”Hyvästä kirjasta saa tietoa ja elämyksiä, se imaisee mukaansa. Selkokirja tarjoaa niitä hyppimättä ajassa ja paikassa, käyttämällä kieltä, josta saavat kiinni niin muistisairaat, kehitysvammaiset kuin maahanmuuttajatkin”, sanoo selkokirjailija Pertti Rajala.

Risto Ojanen

Hyvä selkokirja ei eroa hyvästä ”normaalista” kirjasta, mutta silti ne ovat eri asioita.

– Hyvästä kirjasta saa tietoa ja elämyksiä, se imaisee mukaansa. Selkokirja tarjoaa niitä hyppimättä ajassa ja paikassa, käyttämällä kieltä, josta saavat kiinni niin muistisairaat, kehitysvammaiset kuin maahanmuuttajatkin. Se välttää kielikuvia, hankalia käsitteitä ja vierasperäisiä sanoja, sanoo maan tuotteliain selkokirjailija Pertti Rajala, mukauttamisen erikoismies Porista.

Rajoitukset eivät estä selkokirjaa olemasta täysipainoista kirjallisuutta.

Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä. Esimerkiksi Eeva Joenpelto vastusti omien kirjojensa muokkaamista eli niiden ymmärtämisen helpottamista lyhentelyillä tai muilla muutoksilla.

Rajala on eri kannalla jo ”virkansa” puolesta. Hän kertoo yrittäneensä lukea israelilaisen Yuval Noah Hararin teosta Sapiens: Ihmisen lyhyt historia – huonolla menestyksellä.

– Kun näin siitä Kansallisteatterin, Wauhaus-kollektiivin ja Uuden Tanssin keskuksen Zodiakin tulkinnan, vaikeudet katosivat. Näinhän teatterissa on aina tehty, muutettu tekstiä eläväksi, yhteiseksi kokemukseksi.

Rajalan mukauttama Kalevala on palautteen perusteella johdattanut lukijoita tarttumaan alkuperäiseen teokseen. Hänen selkokielistämässään Seitsemässä veljeksessä on myös koskematonta Kiveä haastamassa lukijaa kiinnostumaan myös alkuteoksesta.

– Mukautukset eivät poista markkinoilta alkuperäisteoksia, mutta ne ovat keino saada yhteistä kulttuuriamme kaikkien käyttöön.

Meillä onkin kehitetty itseään täydentävä selkokummijärjestelmä. Siinä kirjailija antaa luvan selkoistaa jonkin teoksensa ja haastaa toisen kirjailijan seuraavaksi kummiksi aina parittomana vuotena Helsingin kirjamessuilla. Tuomas Kyrön juuri päättyneen kummiuden aikana Ari Sainio muokkasi hänen Mielensäpahoittajansa selkokielelle. Enni Mustosen jo alkaneella kummikaudella saadaan selkokirja hänen Paimentytöstään. Muut kummit ovat olleet Kari Levola, Anna-Leena Härkönen, Reijo Mäki ja Eppu Nuotio.

”Komisario Palmun erehdys oli rattoisa työmaa. Selkeätä juonta oli vaivatonta mukauttaa. Agatha Christiekin voisi olla antoisa selkoistettava.”

Selkokirjailijan lähtökohtia

Pertti Rajala on toiminut kehitysvammaisten erityisopettajana, erityiskoulun johtajana, Kehitysvammaliiton yleissihteerinä, erityishuoltopiirin johtajana ja Satakunnan maakuntajohtajana. Sosiaalidemokraatti Rajala vaikuttaa harvinaisen sosiaaliselta tapaukselta.

– Totta puhuen olen ihmissuhteissani vähäsosiaalinen, en sentään ei-sosiaalinen. Kun olen jatkuvasti tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, olen onnellinen, kun saan välillä olla yksin.

Se taas on tarkoittanut lähes elämänmittaista kirjoittamista. Rajala on työn ohessa urakoinut oppikirjat ja kimppakirjoittamiset mukaan lukien 110 selkokirjaa. Niistä 65 prosenttia on selkoyleisölle suunnattuja tietokirjoja, 35 prosenttia alkuperäisteoksista mukailtuja helppolukulaitoksia.

Pertti Rajalalla on ollut monia syitä spesialisoitua tuottamaan aineistoja niille, joilla on ongelmia saada selvää ns. suurelle yleisölle tarkoitetuista sisällöistä.

– Historia on kiinnostanut minua pienen ikäni. Osakiitos siitä lankeaa Tampereen Klassillisen Lyseon latinanopettaja Yrjö-Otto Lakan ja historianopettaja Eino Longan sytyttävälle opetustavalle. Historia hallitseekin kirjoittamistani. Pidän historiatietoisuutta ensiarvoisen tärkeänä pääomana.

Rajalan tuotannossa ihmiskunnan ratkaisevat käänteet ja merkkihenkilöt sekä omat vaiheemme, erityisesti sisällissota ja viime sodat ovat keskeisessä asemassa. Työväenliike ja vammaistyö ovat myös aihekokonaisuuksia, joita hän on tarkastellut monista kulmista.

– Kun eväät eivät ole riittäneet toteuttaa haaveita kirjailijana muulla tavoin, selkomaailma on avannut siihen luontevan ja itseäni täysin tyydyttävän väylän. Olen halunnut auttaa niitä, joille tavallinen kieli on kompastus.

Opiskelujen ja ammattien kautta valinta on ollut luonteva, ja on sitä tukenut suoraan myös tutkimustieto, varsinkin Osmo A. Wiion työ tekstin ymmärrettävyydestä. Lisäksi poikien lukuinnostusta aktivoineen kirjastonhoitaja Kari Vaijärven helppolukuiset kirjat ovat olleet Rajalalle yksi sysäys suunnata energia lähes paitsiossa olevalle kohderyhmälle.

Pertti Rajalan kirjailijuuden avainhenkilö on ollut Helmi Haapanen, hänen Tampereen Amurissa asunut tätinsä, Finlaysonin kutoja. Helmin kautta Rajala seuraili tavallisen kansan ja tamperelaisten elämänkulkuja jo 1980-luvun puolivälissä ilmestyneessä kirjasessaan Tehtaantyttö.

Helmi Haapasen matkassa Pertti Rajala on kirjoittanut jo 1980-luvun puolivälin Tehtaantytön ja Sisällissodan vuodelta 2012.

Suurten kustantajien yhteiskuntavastuu

Meillä Pertti Rajala on ollut selkokirjailemisen päänavaajia. Kun Kehitysvammaliitolle jäi 1980-luvun alussa Raha-automaattiyhdistyksen tuesta hiukan ylimääräistä, sillä tehtiin kokeilu Poliisit perässä, jonka Rajala käänsi ruotsista. Ruotsi onkin ollut johtava selkokirjamaa yksin jo siksi, että maahanmuuttajia on virrannut länsinaapuriin jo pitkään. Ruotsissa on ollut kaupallisia kustantajia 1960-luvun puolivälistä, kun meillä alettiin heräillä parikymmentä vuotta myöhemmin.

Omista selkokustantamoistamme ylivoimainen ykkönen on Kirjastopalvelun Avain, toisena Kehitysvammaliiton oppimateriaalikeskus Opike sekä lisäksi muutama pieni yrittäjä. WSOY on kustantanut kirjailijansa Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan selkoversion ja myös Pertti Rajalan mukautuksen Arto Paasilinnan romaanista Isoisää etsimässä.

Rajala on puhunut aina tilaisuuden tullen suurten kustantajien yhteiskuntavastuusta, jonka sietäisi sisältää parin selkokirjan kustantaminen vuodessa. Toive on kohtuullinen, sillä selkopainokset ovat tavallisesti 500–1000 kappaletta.

– Alalle on tullut ilahduttavasti nuoria tekijöitä, mutta ei meitä enempää ole kuin hiukan toistakymmentä. Ruotsissa jokunen elää selkokirjoilla, meillä ei yksikään. Apurahoja voi hakea rahastoilta, kuten muutkin kirjailijat, ja Suomen Tietokirjailijat on suhtautunut meihin ymmärtämyksellä. Itse olen saanut tukea Tietokirjailijoiden lisäksi muun muassa Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalta. Sanasto maksaa lainauskorvausta myös selkokirjoista.

Rajala suosisi lämpimästi järjestelmää, jolla turvattaisiin jonkun selkoistajan talous yhdeksi, kahdeksi vuodeksi. Se mahdollistaisi keskittymisen isoihin mukautusprojekteihin täysipäiväisesti.

Sisällissodan ja Talvisodan jälkeen Pertti Rajalan sotasarjan kolmas on kronologisesti Jatkosota.

Elämäntyöpalkinnot eivät selkoistamista jarruttele

Pertti Rajala on vuosikymmenten uurastuksestaan saanut niin paljon meriittiä, ettei sitä selkokirjailija voi oikeastaan enempää saada. Hänelle on myönnetty valtion tiedonjulkistamispalkinto, Kansan Sivistysrahaston Eetu Salinin rahaston tunnustuspalkinto, Suomen tietokirjailijoiden Warelius-palkinto elämäntyöstään, Kehitysvammaisten Tukiliiton Vuoden tulppaani maan tuotteliaimmalle selkokirjailijalle sekä opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämä Seesam-palkinto elämäntyöstään.

Saadut elämäntyöpalkinnot johtavat harhaan, sillä Rajalan selkourakointi ei osoita ehtymisen merkkejä. Ensi kevääksi on tulossa kirja maailmaa muuttaneesta 50 keksinnöstä, tulesta tekoälyyn. Vastaavanlaisia elämänpiiriämme jäsentäviä teoksia on muitakin, kuten 100 totuutta Suomesta, kiteytettyjä faktoja osin huumorin varjolla.

Suomalaisuuden hahmottamiseen kuuluvat myös sotamme, kuvaukset sisällissodasta, talvisodasta ja jatkosodasta. Kansalaissotaa Rajala on lähestynyt tärkeän oppaansa, tätinsä Helmi Haapasen matkassa Työväen Sivistysliiton kustantamassa teoksessa. Aihe on intouttanut Rajalan myös laajempaan historiointiin kuluvana vuonna ilmestyneellä teoksella Satakunta 1918. Se ei ole selkokirja, vaan runsaaseen lähdeaineistoon perustuva, useita näkökulmia tarjoileva haasto jatkotutkimuksiin muille.

Selkokirjailijana Pertti Rajala on vuosien mittaan rohkaistunut käyttämään yhä rikkaampaa kieltä ja laajentamaan aihepiiriään.

– Luotan aiempaa enemmän lukijoitteni ymmärryskykyyn. Maailmakin on muuttunut: maahanmuuttajien määrä on lisääntynyt, väestö vanhentunut ja kehitysvammaisten koulutustaso noussut. Kaikki se vaatii selkokirjailijaltakin entistä enemmän.

Kohdeyleisö kasvussa

Sisällöntuottajista Rajala arvostaa Radio Suomen ja TV1:n Selkouutisia ja selkokielen asiantuntijaelintä Selkokeskusta ja sen Selkosanomia. Kahta viimeksi mainittua Rajalan on sopivaa arvostaa senkin takia, että hän on ollut perustamassa molempia. Olemme hänen mukaansa kirineet hyvin umpeen sitä rakoa, joka meidät vielä erottaa Ruotsista ja Saksasta.

– Suomen hallintolaissa korostetaan, että selkokielen asema on otettava huomioon, kun taas kärkimaissa ei tyydytä vain toteamaan, vaan selväkielisiä ohjeita asiakkaille mm. virastoihin myös tehdään. Toivottavasti joskus saatavassa sotelaissa toteutuu vuorovaikutus, joka koskee myös palveluissa puhuttavaa kieltä. Nykyinen palvelufilosofia lähtee kuulemisesta, mutta selkoviestintää tarvitsevat edellyttävät ymmärrettävää tietoa.

Sotesotkuihin vuositolkulla työlääntyneet kansalaiset varmaan toivovat maahanmuuttajien, muistisairaiden ja kehitysvammaisten tavoin, että sotelaki saadaan selkokielellä, kaikille. Kela on jo selkoistanut omat sivunsa, eikä se todellakaan haittaa sellaistakaan, jolla ei ole normaali-informaation (lue: koukeroisen byrokratiaslangin) ymmärtämisessä suurempaa tuskaa.

Selkokirjoja Rajalan mielestä tarvitaan runsaasti, koska kohdeyleisö on kasvamaan päin.

– Kysyntää olisi maailmankirjallisuuden klassikoilla, kirjoilla tästä ajasta ja muuttuvasta maailmasta, myös kevyestä, hömpähtävästäkin kirjallisuudesta. Itse olen sellaisen tekijäksi liian tosikko, mutta teen sitten muuta, kuten Kekkosen ja Mannerheimin ja pienelämäkertojeni jatkoksi muita henkilökuvia, joita myös kaivataan.