Jännityskirjailija John le Carré nosti vakoilufiktion viihteestä kaunokirjallisuudeksi

John le Carré (1931–2020). Kuva: Wiki Commons

Pitkän uran kirjailijana tehnyt John le Carré (1931–2020) kuoli lähiomaisten ja kirjailijan edustajan mukaan keuhkokuumeeseen lauantaina 12.12.2020

Le Carré ei syntynyt le Carréna, vaan oli syntyjään David Cornwell. Hän oli ennen kirjailijaksi ryhtymistään työskennellyt Iso-Britannian sisäisen tiedustelupalvelun MI5:n palveluksessa savustaen Oxfordin yliopiston vasemmistolaisryhmittymistä esiin KGB:n agentteja.

MI5:n lisäksi hänen le Carré työskenteli jonkin aikaa myös ulkomaantiedustelu MI6:n leivissä. Saksantaitonsa takia hänen asemapaikkansa oli usein Saksassa: Hampurissa, Bonnissa tai Berliinissä. Kokemukset tiedustelupalveluista antoivat hänelle aineistoa läpimurtoromaaniin Mies kylmästä (1963). Siitä tehty elokuva on tunnelmaltaan tiheimpiä draamoja mitä kylmän sodan Berliinistä on tehty.

Koska tiedustelupalveluiden työntekijöiltä oli kielletty kirjoittamasta omalla nimellään, Cornwell ryhtyi käyttämään taiteilijanimeä John le Carré. Syitä nimen valintaan kysyttäessä le Carré tapasi sanoa, ettei itsekään tiedä ja vetosi joko taiteilijan tai vakoilijan taipumukseen sepittää asioita, tietämättömyyteen tai unohdukseen.

Laaja tuotanto muuntui elokuviksi ja sarjoiksi

Kuudella vuosikymmenellä kirjailijana toiminut le Carré kirjoitti 25 romaania, joista tehtiin toistakymmentä dramatisointia elokuviksi tai tv-sarjoiksi. Ikääntyneenäkin le Carré kirjoitti teoksensa käsin, kaunokirjoituksella. Eräs hänen teostensa nimistä tiivistää loistavasti sen, millaista on vakoilu, jota harjoittavat moraalisesti harmaalla alueella toimivat tiedustelupalveluiden agentit: Sota ilman sankareita.

Le Carré kohotti romaaneillaan jännitysviihteen kaunokirjallisuudeksi. Hänen teoksissaan vakoojat ovat moraalisesti moniulotteisia, sisäisesti ristiriitaisia hahmoja, joiden osa on olla petollisen ja korruptoituneen järjestelmän tahdottomia palvelijoita, joilta jatkuva salailu ja harhautukset perivät raskaan psyykkisen hinnan.

Moraalin harmaalla alueella

Le Carrén kirjoissa hyvää ja pahaa ei erota toisistaan helposti, eivätkä päämäärät oikeuta keinoja. Le Carrén muistettavin luomus, brittitiedustelupalvelun virkamies George Smiley, nuhruinen, itsensä onnettomaksi tunteva vanheneva byrokraatti, on mahdollisimman kaukana Ian Flemingin luomasta James Bondista. Se on le Carrélta täysin tarkoituksellista, koska hän hiukan halveksuikin James Bondia tiedustelupalveluiden romantisointina.

Vuonna 1965 esiintyessään BBC:n kulttuuriohjelmassa Intimations le Carré totesi haastattelijalleen Malcolm Muggeridgelle, ettei ollut ”lainkaan varma onko Bond vakoilija laisinkaan, koska hän on ennemminkin kansainvälinen gangsteri, jolla on lupa tappaa”. Le Carré antoi Smileylle joitain piirteitä, joita piti ominaan, kuten oman epävarmuutensa ja sosiaalisen kömpelyytensä.

Kollegat ovat ylistäneet le Carréa. Brittikirjailija Ian McEwanin mukaan le Carré saatetaan muistaa 1900-luvun jälkipuoliskon merkittävimpänä kirjailijana. Graham Greene tiettävästi kutsui le Carrén läpimurtoteosta Mies kylmästä ”parhaaksi lukemakseen vakoojatarinaksi.”

Le Carrén muutamista, harvahkoista haastatteluista kävi ilmi, että hän puhui englantia siten kuin kirjoittikin: kirkkain, selkein lausein.

Brittiläisen historioitsija Timothy Garton Ashin mukaan le Carrén varsinainen aihe ei ole niinkään vakoilu vaan ihmissuhteiden ainainen pettävyys, rakkaudelta näyttävät petokset ja totuuden kuuloiset valheet. Historioitsijan näkemys kuulostaa oikealta, sillä le Carrén teoksissa pahimpia selkäänpuukottajia ovat juuri omat kollegat ja puolisot.

Kylmän sodan päätyttyä le Carrén teosten tapahtumapaikat vaihtelivat Ruandasta Tšetšeniaan, Turkkiin, Karibialle tai Kaakkois-Aasiaan. Le Carrén ikääntyessä hänen romaaninsa kävivät aina vain poleemisemmiksi ja niissä heijastui syvä pettymys lännen terrorisminvastaisilla toimilla oikeuttamiin ihmisoikeusrikkomuksiin.

Suuressa pientä ja pienessä suurta

Viimeisinä vuosikymmeninään le Carré osallistui innokkaasti sodanvastaisiin mielenosoituksiin. Myös Brexitiä hän vastusti äänekkäästi. Romaaneissaan hän otti kohteikseen milloin asekaupan tai terrorisminvastaisella sodalla oikeutetut yksityisyyden rikkomukset, milloin tiedustelupalveluiden häikäilemättömyyden, kansainvälisen rahanpesubisneksen tai lääketeollisuuden.

Pienten ja suurten teemojen yhdistäjänä le Carré osasi kietoa yhteiskunnalliseen moraalista ja romanttistakin ainesta. Hänen kirjoistaan saattoi aina aistia myötätunnon järjestelmien armoille joutuneita yksilöitä tai kansoja kohtaan.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua