Nuutti Magnússon. Kuva: Arto Jalonen

Päivi Vasara, teksti

Sanataideyhdistys Yöstäjä ry järjesti syksyllä 2025 Muumi 80 -juhlavuoden kunniaksi valtakunnallisen kirjoituskilpailun kolmos- ja neljäsluokkalaisille.

Kilpailu on menestys. Tekstejä kertyi peräti 668.

Järjestäjien tarkoitus oli ruokkia lasten mielikuvitusta ja kannustaa seikkailuun sanataiteen avulla. Ja tietenkin inspiroida kirjoittamaan ja lukemaan.

Tapaamisemme on pääkirjasto Metson kahvilassa. Sillä todellakin lukeminen ruokkii kirjoittamista ja toisin päin on varmaan sama asianlaita.

Kuvan käymme ottamassa varsin tyhjän Harry Potter -hyllyn luona, sillä tämä kirjasarja on Nuutti Magnússonin lempilukemista. Kaikki on niistä luettu. Nevermoor-sarjaa Nuutti lukee mielellään. Samoin Varkaiden akatemia -kirjoja. Hän pitää paksuista kirjoista, joissa on paljon tekstiä.

Kansien väliin

Sanataideyhdistys Yöstäjä on Tampereella ja koko Pirkanmaalla toimiva sanataidekasvatuksen ja kirjallisuusalan ammattilaisten yhdistys. Sillä on toimitila pääkirjasto Metsossa.

Kirjoituskilpailun sadosta on otettu 40 tekstiä antologiaan. Nuutista on mukavaa saada oma teksti painetuksi. Mielellään hän lukee myös muiden tekstejä.

Nuutin äiti Milja Selin vahvistaa todeksi arveluni ja kertoo, että Nuutille on luettu vauvasta asti. Tyhjin käsin ei lähdetä tälläkään kertaa Metsosta, sillä majanrakennuskirjojen uutuus on sattumalta erään hyllyn päädyssä ja se lähtee mukaan. Yöpöydällä onkin paksu pino kirjaston kirjoja.

– Yöstäjä on ennenkin järjestänyt kirjoituskilpailuja. Vuonna 2024 oli valtakunnallinen Haitulan runokaverit -runokilpailu ykkös- ja kakkosluokkalaisille Kirsi Kunnas 100 -juhlavuoden kunniaksi. Viime vuonna oli myös jouluaiheinen kirjoituskilpailu tamperelaisille neljäsluokkalaisille, kertoo Tanja Peltonummi Yöstäjästä.

Hän oli Pullopostia seikkailujen saarelta -kilpailun sihteeri. Kirjoituskilpailujen mainokset hoksasi Nuutin äiti Milja Selin. Nuutti osallistui myös runokilpailuun, ja hänen tekstinsä pääsi silloinkin antologiaan.

Sanataideyhdistys Yöstäjä edistää toiminnallaan sanataiteen saavutettavuutta. Se tekee sanataidetta kaikenikäisten kanssa ja kehittää sanataidekasvatuksen sisältöjä ja tunnettavuutta. Työpajoja ja koulutuksia voi tilata esimerkiksi päiväkoteihin, kouluihin, kirjastoihin ja tapahtumiin.

– Yöstäjä pyrkii innostamaan tulevaisuuden kirjoittajia. Julkaisemme lasten ja nuorten tekstejä sekä kehitämme uusia menetelmiä lukuinnon ja kirjoitustaidon tukemiseksi, Tanja Peltonummi sanoo.

Nuutin kanssa kuvassa Tanja Peltonummi sanataideyhdistys Yöstäjästä, joka järjesti kirjoituskilpailun Pullopostia seikkailujen saarelta. Kuva: Arto Jalonen

Arvosteluperusteet

Nuutin voittotekstin arvostelussa sanotaan näin: ”Nuutti Magnússon on totisesti Tove Janssonin hengenheimolainen! Hän ottaa seikkailullisesta tyylistä kaiken irti. Magnússon vie lukijan tunnelman ytimeen ja pitää jännitteen sujuvasti otteessaan loppuun saakka. Kirjoittaja on luonut vahvan oman maailman, jonka olennoista, terratoitoista ja tirttiläisistä, haluaisimme tietää lisää!”

Kilpailun tehtävä oli luoda hahmo ja keksiä tälle pullopostikirje.

Kilpailun tuomaristoon kuuluivat luokanlehtori, oppikirjailija ja Vuoden luokanopettaja 2025 Johanna Asplund, Tammen kotikirjailija, esitysdramaturgi ja sanataidekouluttaja Siri Kolu, sanataidekasvattaja ja lastenrunoilija Pia Krutsin sekä Tampereen kaupungin Muumi 80 -juhlavuoden projektipäällikkö ja lastenkulttuurin johtava koordinaattori Niina Niiniluoto.

Kilpailun yhteistyökumppanit olivat Tampereen kaupunki, Moomin Characters ja Tammi.

Kilpailua tuki apurahalla WSOY:n kirjallisuussäätiö.

Teksti luettavaksenne

9-vuotias Nuutti Magnússon on kolmannella luokalla. Kouluaineista hänen suosikkinsa on matematiikka.

– Harrastan laulua, parkouria, lukemista ja pianonsoittoa, Nuutti kertoo.

Hän on ollut kaksi kertaa mukana Laulun aarre -lastenlaulukilpailussa. Hän on kirjoittanut ja piirtänyt paljon omia sarjakuvia.

Kilpailutekstiä miettiessään Nuutti keksi ensin hahmon ja alkoi sitten luoda seikkailua. Teksti syntyi osissa.

Alla luettavaksenne Nuutti Magnússonin teksti.

* *

Apua!

Täällä minä roikun kuilun seinämällä kasvavalla oksalla, ja otteeni alkaa jo lipsua. Kauheasti kohiseva koski kuohuu allani. Näen sen päässä valtavan ja jostain syystä erittäin haisevan vesiputouksen. Kaipaan pelastusta. Kaipaan pelastusta nopeasti. Olin kauan tutkimusmatkalla. Minulle kävi kuitenkin onnettomuus, kun ylitin keikkuvaa riippusiltaa. Riippusilta oli laho, mutta en tiennyt sitä. Kun kävelin riippusiltaa pitkin, se sortui. Sitten kivi tippui päähäni, löi minut tajuttomaksi ja heräsin roikkumasta tältä oksalta. Niin minä päädyin tänne.

Ympärilläni näkyy paljon seinämiin kaiverrettuja teoksia. Ihmettelen, miten kukaan kykenee piirtämään niin taitavasti. Kotoani vuorilta ei löydy sellaisia teoksia. Jokainen maalaus on erilainen. Katselen erityisesti yhtä teosta. Se esittää kaksipäistä lohikäärmettä, joka syöksyy linnaa kohti. Yläpuoleltani kuuluu vain vaimeaa lehtien havinaa. Se kuulostaa kyllä aika oudolta. Mahtaakohan siellä olla joku? Katsahdan ylös. Siellä näkyy parvi eliriimuja, joiden pyrstösulat hohtavat auringonpaisteessa kauniisti pronssinvärisinä. Mutta mikä siellä pensaassa rasahti?

Yhtäkkiä pensaasta hyppää tirttiläinen, joka piipittää oudosti. (Se on näet niiden kieltä.) En ymmärrä siitä mitään, sillä sitä piipitystä on aika vaikeaa tulkita. Alan puhua sille bryplilyndiä, jota kaikki brunningeililäiset osaavat puhua. Tirttiläisellä on niin kiire, ettei se ehdi auttaa, mutta se toivoo, että saan nopeasti apua. Hyvästelen tirttiläisen, ja se lähtee.

Toivoni on jo melkein lopahtanut.

Apua pyytäen
pieni terratoito

Nuutti Magnússon
Tampere

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua