Väinö Linnan aukiolla Tampereen Finlaysonilla viime syksynä. Kuva: Mikko Vattulainen
KOLUMNI | Kulttuurilehtemme alkuperäinen tahtotila – ei koskaan maksumuuria – on vain vahvistunut vuosi vuodelta. Korona-ajan karanteenikevät teki Kulttuuritoimituksesta sen, mitä se on tänään, kun yli sadan vapaaehtoisen kirjoittajan verkkolehti täyttää viisi vuotta.
”Mahdottomasta on tullut täyttä totta, mutta miksi meistä tuli me?”
”Jos tää menee ihan pieleen, ainakin meillä on ihanien juttujen pankki.” Näin sanoi toimituspäällikkömme jo Kulttuuritoimituksen ensimmäisenä kesänä vuonna 2019. Ei mennyt pieleen, ei todellakaan. On tullut palkintoja, on oltu ehdolla koko Suomen vuoden kulttuuriteoksi. Tunnustuksille ei tunnu tulevan loppua.
Viimeistään korona-aika teki Kulttuuritoimituksesta sen, mitä me nyt olemme. Ymmärsimme silloin, että me tekijät tarvitsemme toisiamme. Ja että lukijat tarvitsevat meitä. Ja kulttuuritalot. Taiteilijat!
Kaikki nämä vuodet on ollut vaikea selittää, miksi me teemme tätä julkaisutyötä vapaaehtoisesti. Kirjoitamme ja valokuvaamme, teemme videoita, järjestämme koulutusta toisillemme. Vapaaehtoisesti, ilman palkkaa. Muiden töiden ohella, eläkkeellä, opiskelun tukena.
Kun meidän yhteisömme jäseniltä kysyy, miksi – miksi ihmeessä teet tätä vuodesta toiseen, jokseenkin jokainen sanoo heti: ”Koska tämä on hauskaa”. Tosi moni lisää: ”Koska tämä on henkireikä”.
* *
On ollut vaikea selittää, miten meitä voi olla näin paljon, että juttuja riittää julkaistavaksi joka päivä – usein moniakin. Kun Turun kaupunki kutsui puolisen vuotta sitten meitä esittelemään Kulttuuritoimitusta, siellä kysyttiin, miten me hankimme kirjoittajia. ”Emme mitenkään, niitä vain tulee” – meillä on jo pari vuotta ollut käytössä hakuprosessi ja rekisteröinti, kaikki halukkaat eivät edes pääse mukaan.
Seuraavaksi Turussa kysyttiin, miten me hankimme näin paljon lukijoita. ”Emme mitenkään, niitä vain tulee.” Sitten jo naurettiin porukalla, mutta niin se vain on!
Vahvan yhteisön voima nousee sen sisältä. Kutsumusta ei voi kukaan antaa tai edes ohjata ulkopuolelta. Kulttuuritoimitus on itse itsensä rakentanut. Aluksi toimintaa vähän suunniteltiin, tai yritettiin suunnitella, mutta kun korona-aika tuli ja teki kaikki suunnitelmat tyhjiksi, meidän porukkamme kokoontui – etänä tietenkin – useana lauantaipäivänä ja pohti, jatketaanko ilman mitään taloudellista pohjaa. Ja niin me vaan päätimme jatkaa!
Ydinporukka otti suuren henkilökohtaisen riskin. Pelissä oli oma maine pienellä media-alalla. Ja vaikka kirjoittajat ja kuvaajat tekevät työnsä pyyteettä, julkaiseminen ei tapahdu ilmaiseksi. Jonkun pitää maksaa laskut. Nyt tänään voi olla jo varma siitä, että riski kannatti.
Kulttuuritoimitus sai kasvaa ja muotoutua juuri sellaiseksi kuin sen oli tarve tulla. Sellaiseksi kuin sen tekijät ja lukijat tarvitsivat. Ja tarvitsevat. Meitä on nykyään yli 65 000 – ihmisiä, joiden elämät liittyvät yhteen joka kuukausi Kulttuuritoimituksen juttujen kautta. Amerikassa ihmiset kohtaavat kutsuilla ja rupattelevat, käytkö sinäkin terapeutilla. Täällä me jutellaan ensi-illoissa ja näyttelyavajaisissa, että luetko sinäkin Kulttuuritoimitusta.
Kokoonnuimme ryhmäkuvaan, kun syksyllä 2023 tuli uutinen: Kulttuuritoimitus oli valittu Suomen Kulttuurigaalaan ehdokkaaksi Vuoden kulttuuriteoksi. Kuva: Mikko Vattulainen
* *
Yksi alkuperäinen suunnitelma on pitänyt. Siitä on tullut meidän johtava arvomme, julkinen lupaus. Maksuttomuus, nyt ja aina! Kulttuurista pitää kertoa niin, että tieto on kaikkien vapaasti käytettävissä ja jaettavissa. Se on meidän missiomme, yhteinen jaettu arvo.
Kun kerroimme julkisesti keväällä 2019 aikeistamme perustaa Kulttuuritoimitus, tamperelainen kulttuuritalo Telakka täyttyi kiinnostuneista kirjoittajista ja alan toimijoista. Tilaisuuden aikana meidän vielä tyhjästä Facebook-sivustamme tykkäsi 440 ihmistä.
Tuli toukokuun 10. päivä, Kulttuuritoimitus.fi-sivusto avattiin. Kesäkuussa lukijoita oli jo 20 000. Pian 30 000 ja niin edelleen. Nyt lukijoita on joka kuukausi yli 60 000, joskus melkein 100 000.
Telakalla me juhlimme myös tänään. Monet juhlavieraista ovat olleet mukana koko tämän ihmeellisen matkan, palan suomalaisen journalismin uutta historiaa. Voi sen näinkin tehdä, jos muu ei auta!
Aluksi muu media epäröi ja koki meidät jopa kilpailijaksi. Nyt, kun perinteisen median murros jatkuu yhä voimakkaana, meidät nähdään pääsääntöisesti enää hyväntekijöinä – ehkä vähän höperöinä sellaisina, mutta arvostusta ja kiitosta tulee nykyään myös kollegoilta.
Nyt me uskallamme jo suunnitella tulevaisuutta. Matka jatkuu.
* *
”Kiitos että olette, koska sen ansiosta mekin ollaan.” Näin tervehti museojohtaja reilu viikko sitten, kun tapasimme vappujuhlassa.
Saman haluan sanoa tänään Kulttuuritoimituksen tekijöille, asiakkaille ja tukijoille. Kiitos että olette, koska sen ansiosta mekin ollaan!
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kulttuuritoimitus lähti jo kesällä lätkimään X:stä – arvomaailmat menivät törmäyskurssille
SOSIAALINEN MEDIA | Kulttuuritoimitus on siellä, missä meidän lukijamme ovat, joten olemme myös sosiaalisessa mediassa.
Niagaran saliyleisölle aukeni hetkeksi yhteys puiden maailmaan
LUKIJOILLE | Nainen jolle puu puhui on Anne Välinoron uuden lyhytelokuvan nimi, ja tämä nainen valotti kokemustaan Kulttuuritoimituksen elokuvanäytöksen yleisölle Tampereen Niagarassa.
Tervetuloa elokuviin lauantaina 30.11. Kulttuuritoimituksen kanssa – katsotaan yhdessä Nainen jolle puu puhui
LUKIJOILLE | Hyvät lukijat, kutsumme teidät Kulttuuritoimituksen päivänäytökseen elokuvateatteri Arthouse Cinema Niagaraan Tampereen Kehräsaareen lauantaina 30.11.2024.
Kulttuuritoimitus sukelsi kesällä paikallisia helmiä – lue tästä Tampere-liitteemme parhaita juttuja!
TAMPERE | Kulttuuritoimituksen Tampere-liite tapasi kesän aikana ihmisiä, joilla on kaupunkin erityinen suhde.
