Jyrki Laiho. Kuva: Turo Sinkkonen

Kari Heino, teksti

Istun hörppimässä kahvia pahvimukista Jyrki Laihon seurassa, koska musiikkiklubi Validi Karkia on toiminut viitisentoista vuotta.

Istumme tietenkin Porissa, molempien kotikaupungissa. Laiho, 52, on Klubin taiteellinen johtaja ja kuratoija, kitaristi ja musiikin all-around-mies, joka ei 2000-luvun alun mittaan päässyt eroon ajatuksesta, että heinäkuisin toistuva Pori Jazz ei riitä. Rytmimusiikin tarjonnan olisi mielellään oltava Porissa ympärivuotista ja mahdollisimman kunnianhimoista, kokeilevaa ja marginaaleja koluavaa.

– Avantgardeakin, Laiho uskaltautuu huipentamaan kuvailunsa.

Ja kaikkea tuota on saatu. Klubilla vuosien mittaan vierailleiden taiteilijoiden nimilista on vaikuttava ja pitkä: Carla Bley, Dave Holland, Ralph Towner, John Scofield, Bill Bruford, Darryl Jones, Terry Bozzio, Simon Phillips, Frank Gambale, Gary Lucas ja Bill Evans, muun muassa.

Itse asiassa heitä on yhteensä jo lähes kaksi tuhatta, kun mukaan lasketaan, totta kai, myös kaikki kotimaiset vierailijat Heikki Sarmannosta Juhani Aaltoseen ja Carita Holmströmistä Tuula Amberlaan.

Thaïs Morell. Kuva: Turo Sinkkonen

* *

Klubi on instituutio, muttei oikeastaan nimensä mukaisesti klubi. Alussa sitäkin kokeiltiin, mutta nyt on jo pitkään menty varsin perusmuotoisella konserttilinjalla. Validi klubi on Laihon määritelmän mukaan siksi, että se panostaa musiikkikentän ”validiin segmenttiin”. Karkia puolestaan periytyy klubitoiminnan alkuajoilta, jolloin se viittasi muusta ohjelmistosta eriytettyyn akustiseen tarjontaan. Yksi sai lukea sanan karkiksi, toinen hienostelemattoman luomumusisoinnin takuuksi.

Kahvi on kehnoa, mutta Laihon seurassa viihtyy ja innostuu.

Kerron Laiholle, että olen vanha mies, kuten näkyy, ja että olen ehtinyt juhlia legendaarisia Pori Jazzin ensimmäisiä konsertteja samoin kuin 1990-luvun alun Ultra Music -miitingejä, jotka jatkuivat kuluvalla vuosituhannella nimellä Ultra Music Nights.

Pöydän toisella puolella nyökytellään:

– Kun nuo ja lisäksi vielä Pori Folk hiipuivat pois, jäi Validi Karkian harteille aika siivu progressiivisesta musiikkitarjonnasta tässä kaupungissa.

”Progressiivista” Laiho on soittanut itsekin liudassa porilaisia underground-yhtyeitä, mutta kun puhutaan hänen omasta mielimusiikistaan, musiikista jota hän mielellään kuuntelee, syntyy taas pitkä lista. Keskeisiä elementtejä tuossa listassa tuntuisivat olevan kitara, ennakkoluuloton kokeilu ja persoonallisuus, variaatio, akustisuus, jopa ”kamarillisuus”.

Laiho tunnustaa, että alussa Klubin ohjelmisto valikoitui pitkälti juuri hänen omien intohimojensa kohteista.

– Myöhemmin olen tietysti kuunnellut, mistä tykätään.

Bill Bruford. Kuva: Turo Sinkkonen

* *

Ja tykätty on, mutta toki varsin vaihtelevasti. Kun itse kävin Klubin konsertissa viimeksi pari kuukautta sitten, portugalilainen kitaravirtuoosi Manel Ferreira sai Satakunnan museon Taavi-lavana tunnetun tilan pullistelemaan ja hihkumaan. Ja Ferreirahan yhdistelee eri musiikkityylejä; flamencoa, fadoa, brassimusiikkia ja tangoa klassisen musiikin ja jazzin sofistikoiduin nyanssein.

Toisinaan konserteissa on hiljaisempaa, ja taiteellinen johtaja saa kaivaa omaa kuvettaan. Mutta sellaista se on, kun mennään periaatteet edellä.

– Ei siinä oikein olisi mieltä tuoda niitä, jotka kiertävät kaikilla muilla.

Eli on pysyttävä sillä validilla alueella.

Carla Bley ja miehensä Steve Swallow vasemmalla, oikealla reunimmaisena Andy Sheppard ja Jyrki Laiho. Kuva: Maikki Kantola

* *

Sumpit on juotu, mutta edessäni istuva hoikka toloshahmo jaksaa edelleen hymyillä ja jutella.

Periaatteellinen, tai ehkä paremminkin sydäntään seuraava ja sitkeä mies Laiho kyllä on. Haastatteluun hän saapui suoraan Satasairaalan sydänyksiköstä kontrollikäynniltä. Infarkti yllätti vielä nuoren miehen muutama vuosi sitten.

Laiho ei silti puhu stressistä, eikä vastoinkäymisistä, vaikka toteaakin, että konsertti-iltojen järjestämiseen menee ”hemmetisti rahaa ja aikaa”. Niitä menee, kun hän ensin etsii julkisia ja yksityisiä kanaviaan hyödyntäen potentiaaleja, klubin konseptiin sopivia esiintyjiä ja hoitaa sitten kaiken muunkin, kontaktit, sopimukset, paikkavaraukset, koko sen tuhottoman määrän isoja ja pieniä yksityiskohtia päätyen ehkä lopulta itse illan lipunmyyjäksi ja roudariksi.

Yhteisössä on tietysti niitä, joiden mielestä tuollainen on itsensä ylentämistä ja pullistelua.

Mutta tukijoita ja kannustajiakin on ollut ja on. Ystävät, tietysti, mutta myös esimerkiksi kaupunki ja Kulttuurirahaston Satakunnan rahasto, Satakunnan taidetoimikunta, ja viimeisimpänä Kansan Sivistysrahasto.

Lisäksi Laihoa on muistanut muun muassa Jazzmuusikot ry, joka valitsi hänet vuoden 2018 Jazzdiggariksi. Seuraavana vuonna Ylen Jazzradio myönsi Laiholle Varjo-Yrjö-tunnustuksen, ja

vuonna 2020 Laiho vastaanotti Suomen Musiikintekijät ry:n Pro Musiikintekijät -kunniamaininnan suomalaisen kevyen musiikin edistämisestä.

Lisäksi nimenomaan Klubi on saanut joulukuussa 2012 Satakunnan taidetoimikunnan Luomunan kuoret -palkinnon.

Sydän käynyt syrjällään, ja kaappi täynnä huomionosoituksia. Siis eläkkeen aika?

Ehei. Niin maailmalla kuin kotimaassa riittää omaperäistä musiikkia, jota Klubi ei ole vielä Porille ja Suomelle esitellyt. Porilainen hulluus kantaa kaiken uusyrmeyden ja hallitusvetoisen kulttuurinvähättelyn tuolle puolen.

* *

Validi Karkia kevät 2026

• Su 1.3. Tom Ford Trio (UK)
• Su 15.3. Sakari Kuosmanen & Peter Engberg
• Ti 24.3. Chad Wackerman & The L.A. All-Stars (USA) w/ Jeff Aug (USA)
• Ma 27.4. Validi 15v.: Bill Frisell & Eyvind Kang (USA)
• Ti 5.5. Eugene Chadbourne (USA)
• Ti 19.5. Oz Noy Trio (USA)
• Ke 3.6. Camila Nebbia & Chris Corsano (ARG/USA)

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua