Kritiikkiä tarvitaan herättämään keskustelua, sanoo Siiri Torvinen. Kirmo Komulainen uskoo, että parhaimmillaan kritiikki taistelee taiteen puolesta. Suomen arvostelijain liiton palkitsemia nuoria kriitikoita haastatteli Marja Aaltio.

Marja Aaltio, teksti ja kuvat

Kritiikin puolesta ei tarvitse olla huolissaan, kun kuuntelee kahta nuorta palkittua kirjoittajaa. Tamperelainen Kirmo Komulainen sai kolmannen palkinnon Suomen arvostelijain liiton ry:n kirjoituskilpailussa. Siiri Torvinen palkittiin samassa kisassa tuomariston kunniamaininnalla ja Otso Kantokorpi -stipendillä.

Suomen arvostelijain liitto ry, SARV järjesti Kritiikin Uutisten 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Mikä kritiikki! -kirjoituskilpailun vuosina 2000–2002 syntyneille nuorille. Kisatekstin piti olla kritiikki vapaavalintaisesta taideteoksesta ja sen sai kirjoittaa suomeksi tai ruotsiksi.

Kirmo Komulainen osallistui kirjoituskilpailuun kaverin innostamana.

– Viestittelin kaverin kanssa upeasta leffasta, jonka olin nähnyt. Oli pakko kirjoittaa siitä myös jotain. Kaveri vinkkasi, että jos kirjoitat, niin lähetä se tuonne kilpailuun.

Kirmo Komulainen kirjoitti oman kilpailutekstinsä, koska näki niin hienon elokuvan, että siitä oli pakko kirjoittaa. Kaveri vinkkasi hänelle kilpailusta.

 

Tampereen yhteiskoulun lukiosta keväällä ylioppilaaksi valmistunut Komulainen ei ole kokenut kritiikin kirjoittaja. Hän katsoo paljon elokuvia, on myös ollut mukana tekemässä niitä, ja lukeekin paljon, mutta kritiikki ei ole kirjoittamisen lajina hänelle kovin tuttu. 

Sen sijaan kritiikin kuluttaja hän on. Hän tunnustaa ihmetelleensä joskus, miten palkitut ja arvostetut kriitikot saattavat kirjoittaa kovin huonoja kritiikkejä. Huonolla kritiikillä Komulainen tarkoittaa tekstiä, joka ei esimerkiksi tunnista teoksen ominaislaatua tai genren tunnuspiirteitä.

– Tuntuu kuin kriitikko katsoisi elokuvaa oman suodattimensa läpi. Virheet voi aina nähdä ansioiksi ja ansiot virheiksi, jos haluaa, Komulainen pohtii.

Hänellä on omakohtaista kokemusta siitä, miten lajityyppiin tai tietyn tekijän tuotantoon tutustuminen muuttaa kokemusta. 

– Katsoin äskettäin kaverini kanssa Full Metal Jacket -elokuvan. Hänen mielestään elokuva laahasi toisella puoliskolla. Tunnistin ajatuksen. Itse tutustuin Stanley Kubrickin tuotantoon katsomalla 2001: Avaruusseikkailu -elokuvan, ja muistan miettineeni, miksi nyt pysähdyttiin tähän kuvaan. Nyt olen tottunut pysähtyneisiin kuviin.

Komulaisen mukaan Kubrickille kuva itsesaään on jumala, joka seisoo omalla arvollaan ja kieltäytyy alistumasta instrumentiksi.

Kirmo Komulainen tunnistaa myös sen, että tietyssä mielentilassa saattaa tehdä vääryyttä teokselle, koska ei itse ole vastaanottavainen. Siksi hän saattaa antaa elokuvalle uuden mahdollisuuden. On elokuvia, joista hän ei ole löytänyt olennaista ensimmäisellä katsomalla, mutta toisen kerran jälkeen ne ovat saattaneet nousta parhaiden kokemusten joukkoon. 

Komulaisen mielestä kriitikon pitää osata ohittaa nämä karikot, oma mielentila, sumeat suodattimet ja asiantuntemattomuus.

Kritiikin perimmäinen merkitys on hänelle kuitenkin taiteen puolesta taisteleminen. Kriitikko on taiteen puolella – aivan kuten taiteilijakin. Vaikka teos teilattaisiin, se saattaa silti nousta kuuluisuuteen ja arvostukseen. 

– Uskon kritiikkiin! Komulainen päättää pohdintansa.

Keskustelu vie eteenpäin

Siiri Torvisen mielestä kritiikin tehtävä on nimenomaan herättää keskustelua. 

– Jos luen kritiikin etukäteen, se saa miettimään pitäisikö mennä katsomaan. Jos luen kritiikin esityksen nähtyäni, voin pohtia, olenko samaa mieltä. Se kasvattaa argumentoinnin taitoa, voin ikään kuin väitellä kriitikon kanssa, Torvinen pohtii.

Kriitikko on hänelle keskustelun herättäjä, vaikka keskustelu sitten käytäisiinkin vain lukijan omassa mielessä. Usein kritiikit juuri haastavat hänet keskusteluun itsensä kanssa. 

Siiri Torvinen kuvailee omaa kilpailutekstiään ennemminkin kaunokirjalliseksi tekstiksi kuin kritiikiksi. Kilpailun tuomaristo kuitenkin piti siitä.

 

Siiri Torviselle kritiikin kirjoittaminen on tuttua. Hän on ollut jo vuosia mukana sanataideyhdistys Yöstäjän toiminnassa ja tarttunut aina innolla tehtävään, kun on pyydetty kirjoittamaan kritiikki jostain tekstistä. 

– Kirjaa pystyn lukemaan analyyttisesti ja samalla nauttimaan sen lukemisesta. Osaan analysoida tekstin tyyliä ja etsiä merkityksiä. Elokuvaa tai teatteria katson enemmän tunteen kautta. Jos analysoin niitä, en pysty samalla nauttimaan kuten kirjaa analysoidessa pystyn, Torvinen sanoo.

Tammerkosken lukion kuvaamataitolinjan abiturientti Torvinen sai alkukesästä mielenkiintoisen kesätyön. Hän oli näyttelyarkkitehti Taina Väisäsen apuna pystyttämässä Andy Warhol -näyttelyä Tampere-talon Sorsapuistosaliin. Hän muun muassa auttoi konservaattoria purkamaan teoksia pakkauksista.

– Opin katsomaan teoksia aivan eri tavalla. Nyt näen niissä niitä pieniä virheitä, joita konservaattori etsi. Tuolla on ryppy ja tuolla painauma. Pystyn edelleen katsomaan näyttelyn töitä kokonaisuutena, mutta nyt huomaan ensin ne virheet, Torvinen nauraa.

Siiri Torvisen kilpailukritiikki syntyi nimenomaan kirjoituskisan innoittamana. Se on hänen mukaansa enemmän kaunokirjallinen teksti kuin kritiikki. Se on kirjoitettu kritiikin muotoon, mutta arvioinnin kohteena ei ole jonkun toisen teos, vaan Torvisen oma kritiikki.

Kuva- ja sanataidetta jo pienestä pitäen harrastanut Torvinen haaveilee graafisen suunnittelijan opinnoista, sillä hän haluaisi työkseen kuvittaa ja kirjoittaa kirjoja. Ensin kuitenkin lukio loppuun. Kirmo Komulainen toivoo pääsevänsä opiskelemaan filosofiaa ja kirjallisuutta, haastattelun aikaan pääsykokeiden tulokset eivät vielä olleet tulleet.

Kritiikkejäkin he ehkä tulevaisuudessa kirjoittavat – näin toivoo ainakin Kulttuuritoimitus.

Mikä kritiikki!

  • Suomen arvostelijoiden liitto ry eli SARV järjesti Kritiikin Uutisten 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Mikä kritiikki! -kirjoituskilpailun. Siihen saivat osallistua vuosina 2000–2002 syntyneet nuoret. Tekstit saivat olla joko suomeksi tai ruotsiksi. Palkinnot jaettiin huhtikuun lopulla Helsingissä.
  • Kilpailun voitti Matti Jokelan teksti En postmodern kritik av musikkritik.
  • Toiseksi sijoitti Lilli Saarikiven Clarice Lispector – kuin maailma hengittäisi -teksti.
  • Kolmannen palkinnon sai Kirmo Komulaisen Loputon joki -kritiikki elokuvasta Call be By Your Name.
  • Siiri Torvisen teksti Absurdi kritiikki itse itsestään toi  tuomariston kunniamaininnan ja Otso Kantokorpi -stipendin.
  • Voittajateksteihin voi tutustua Kritiikin Uutisten sivulla.