Maailman lyhyin novelli ja muita äärimmäisyyksiä

Kuva: Wiki Commons

Kirjailija Ernest Hemingway löi kerran vetoa baarikavereidensa kanssa. Hemingway lupasi kirjoittaa kuuden sanan mittaisen täydellisen kertomuksen, johon ei voisi eikä tarvitsisi lisätä mitään. (Joidenkin lähteiden mukaan kertomuksen piti vedon voittamiseksi vielä saada lukijansa itkemään.) Hemingway sutaisi lautasliinalleen muutaman sanan: ”For sale: Baby shoes, never worn.”

Tämä hieno tarina maailman lyhyimmän novellin syntyvaiheista taitaa olla urbaani legenda. Hemingway ei lähes varmasti ole novellin kirjoittaja. Alkuperäisestä kirjoittajasta ei ole löydetty mistään tietoja. Baby shoes on sitä paitsi vain yksi monen monista pätevistä ehdokkaista maailman lyhimmäksi novelliksi.

Kokeilkaapa kääntää Baby shoes suomeksi! Suomeksi kertomuksen pystyy kääntämään viidelläkin sanalla. Neljälläkin pärjäisi, mutta ilmaisusta tulisi kovin kankeaa. Kirjaimia ja muita merkkejä tulee joka tapauksessa enemmän kuin englanninkielisessä alkutekstissä.

* *

Flash fiction -termillä (myös pelkkä flash) kuvataan hyvin lyhyitä kertomuksia tai novelleja, jotka pystyy lukemaan yhdeltä istumalta. Flash fictionin pituus on yleensä alle 1 000 tai 1 500 sanaa, ja usein paljon vähemmänkin. Flash fiction -novellit voidaan jakaa sana- tai merkkimäärän mukaan alalajeihin: esimerkiksi kuuden sanan kertomus, korkeintaan 280 merkin novelli (twitterature vai xitterature?), sadan sanan mikrofiktio jne.

Hyvin lyhyestä proosatekstistä näkyy suomenkielisessä netissä käytettävän myös termiä mininovelli. Novellin tunnetuista mestareista esimerkiksi Franz Kafkan, Lydia Davisin ja Julio Cortázarin lyhyimmät novellit ovat vain muutaman rivin mittaisia.

Flash fiction on suosittua sekä verkossa että painettuna. Pohjoismaisen verkkokirjakaupan valikoimissa oli tammikuussa 2026 yli 200 flash fictionin piiriin luokiteltua kaunokirjallista teosta, muutama saksankielinen, yksi ruotsiksi ja loput englanniksi.

Kuuden sanan kertomuksia löytää netistä helposti. Monet niistä ovat pikemminkin vitsejä tai aforismeja. Margaret Atwoodin, Richard Powersin ja Neil Gaimanin kertomukset voi käydä tsekkaamassa Kalampedia-kirjasivustolta. Ehdoton suosikkini kaikista (suomeksi seitsemän sanaa) on kuitenkin Augusto Monterroson Dinosaurus: ”Kun hän heräsi, dinosaurus oli edelleen siinä.” Muutaman sanan novelli voi olla ajatusten tasolla paljon merkkejään pitempi, kun lukija täyttää mielessään aukkopaikat ja kuvittelee, mitä on tapahtunut aikaisemmin ja mitä tapahtuu jälkeen päin.

Luis Felipe Lomelin novelli El emigrante on alkukielellä neljän sanan mittainen, mutta venynee englanniksi käännettynä kuuteen sanaan. Juan Pedro Aparicion ”novelli” Luis XIV käsittää vain yhden sanan: ”Yo” (minä). (Aparicion teoksia ei liene tätä ennen käännetty suomeksi, mutta nyt siis on…) Aurinkokuningas Ludvig XIV on näinä aikoina henkilönä ja esikuvana valitettavan ajankohtainen.

Ehdokkaita maailman lyhimmiksi kirjoiksi on helppo keksiä, jos tarkoituksena on vitsailla: Amishien puhelinluettelo, Vuosisata saksalaista huumoria, Bill Gatesin Asioita joihin minulla ei ole varaa, Trumpin hallinnon ilmastotoimet.

Sisäpiirin vitsi saattaa olla myös Arturo del Chaquiñánin O: The Shortest Novel Ever Written. Romaani käsittää vain yhden merkin: O. Amazonin tietojen mukaan kriitikot ovat löytäneet romaanista muun muassa syvällisyyttä, säkenöivyyttä ja terävää huumoria. Jos Amazoniin on uskomista, del Chaquiñán on julkaissut kaikkiaan kolme teosta, joista nimeltä on mainittu myös kirja The Story Begins on the Following Page. O:n voi tätä kirjoitettaessa tilata Kindle-kirjana 0,99 dollarin hintaan.

* *

Guinnessin ennätysten kirjan mukaan maailman pisin romaani (suomeksi reilusti yli 3 000 sivua) on Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Muita valtavan pitkiä romaaneja ovat esimerkiksi Ayn Randin Kun maailma järkkyi, Victor Hugon Kurjat, Leo Tolstoin Sota ja rauha, Roberto Bolañon 2666 ja David Foster Wallacen Päättymätön riemu. (Yli tuhatsivuisen Päättymättömän riemun suomennoksen lopussa on lähemmäs neljäsataa alaviitettä.) Suomalaisista romaaneista Miki Liukkosen Elämä: esipuhe yltää myös yli tuhannen sivun. Massiivinen romaaninjärkäle näyttää olevan kovin miehinen urheilulaji.

Äskeisestä luettelosta olen lukenut vain Bolañon järkäleen. Pääsen sentään proustailemaan sillä, että olen ihan oikeasti lukenut Volter Kilven 900-sivuisen tajunnanvirtaromaanin Alastalon salissa. (T-paita on vielä hankkimatta.) Tiiliskivi kertoo vain kuudesta tunnista, mutta Yle Areenan äänikirjan kuuntelu kestäisi kaikkiaan 36 tuntia. Päättymätön riemu kestää äänikirjana 68 ja puoli tuntia.

Guardianin artikkeli vuodelta 2022 kertoo yli 21 000-sivuisesta manga-kokoomateoksesta nimeltä One Piece. One Pieceä ei ole tarkoitettu luettavaksi, eikä sitä pystykään lukemaan. Kustantajan mukaan kyseessä on lukukelvoton kirjan muotoinen veistos.

Kaikki nämä ovat tietenkin aivan turhaa ja tarpeetonta tietoa. Ja vaikea kirjoja on mitatakin. Sivumäärä riippuu fontista ja asettelusta, sana- ja merkkimäärä taas kirjan kielestä. Kirjasarjat, kuten Harry Potterit, eivät pääse mukaan kilpailuun. Aku Ankan Taskukirjoja ja Neiti Etsivä -kirjoja on molempia julkaistu yli 400 osaa. Kalle Päätalon Iijoki-sarjassa on 26 teosta ja noin 17 000 sivua. Karl-Ove Knausgårdin kuusiosainen Taisteluni-sarja sisältää noin 3 500 sivua.

* *

Jorge Luis Borgesin tuotantoon sisältyy kolme tunnettua novellia, jotka kuvaavat kirjoihin liittyviä äärimmäisyyksiä. Novelli Undr kertoo urnojen kansasta, jonka kirjallisuus käsittää vain yhden sanan, ihmeen, joka selittää koko maailman. Hiekkakirja kuvaa kirjaa, jonka sivumäärä on ääretön. Mikään kirjan sivu ei ole ensimmäinen eikä viimeinen. Parillista sivua 40514 seuraa pariton sivu 999: loputtoman sarjan luvut voi merkitä millä tahansa numerolla. Sivua, jonka kerran on avannut ja sulkenut, ei näe enää koskaan.

Baabelin kirjastoon on varastoitu kaikki jo kirjoitetut, tulevaisuudessa kirjoitettavat ja periaatteessa mahdolliset kirjat, kaikki kirjaimet kaikkina mahdollisina yhdistelminä. Kirjastossa ei ole kahta täsmälleen samanlaista kirjaa. Sen sijaan siellä on mittaamaton määrä epätäydellisiä kopioita, jotka eroavat toisistaan vain yhden pilkun tai kirjaimen verran. Jokaisen kirjan selkämyksessä on kirjaimia, mutta ne eivät kerro mitään kirjan sisällöstä. Yhtä järkevää riviä kohden löytyy kilometreittäin järjetöntä kakofoniaa.

Theydidthemath-sivustolla laskettiin Borgesin kuvaileman kirjaston kirjojen määrä sekä kirjaston tarvitseman tilan laajuus. En pysynyt laskuissa kärryillä, mutta jos tuloksiin on luottamista, Baabelin kirjasto täyttäisi havaittavan maailmankaikkeuden suunnattoman moneen kertaan (eikä sekään riittäisi).

Kannattaa vierailla myös Borgesin novellin pohjalta ideoidulla Library of Babel –verkkosivustolla. Sivusto on ikään kuin Baabelin kirjaston simulaatio netissä, kiehtova ja samalla täydellisen tarkoitukseton. Toisin kuin esikuvansa, simulaatio ei ole täydellisen ääretön. Sivuston suunnittelijan Jonatan Basilen mukaan kirjastossa on tällä hetkellä arviolta kymmenen potenssiin 4 677 kirjaa. (Matematiikkansa unohtaneille: luvussa on siis ykkönen ja 46 77 nollaa.) Lähes kaikki kirjaston kirjat ovat sattumanvaraisia kirjainyhdistelmiä tai pelkkää siansaksaa. Kokeilkaa kuitenkin, ties vaikka löytäisitte sieltä tämänkin tekstin.

* *

Väitetään, että jos tarpeeksi suuri joukko apinoita hakkaa tarpeeksi pitkän aikaa kirjoituskoneen näppäimiä, ne saavat kirjoitettua vaikka koko Shakespearen tuotannon. Voisi onnistuakin, jollei maailmankaikkeuden lämpökuolema ehtisi ensin.

Entä mitä saamme aikaan, jos laitamme tarpeeksi suuren joukon ihmisiä hakkaamaan tarpeeksi pitkän aikaa tietokoneen näppäimistöä? Jos ei nyt ihan Baabelin kirjastoa, niin ainakin Internetin. Tekoäly kertoi juuri minulle, että Internetin tiedostojen määrä on ylittänyt näkyvän maailmankaikkeuden tähtien määrän. Datan kokonaismäärä Internetissä on ainakin 200 tsettatavua. Yksi tsettatavu on tuhat miljardia gigatavua. Toivotaan, että lukuihin ei sisälly hallusinointia.

Osmo Jokisen runokokoelma Nollapiste vuodelta 1964 on suomalaisen avantgarderunouden merkkiteos. Kirjassa on kuutisenkymmentä sivua, mutta ei (tekijä- ja kustantajatietojen sekä sanan ”sisällys” lisäksi) yhtäkään sanaa tai kirjainta. Osalla sivuista on kuitenkin neliönmuotoisia merkkejä, jotka voi tulkita välimerkkeinä pisteiksi tai kirjan ”lukemisen” tukena katselun kiintopisteiksi.

John Gagen sävellyksessä 4’33” ei ole yhtäkään nuottia eikä siinä soiteta mitään soitinta. Sävellys ei silti ole pelkkää hiljaisuutta. Esityksen ideana on kuunnella ympäristön ääniä. Runoilija Sinikka Vuola lukee Jano-runouslehdessä myös Nollapistettä hiljaisuustutkielmana. Vuolan mukaan Nollapiste on ”kirjoitettu” silmälle eikä korvalle. Sitä ei voi lukea ääneen jollekulle toiselle. (Tästä olen eri mieltä: kuuntelen harvoin äänikirjoja, mutta Nollapisteen haluaisin kuunnella, ja mielellään suosikkilukijani Erja Mannon tulkitsemana.)

Nollapiste tuo Vuolan mieleen Gösta Ågrenin runon Nielu: ”On runoja, jotka ovat niin suuria ja syviä ettei kukaan osaa niitä kirjoittaa. Todistus niiden olemassaolosta on se, että niitä ei ole kirjoitettu.”

Jokisen kokoelmaa ei ole meillä saatavissa kirjakaupoista tai antikvariaateista. Mutta Nollapiste on julkaistu myös hollanniksi. Hollanninkielistä teosta Nulpunt saa M10Boeken-sivustolta 60 euron hintaan.

Pekka Henttonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua