen, joka johti elinikäiseen ystävyyteen
HENKILÖ | Millaista oli kirjoittaa Kirsi Kunnaksesta? Kirjallisuuden professori (emerita) Leena Kirstinä tutustui Kunnakseen 1970-luvulla ja kirjoitti hänestä neljäkymmentä vuotta myöhemmin.
