Paremmissa pidoissa kohdataan toinen – tasaako leikillisyys arjen myrskyjä?

Kuva: Anni Kanniainen

Anni Kanniainen, teksti ja kuvat

Aloitetaan maadoittumisella.

Jalkojeni tyvien sovittaminen Äiti Maan energioiden kanssa ei ollut ensimmäinen asia, jota olisin odottanut kokevani ammatillisen verkostoitumistapahtumisen aikana, ainakaan Espoon Hanasaaressa.

Täällä sitä kuitenkin oltiin.

Tarkemmin sanottuna Paremmat Pidot maailmanlopun äärellä -nimisessä työpajassa. Kohtaamisessa, joka mainostaa pyrkivänsä luopumaan ”käsityksistä ja tavoista, jotka ovat irrallaan elämän luontaisesta arvosta”.

Työpaja ja kohtaamiset

Ympärilläni istuu kirjava joukko 25–45-vuotiaita, huolitellusti mutta arkisesti pukeutuneita henkilöitä. Yhdellä on Palestiina-pinssi, toisella Gucci-lasit. Lattialla leikkii lapsi.

Takana oli kaksi päivää keskusteluja, dialogeja, saunomista ja kehollisia harjoitteita. Tunnelma konferenssissa oli sisäpiirimäinen: kun saavuin tilaisuuteen, kuulin kolmelta henkilöltä jääneeni monesta paitsi.

Kun lasken kameralaukkuni ja asettaudun tilanteeseen, tunnen ilmassa yhteisöllisyyttä.

Psykologi, psykoterapeutti Pentti Salmiaitta ohjaa osallistujat maadoittumaan.

Kehään liittyy uusia osallistujia.

– Ei haittaa, pysytään maadoittuneena, Salmiaitta jatkaa.

Sitten seuraavat ohjeet: tehtävänä on keskustella kolmen ryhmissä siitä, millaisia kohtaamisia osallistujat elämiinsä kaipaavat.

Puhuminen on vaikeaa. Sitä hapuilee toisen silmien taakse, mittaa otsan uurteita, kuuntelee sanapainoja.

Yhteys aukeaa vähitellen.

Pentti Salmiaitta (oik.) esittelee konseptia. Kuva: Anni Kanniainen

Lapsi edustaa vapautta

Lattialla konttaava lapsi on löytänyt ohjepaperin. Hän koettelee sitä käsillään, lyö sitä, painautuu paperin päälle. Leikkii.

Tulevaisuustaiteilija Erika Eva Kuittinen, toinen tilaisuuden ohjaajista, kertoo haluavansa palauttaa leikin osaksi vuorovaikutusta.

Ajatusta on työpajan aikana vaikea välttää: keskustelussa nousee esiin kysymys siitä, mistä saa puhua kollegalle ja mistä ei. Katse palautuu lapseen.

Lapsi on eri tavalla vapaa kuin aikuinen: hän ei ole vielä sisäistänyt niitä vuorovaikutuksen, olemisen ja tekemisen muotoja, jotka tekevät aikuisten maailmasta kaavamaisen. Aikuisten maailmassa hiljaiset säännöt määräävät toimintaa. Lapsella sellaista ongelmaa ei ole.

Tulevaisuustaiteilija Erika Eva Kuittinen.

Myrskynsilmässä: tarve uusille näkökulmille

Waves 25 -konferenssin tarkoitus ei ole korostaa työntekoa tai rahaa.

Kahden ja puolen päivän lippu maksaa 360 euroa. Sillä saa lounaita, saunomishetkiä, luentoja, työpajoja, keskusteluja ja kohtaamistilaisuuksia.

Konferenssi mainostaa tarjoavansa lippuvaihtoehtoja myös vähävaraisille.

Kulttuuritoimittajan näkökulmasta tilaisuuden asetelma vaikuttaa erikoiselta. Alakulttuuripiireissä on aivan tyypillistä tehdä palveluksia toisia kohtaan ilmaiseksi.

Millä perusteilla Waves-konferenssiin päädytään? Ja ketkä siellä kohtaavat?

Psykoterapeutti Salmiaitta ja tulevaisuustaiteilija Kuittinen ainakin. He kertovat tavanneensa juuri edellisen Waves-konferenssin aikaan.

– Tuntuu, että asiat ovat kriisissä. Se haastaa perustavanlaatuiset oletukset siitä, miten elää, Kuittinen sanoo.

Yhteistyö syntyi siis tarpeesta.

Erika Eva Kuittisella on tausta opettamisessa ja teatteriohjauksessa. Pentti Salmiaitan juuret ovat psykoterapian lisäksi merenkulussa ja performatiivisessa taiteessa.

Kuittisen ja Salmiaitan järjestämä ”Paremmat pidot maailmanlopun äärellä” -kohtaamistoiminta tuntuu heidän aiempiin uriinsa suhteutettuna erilaiselta, mutta loogiselta.

Tulevaisuutta luodatessa on heittäydyttävä uudenlaisiin tilanteisiin.

Salmiaitta ja Kuittinen ovat tähän mennessä järjestäneet verkkotapahtumia, yksityistapahtumia ja tehneet Pitojen podi -nimistä podcastia. He ovat järjestäneet tilaisuuden myös Maailma kylässä -festivaaleilla.

Olennaista Paremmille pidoille on aitous. Pyritään luomaan yllättäviä tilanteita, joissa osallistujat kohtaavat toisensa aidosti ja kokonaisina.

Kolmipäiväinen konferenssi päättyi lauantaina. Kuva: Anni Kanniainen

Merkityksen etsintää kohtaamisten avulla

Salmiaitan ja Kuittisen mukaan keskeinen tekijä sekä konferenssin että heidän oman toimintansa taustalla on metakriisin käsite.

Erilaiset kriisit, kuten lisääntyvä epätasa-arvo, ilmastokriisit, mielenterveyskriisit ja ekologiset kriisit, kietoutuvat yhteen.

– Yksittäiset kriisit ovat kuin salamaniskuja. Myrsky on se kokonaisuus, joka aiheuttaa nämä iskut. Metakriisi voisi siis olla kriisi näiden kaikkien kriisin alla olevista rakenteista, Kuittinen havainnollistaa.

Salmiaitta lisää myöhemmin sähköpostitse, että tapamme ajatella maailmaa ihmisen hallinnassa olevana passiivisena resurssina kytkeytyy myrskyn tapaisiin hallitsemattomiin ongelmiin.

Ihminen yrittää rakentaa itselleen keinotekoisen hallinnan tunteen, vaikka kaikkea ei voi hallita. Ajatus hallitsemattomasta todellisuudesta hämmentää.

Salmiaitta uskoo, että kriisien aiheuttamaa hämmennystä voi käsitellä rakentavasti vain toisten tuen kautta.

Se sisältää kyvyn olla avoin myös ristiriitaisuuksille.

– Kun uskallamme kohdata asioita ja toisia ihmisiä kompleksisina yrittämättämme hallita niitä, teemme tilaa jollekin uudelle ja ennakoimattomalle, Kuittinen sanoo.

Kuva: Anni Kanniainen

Kohtaaminen tulevaisuuden työelämätaitona

Ajatus kohtaamisesta näkyi myös Waves-konferenssin päätöstilaisuudessa.

Osallistujat ja tapahtumanjärjestäjät jakoivat ajatuksiaan. Joukko liikkui kalamaljamallin mukaisesti keskusta muuttaen.

Opetusministeri Anders Adlercreutz lausui, että konferenssi viestii yhteiskunnallisesta muutoksesta: tulevaisuudessa taiteilijoilla voi olla lakimiehen kaltainen asema.

Uudenlaiset tavat ajatella eivät ehkä olisi jatkossa pelkkää verkostoitumispöhinää, vaan niillä voisi olla oleellinen arvo. Kun tekoäly ja robotiikka korvaavat ne työt, joihin tarvitaan puhdasta matematiikkaa, mekaanisuutta tai logiikkaa, ihmisen arvo ajattelijana ja kohtaajana korostuu.

Ajatus voi tuntua vieraalta – onko se?

Eivätkö taiteilijat ole historiassa olleet juuri heitä, joiden kyky ammentaa syvältä alitajunnasta johtaa yllättäviin, uudenlaisiin lopputuloksiin?

Psykoterapeutti Salmiaitan ja tulevaisuustaiteilija Erika Kuittisen mukaan aidolla kohtaamisella on paikka modernien kriisien keskellä olemisessa. Ne rakentavat siltoja, vahvistavat yhteyksiä ja luovat uudenlaisia mahdollisuuksia.

– Estetiikka sisältää kiusallisuuden ja epämukavuuden hyväksymisen. Säröt vuorovaikutuksessa voivat olla portteja uuteen merkityksellisyyteen, Salmiaitta sanoo.

Merkitseekö ennakoimattomuus aina vapautta ja hyvyyttä? Olisiko siinä mitään järkeä, jos poliitikko heittäytyisi kierimään lattialle kesken edustustilaisuuden?

– On toimittava tilanteen mukaan, Salmiaitta kiteyttää.

Tilanneälyä hyödynsi myös opetusministeri.

– Vastaan vähän niin kuin koulutuksesta, hän lausahti.

Tilaisuudessa, jossa oltiin juuri puhuttu lapsen sylissä pitämisen merkityksestä, ei ehkä voikaan pitää selkää poliitikonomaisesti ryhdissä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua