Tampereella asuvan Lisa Glybchenkon taidetta on esillä Finlaysonin Media 54:ssa.

Aila-Liisa Laurila, teksti ja kuvat

Melkein kaikille suomalaisille sananvapaus on itsestäänselvyys. Täällä voi kirjoitella lehtiin, verkkoon ja lentolehtisiin joutumatta vangituksi, saati tapetuksi. Täällä voi kokoontua kaduille ja julkisten rakennusten auloihin ilman, että rangaistus uhkaisi.

Niillä, jotka eivät koe sananvapautta itsestäänselvyytenä, on karmeita kokemuksia elävästä elämästä juuri tällä hetkellä jopa Euroopasta. Sananvapauden merkityksen tajuaa täysin vasta, kun sen on menettänyt.

Tällä viikolla Tampereella pidetty sananvapaustapahtuma toi kaupunkiin joukon vieraita, joilla on piinaavan rajuja kokemuksia. Vuosia vankilassa, puolison raaka surma, raakalaismaisen vihollisvaltion teot…

Kun näistä lähinnä Ukrainaa ja Valko-Venäjää koskevista asioista on kuunnellut puhetta kolmena päivänä, on olo lähes epätoivoinen. Herää kysymys, miten ihmiskunta voi olla edelleen näin alhaisella tasolla.

Samalla kytee pieni toivo, kun kuulee, miten kaikki eivät halua alistua kauheimmankaan edessä, vaan koettavat tehdä oman osuutensa pahaa vastaan.

* *

Andriy Dubchak kertoo kuvasta, jossa näkyy Zaporižžan kadulla sirpaleeseen kuollut 62-vuotias opettaja.

Kuvajournalisti Andriy Dubchak syntyi 22. kesäkuuta 1986 ja kasvoi varhaisen lapsuutensa Neuvostoliitossa. Hän muistaa, kuinka kaikille kerrottiin tuohon aikaan, miten Yhdysvalloissa eletään kapitalistisessa kurjuudessa.

Aivopesu oli säälimätöntä. Oma Ukraina oli unohdettu. Monet lopettivat jopa ukrainan kielen puhumisen ja vaihtoivat venäjään.

Sitten muutos olikin yhtäkkinen, kun Neuvostoliitto romahti ja Ukrainan korkein neuvosto antoi itsenäisyysjulistuksen 24. elokuuta vuonna 1991. Vuonna 1922 alkanut painajainen oli ohi.

Dubchak aloitti työskentelyn Radio Free Europessa / Radio Libertyssä vuonna 2003. Nyt hän raportoi sodasta Itä-Ukrainassa. Hän sanoo tietävänsä, mitä sananvapaus todella tarkoittaa.

Näyttelyssä Etulinjassa ja kotirintamalla – Donbas Frontliner ja Ukraina uutiskuvien takaa Finlaysonin Media54:ssä 14.10. asti esillä olevat kuvat osoittavat, miten kammottavia asioita kuvaaja on nähnyt ja tallentanut kameraansa.

Dubchak on perustaja Donbas Frontlinerissä, joka välittää tietoa rintamalta omalla verkkosivullaan sekä monissa somekanavissa. Materiaali on huomattavasti rajumpaa kuin vaikkapa Ylen tai MTV3:n uutisissa, joissa katsojia ”suojellaan” järkyttävyyksiltä eli kaunistellaan totuutta.

* *

Journalisti Myroslava Gongadze etsii totuutta ja faktaa disinformaation seasta.

Tapahtuman pääpuhuja oli amerikanukrainalainen Voice of American Itä-Euroopan päällikkö Myroslava Gongadze. Hän syntyi vuonna 1972. Vuonna 1995 hän avioitui Georgiy Gongadzen kanssa. Mies oli syntynyt vuonna 1969 Georgiassa. Pari seuraili hiljattain itsenäistyneen maansa kehitystä.

Vähitellen heräsivät epäilykset kehityksen huonosta suunnasta. Venäjä ohjaili valtion korkeinta hallintoa ja sitoi maan energiatoimituksillaan kuristusotteeseensa. Vuosina 1994–2005 maan presidenttinä ollut Leonid Kutshma ministereineen ei vienyt Ukrainaa demokratiaa kohti.

Gongadzet perustivat digitaalisen oppositiomedian Ukrainska Pravdan 16. huhtikuuta 2000. Tuskin kesä oli kulunut, kun Georgiy katosi ja löytyi murhattuna raa’asti. Myroslavalle kerrottiin, että hänellä on nollan prosentin mahdollisuus saada selville, mitä miehelle tapahtui.

Hän otti lapsensa ja matkalaukkunsa ja matkusti Yhdysvaltoihin. Hän ei tiennyt mitä tehdä, mutta yksi asia oli selvä. Hän halusi toimia vapauden, oikeudenmukaisuuden ja demokratian puolesta.

Myroslava Gangadze joutuu elämään sen kanssa, että monia ystäviä ja kollegoita on kuollut. Vuonna 2014 se tapahtui Krimin kaduilla ja jatkuu edelleen. Silti hän muistuttaa valppaudesta, jota ei saa kadottaa. Totuutta on etsittävä valeuutisten seasta.

* *

Lukas Stasevskij muistuttaa, että Ukrainan nuori sukupolvi ei ole kokenut sosialismia.

Sananvapauden puolustajat ja ihmisoikeuksien ajajat eivät ole pelkästään heitä, jotka asuvat Washingtonissa tai Kiovassa. Heitä on jopa tamperelaisten joukossa, kuten Lisa Glybchenko ja Lukas Stasevskij.

Krimillä syntynyt Glybchenko saapui Tampereelle puolisen vuotta ennen Venäjän raakalaismaista hyökkäystä Ukrainaan helmikuussa 2022. Hänen aikomuksenaan oli opiskella, mutta hänestä tuli taiteilija ja startup-yrittäjä, kun hän perusti Color Up Peacen.

Glybchenkon rauhaa taiteen keinoin rakentaviin töihin voi tutustua Sinikeltaisessa kulmauksessa Finlaysonin Media54:n näyttelyssä tai Instagramissa (@coloruppeace). Hän tekee Tampereen yliopistossa väitöskirjaa visuaalista rauhantekniikkaa tutkien.

Ukrainalaissuomalainen Lukas Stasevskij syntyi Virossa vuonna 1986 ja muutti 5-vuotiaana vuonna 1992 Tampereelle. Lapsena hän halusi torjua oman taustansa täysin, mutta nyt Ukrainasta on tullut hänen sydämenasiansa.

Häntä suututtaa se, että Venäjä on ominut Ukrainasta esimerkiksi taiteilijat ja kirjailijat, kuten Ilja Repinin ja Nikolai Gogolin. Myös ulkomailla on usein kerrottu ukrainalaisista venäläisinä, mutta muutos näyttää vähitellen hiipivän tajuntaan länsimaissa.

Ukrainassa on meneillään taistelu olemassaolosta ja itsenäisyydestä, johon nuorin sukupolvi on tottunut viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana.

Valokuvanäyttely: Etulinjassa ja kotirintamalla – Donbas Frontliner ja Ukraina uutiskuvien takaa avoinna 14.10.2023 asti ma–pe klo 12–18, la 10–14.

Lisa Glybchenko omassa Sinikeltaisessa kulmauksessaan Finlaysonin näyttelyssä.

* *

Seuraa näitä

• Instagram: frontliner
• X: @frontliner_ua
• Facebook: https://www.facebook.com/FrontlinerUA
• Kotisivu: https://www.frontliner.com.ua/

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua