Kirjailija ja runoilija Aija Andersson. Kuva: Aino Råman

Päivi Vasara, teksti

Runoilija-kirjailija Aija Andersson oli jäänyt virkavapaalle äidinkielen opettajan työstään syksyllä 2019 kirjoittaakseen runokirjan. Siinä oli kaksi teemaa: työelämä ja naisten asema työelämässä. Kesken kirjan teon hän sairastui vakavasti.

– Se oli vakava paikka ja muutti runokirjan vääjäämättä. Hylkäsin ajatuksen kirjoittaa päiväkirjanomaisesti. Oivalsin, että minun erikoisesta tilanteestani saa runokokoelman. Koko sairastamisen ajan kävin kirjailija Taija Tuomisen ohjaamaa proosan jatkokurssia. Hän opasti ihanasti ja kannusti. Tekstistä voi huomata, että siinä on mukana proosaa, vaikka tarvitseeko sitä niin määritellä.

Aija Andersson sairastaa hyvin harvinaista syöpää. Synoviaalisarkoomaan sairastuu yksi ihminen miljoonasta.

Jalan amputaatio oli pakko

– Toivoa oli ja ei ollut. Kirurgi sanoi, että ainoa parantava hoito on leikata kasvain. Tervettä marginaalia ei jäänyt tarpeeksi muuten kuin amputoimalla jalka. Leikkaus oli pakko tehdä, koska kasvain uhkasi henkeäni aiheuttamalla veritulppia.

Viime vuonna tehdyn jalan amputaation jälkeen patologin lausunnossa luki, että syöpäsoluilla on ollut suora reitti verisuoniin.

–Toivo kutistui aika pieneen, mutta halusin toivoa. Vakavuusaste on korkea, gradus neljä. Tiesin, että syöpä on edennyt ja se on menoa lähivuosina. Kävin tiheästi keuhkokuvissa. Tämän vuoden tammikuussa keuhkoista löytyi metastaaseja. Ne ovat todennäköisesti olleet olemassa jo vuosia ennen kuin ne voi havaita.

Vuonna 2020 Aija Andersson suri suurimman surunsa. Tämän vuoden hän on pystynyt keskittymään elämiseen ja elämästä nauttimiseen. Näitä nautinnollisia asioita on paljon: kirjoittaminen, luonnossa liikkuminen, pianon soitto, laulaminen sekä yhdessäolo perheen ja ystävien kanssa.

Nimeen liittyy vahva tabu

Eutanasia-kirja on valmis. Se vaatii vielä pientä viimeistelyä, mutta hätätilanteessa sen voisi julkaista jo nyt. Pienellä kustantajalla Kulttuurivihkoilla ei ole julkaisulistaa määriteltynä päivän tarkkuudella, kuten isommilla kustantajilla. Aija Anderssonille on annettu aikaa viimeistelyyn vuoden loppuun, ja kirjan on tarkoitus tulla julki väljästi sanoen ensi vuoden keväällä.

Kirjan nimessä Eutanasia kirjailija jatkaa samaa tyyliä kuin esikoisessa Amputaatio (Kulttuurivihkot, 2021). Hänen mielestään on tärkeä valita oman kirjansa nimeksi sana, johon liittyy voimakkaita tabuja ja puhumattomuutta.

– En halua kiertää käyttämällä eufemismeja. Syöpä on tabu, samoin amputaatio ja niin on kuolemakin. Henkilökohtainen sairaskertomus on riskialtis valinta. Olen pohtinut, onnistunko etäännyttämään aiheen, jotta kirja ei ole päiväkirjanomainen vuodatus. Se on haaste.

Esikoiskirja on otettu hyvin vastaan, joten joitain muureja on ilmeisesti murtunut.

Aija Anderssonin mielestä on tärkeää kirjoittaa syövästä ja amputaatiosta sekä kuolemasta kaunokirjallisesti. Kuva: Aino Råman

* *

Aika ennen jakautuu kahteen osaan

Syöpädiagnoosi jakaa elämän osiin. On aika ennen sitä ja aika sen jälkeen.

– Minun mielestäni on tärkeää kirjoittaa aiheesta kaunokirjallisesti. En ole huomannut, että suomeksi olisi tehty amputaatiosta runokirjaa.

Syöpäkertomuksissa on melkein aina sama kaava. Aija Andersson ei suostu ottamaan harteilleen kaavamaista taistelijanviittaa.

– Taistelija on minulle vieras ja vaivaannuttava. Minun sairauteni aiheuttaa kromosomimuutos kantasolussa. Ei siitä pääse yli vaikka taistelisi miten. Puhe syöpätaistelusta sysää vastuun yksilölle. On olemassa osaltaan elintapoihin liittyviä syöpiä, mutta on aika syyllistävää puhua sairastuneen asenteesta. Ei se lopputulosta ratkaise.

– Syöpälääkäritkin käyttävät sotametaforia. Sanotaan vaikka, että nitistetään syöpä. Minulle sanottiin, että keuhkoni näyttävät siltä kuin olisi haulikolla ammuttu. Aika rajua puhetta, kun kyse on soluista elämän kannalta ratkaisevassa paikassa.

Aija Andersson kertoo, että tilastojen mukaan syöpä on työikäisten naisten yleisin kuolinsyy Suomessa.

Korona on vaikuttanut asenteisiin

Puhumme siitä, että korona on kenties tuonut kuoleman enemmän läsnäolevaksi ihmisten arkeen kuin pari vuotta sitten oli. On nähty sairaalaelämää ja pelätty sairastumista.

– Eutanasia-kirjassa käsittelen hyvää kuolemaa, tai oikeastaan käsittelen sitäkin, mutta myös muuta. Kun monet pelkäävät syöpää, niin he monesti pelkäävät sitä, että kuolema ei ole hyvä. Yhteiskunnassa on syytä keskustella saattohoidon tasosta. On tilaus käsitellä näitä kysymyksiä kirjallisuudessa.

Vahva tieteellinen maailmankuva

Menneinä vuosikymmeninä maaseudulla vainaja oli esillä tuvan penkillä ja kyläläiset kävivät jättämässä jäähyväisensä. Nyt ihmiset elävät kuin kuolemaa ei olisi olemassa.

– Minulla on voimakas tieteellinen maailmankuva. Minulle kuolema on yksi biologinen prosessi. Ei muuta.

Aija Anderssonin tie kirjailijaksi on pitkä. Hän piti jo nuorena runoblogia. Ammatiltaan hän on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Jotta opettajana säilyisi yksityisyys, hän katkaisi runoblogin pitämisen. Se virisi uudelleen syksyllä 2019.

Hänen kustantajansa on Kulttuurivihkot, jolle hän on ollut aikaisemmin avustaja.

– Ensimmäinen kirjani sai rakenteensa Ahlmanin proosakurssilla. Kirjoituskurssien kävijöitä yhdistää usein se, että monet ovat jossain risteyskohdassa elämässään. He haaveilevat alan vaihdosta tai muusta käänteestä elämässään.

Tampere on kulttuuripääkaupunki

Aija Andersson on syntynyt Espoossa. Sukujuuret vievät Parikkalaan ja toiselta puolelta Keski-Pohjanmaalle. Hän pitää rikkautenaan sitä, että juuret ovat molemmille suurille murrealueille ja että tutuiksi ovat tulleet sekä itä- että länsimurteet.

Hänen molemmat vanhempansa opiskelivat aikoinaan Tampereen yliopistossa.

– Pidän Tamperetta Suomen kulttuurin pääkaupunkina. Olen viettänyt Tampereella paljon aikaa ja pidän kaupungin tunnelmasta. Tampereella on miehen sukulaisia ja monia ystäviä. Olen kuunnellut Telakalla hyviä keikkoja. Joskus haaveilin muutosta Tampereelle.

– Nyt lähtökohta on, että elän viimeistä vuottani.

Aija Andersson

• Kirjailija, runoilija.
• Syntynyt Espoossa vuonna 1983, omaa sukua Typpö.
• Koulutus: FM, suomen kielen ja kirjallisuuden aineenopettaja.
• Pitänyt Lasikenkä piparkakkutalossa -runoblogia.
• Teokset: Amputaatio (Kulttuurivihkot, 2021) ja Eutanasia (Kulttuurivihkot, 2022 kevät)

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua