Monika Helfer asuu Itävallan Voralbergissä. Kuvat: Salvatore Vinci / Huippu

Anne Välinoro

Saksalaiset krimit, dekkarisarjat, imaisevat sohvan pohjalle suomalaisen tv-katsojan siinä kuin Nordic Noir.

Mutta saksankielisen kirjallisuuden käännöksiä ilmestyy harvakseltaan.

Tarvitaan intohimoa saksan kieleen ja hyvä vainu siitä, mikä suomalaista lukijaa voisi kiinnostaa.

Ylöjärveläinen kustantaja, opettaja ja kääntäjä Anne Kilpi käy silmä valppaana läpi saksalaisen kielialueen uutuuksia. Huippu-kustantamonsa kautta müncheniläiseltä Carl Hanser -kustantamolta saamassaan katalogissa hänen huomionsa kiinnitti viime keväänä itävaltalaisen Monika Helferin Die Bagage -romaani.

Kirjan hyvät myyntiluvut, huippuarviot ja kirjailijan aiemmat meriitit vakuuttivat Kilven bisnes-vainun. Vaikka kuinka ihastuisit teokseen, kääntämään ei kannata ryhtyä, jos teoksen myynnistä ei ole ennakkokäsitystä.

Kilpi varasi Helferin. Käännösoikeudet napsahtivat ylöjärveläiselle yhden naisen Huippu-kustantamolle, joka oli ehtinyt toimia vasta pari vuotta. Kilven käännösjälki oli vakuuttanut jo kuuden saksankielisen teoksen verran, jotka olivat enimmäkseen dekkareita.

Koronavuosi toikin Kilvelle hetken perehtyä itävaltalaisen pikkukylän vähäisimpiin sata vuotta sitten – matkustaa ajassa ja saksankielessä, kun passi jäi muuten käyttämättä.

– Olin etupäässä tienannut asiatekstejä kääntämällä ja kirjat olivat se vähäisempi tulonlähde. Koronavuonna sainkin kääntää eri apurahoilla vaikuttavaa teosta, Kilpi kertoo.

Anne Kilven pienkustantamo Huippu sijaitsee Mutalassa Ylöjärvellä. Kuva: Anne Kilpi

Niin valmistui Roskaväkeä. Sen käännökseen, painatuskuluihin, e-kirjaksi muokkaukseen ja äänikirjaksi tuottamiseen Kilpi sai tukea Itävallan kulttuuriministeriöltä, Taiteen edistämiskeskukselta ja Goethe-Institutilta. Taiken korona-apurahalla käännös oli lopulta mahdollista hioa sellaiseksi timantiksi, mikä Roskaväkeä on.

Mikä roskaväki?

74-vuotias itävaltalainen Monika Helfer katsoi monien palkittujen lastenkirjojensa jälkeen syvälle sukunsa menneisyyteen.

Tarina alkaakin kuin satu. Lukijaa kehotetaan piirtämään vuoristokylän nuori emäntä pyykkejä ripustamassa. Hän on silmiin pistävän kaunis.

Pihassa häärää viisi lasta.

Lue lukunäyte teoksen alusta tästä.

Nainen on Monika Helferin isoäiti. Niin kaunis, ettei siitä voi seurata kuin pahaa. Niin kaunis, että miehen kuin miehen on pakko miettiä elämänsä uudestaan hänet kohdatessaan.

Nainen, Maria, on naimisissa Josefin kanssa, miehen, joka osaa laskea paremmin kuin kukaan kulmakunnan mies, jopa paremmin kuin kylän pormestari. Josef on kulmikas, komea, vähäpuheinen. Hän auttaa pormestaria kirjanpidossa ja tienaa vähän ylimääräistä.

Kun Josef joutuu sotaan, hän värvää pormestarin katsomaan päälle vaimoaan. Hän laskee: kaunis nainen, monta lasta ja monta yksinäistä vuotta.

Pormestari suostuu ilomielin. Eihän hänen vaimonsa ole lahjoittanut hänelle edes lasta.

Helferin ihmisgalleria on kuin Matteuksen evankeliumista, ottaa jotakin sieltä, lainaa tuolta. Josef huomaa sodasta palattuaan olevansa isä lapselle, jonka isä hän ei voi olla.

Lapsi on Monika Helferin äiti, Margarethe. Pormestari, kylän Jumala, väittää kiihkossaan lasta omakseen. Ei, siihen ei usko lopulta edes pormestari, huono valehtelija.

Köyhien tarina

Monika Helferin suku on roskaväkeä myös jälkipolvissa. Monelle ei käy hyvin. Enot kuolevat liian aikaisin joko oman käden kautta tai onnettomuuksissa.

Sairaudet, huumeet ja epäterveet elämäntavat tempaisevat sukua maankamaralta jo varhaisessa iässä.

Myös Helferin oma tytär Paula kuolee vuorelta pudotessaan 21-vuotiaana.

Mutta yksi on vahva. Katherine-täti elää yli 90-vuotiaaksi. Ja juuri häneltä Monika Helfer nyhtää suvun tarinaa kerros kerrokselta ja kuva kuvalta.

Kustantamo Huipun kirjavarastoa vartioi belgianpaimenkoira Iivo. Kuva: Anne Kilpi

Katherine on lapsista se, joka jää Maria-äidin ja Josef-isän varhaisen poismenon jälkeen huolehtimaan kuudesta sisaruksestaan.

Sinä olet erityinen

Ja Katherine on myös se, joka huomaa, että Monikasta tulee jotakin erityistä. Hän on erityinen kuten isoäitinsä, samalla tavalla myös huomiota herättävän kaunis.

Roskaväkeä liikkuu monessa ajassa yhtä aikaa. Helfer kertoo jokaisesta sukunsa jäsenestä anekdootteja, avaa ne, muttei mässäile. Kerronta on niukkaa, lakonista ja toteavaa – niin kuin kylän väki puhuisi.

185 sivuun mahtuu rotkoon tipahtanut lohkare Itävallan historiaa. Roskaväkeä on kertomus heistä, joita oli aina katsottu vinoon ja joiden elämänhallintaa epäiltiin.

Kannattiko tehdä?

Kannattaako kustantaminen 500 kappaleen painosmäärillä, kuten Kilven Huipun teoksista on otettu?

– Isot kirjakaupat ostavat sen pari kappaletta hyllyyn, kirjastot enemmän, mutta omasta verkkokaupasta myyntiä on eniten.

– Ei tässä nyt takkiin tule, kun olen saanut tukia eri säätiöiltä, mutta muuta tuloa pitää hankkia kyllä asiakäännöksistä. Ilman tukijoita tätä ei kyllä tehtäisi.

Anne Kilpi ehti tehdä kymmenisen vuotta töitä suomen kielen opettajana maahanmuuttajille Hervannassa yläasteella. Työ oli kiitollista ja niihin hommin Kilpi huomaa kaipaavansa edelleen.

Saksan kieli on kuitenkin kääntäjä-kustantajan suurin intohimo.

Pisteen paikka pysyy

Kiinnostus saksaan syntyi jo au pair -aikoina Itävallassa ja opintojen aikana Wienin lähellä. Die Bagagen, Roskaväen, suomentamisessa oli omat haasteensa, kun Kilpi oli kääntänyt aiemmin lähinnä nykyaikaan sijoittuvia teoksia.

– Pisteen paikasta pyrin pitämään kiinni. Se antaa myös käännökselle raamit. Niukka ilmaisu imaisi mukaansa. Lopulta raakakäännös sujui aika vauhdilla, vähän flow-tilassa. Hionta vie tietysti aikaa. Kaunokirjallista käännöstä pystyy tekemään ehkä muutaman tunnin päivässä, Kilpi kertoo.

Kilvellä oli alun perin kunnianhimoinen ajatus painattaa kirjansa Suomessa. Mutta hinta ratkaisi. Liettualainen kustantamo teki työn puolet halvemmalla. Äänikirjan kustannuksissa tuli lukemisrajoitteisten palveluja tekevä Celia vastaan.

Kustantaja-kääntäjä toivoo vielä tapaavansa Helferin jonakin päivänä. Nyt kontaktit on pitänyt hoitaa sähköpostitse. Kirjailija on auttanut auliisti.

– Toivottavasti syksyllä toteutuvat Tampereen kirjamessut Tampere-talossa. Minulla oli jo sinne viime syksylle oma osasto varattuna. Olisihan se mahtavaa saada elävä Helfer sinne.

Anne Kilpi ei ole vielä hakenut oikeuksia Roskaväen jatko-osaan. Sellainenkin on Helferillä tekeillä.

– Katsotaan nyt ensin tämän menekki.

No, mikä on pienkustantajan suurin murhe?

– Nämä kirjat eivät juuri pääse kivijalkakauppojen näyteikkunoihin. Markkinointi teettää valtavasti töitä. Instagram-tililläni on aika aktiivinen lukijayhteisö.

Kirjoitatko vielä jonakin päivänä romaanin?

– Semmoista halua ei ole ollut kyllä koskaan. Mulla on tosi huono mielikuvitus eikä elämässäkään taida olla autofiktion aineksia, Kilpi nauraa.

Anne Kilpi

• 44, kustantaja, kääntäjä, opettaja, FM.
• Saksankielisen kirjallisuuden kääntäjä.
• Taittaa myös omat kirjansa.
• Kustantamo Huippu Ylöjärvellä.
• ”Kustantamohomma on pitänyt minut täysjärkisenä korona-aikana.”

Lisää Anne Kilven kääntämistä teoksista täältä. Kustantamo Huipun verkkosivut täällä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua