Markus Leikola. Kuva: Noora Karlsson / Aula & Co

Päivi Vasara, teksti

Toimittaja, tietokirjailija Markus Leikola alkoi luoda ymmärrystä Ukrainan sotaan ensin vain omille sometuttavilleen. Kiinnostus oli niin laajaa, että hän alkoi pian julkaista katsauksiaan työsivuillaan Markus Leikola Works.

Elokuussa ilmestyy Leikolan esseekirja Sodan ja rauhan kronikka (Aula & Co, 2022). Puolet teoksen materiaaleista on somessa julkaistua aineistoa uudelleen muokattuna, kolmannes uutta tekstiä ja loppuosa peräisin Leikolan radio-ohjelmista Sodan ja rauhan kysymyksiä vuodelta 2019.

Sodan ja rauhan kronikan alkusanat on päivätty 8.6.2022. Muutama Leikolan katsaus syntyi someen jo ennen Venäjän hyökkäystä. Ensimmäinen on tehty 21.2.2022.

Ensin piti selventää tilannetta itselle

– Alkusysäys oli yritys selvittää itselle, mistä sekavassa tilanteessa on kyse. Ensin katsaus oli Facebook-päivitys muiden joukossa. Vastakaiku oli niin suuri, että tein päivityksistä julkisia, Leikola kertoo.

– Ihmisillä on suuri tarve tietää, miten kaikki liittyy kaikkeen. Tapahtumat alkoivat saada selityksensä Venäjän kääntymisestä kohti totalitarismia, mutta tällä kertaa internetin aikakautena.

Konkaritoimittajan näkemys oli, että mediat hoitavat ulkomaan uutisoinnin hyvin. Nykyinen julkaisukäytäntö, jossa deadline on päällä kaksikymmentäneljä tuntia seitsemänä päivänä viikossa on kuitenkin jättänyt aukon, jota Leikola paikkaa.

– Voi sanoa, että minä en ole tehnyt sen kummempaa kuin keksinyt sanomalehden uudelleen. Katsaukset ilmestyivät suhteellisen säännöllisesti – alkuunsa päivittäin – ja sisältö on kuratoitua. Periaate on, että vähemmän on enemmän.

Olen seurannut katsauksia lähes alusta asti, koska niistä saa uutta tietoa. Tekstit ovat suhteellisen pitkiä. Ne on jäsennelty niin, että on rintaman tapahtumia, mitä tapahtuu Venäjällä, mitä tapahtuu kansainvälisessä yhteisössä ja mitä Leikola ennustaa tapahtuvan seuraavaksi – ennusteita ei aina ole. Katsaukset käyvät vähemmän tunteisiin kuin kiihkeä uutisvirran seuranta, jossa Ukrainan onnistuminen nostaa mielialaa ja Venäjän menestys laskee tunnelmaa.

Katsauksia Leikola julkaisee edelleen, mutta nyt tahti on kerran viikossa maanantaisin, ellei ole jotakin akuuttia. Joka rasahdusta ei missään vaiheessa ole ollut tarkoituskaan raportoida.

Kirjan synty on ollut nopea prosessi

Leikola kiittää kustantajaansa Aula & Co -kustantamoa siitä, että se otti kirjan julkaisuohjelmaansa saman tien. Yleinen tapa on, että kustannettavat kirjat vahvistetaan pitkällä aikajänteellä.

Kirja syntyi kolmessa ja puolessa kuukaudessa. Leikolalla on viiden vuoden taiteilija-apuraha. Huhtikuussa oli tauko, jossa ei ollut muuta työn alla, joten hän irrottautui kronikan tekoon kolme viikkoa Italiassa.

– Päätimme yhdessä kustantajani Aula & Co:n kanssa, että näinä aikoina, kun hätä on ennenkokematon, yhdistämme kaksi asiaa toisiinsa: puolet Mesenaatti-kampanjan tuotoista menee Punaisen Ristin kautta Ukrainan hädänalaisten hyväksi. Mesenaatti-rahoitus teki kustantajan riskin pienemmäksi, koska sitä kautta saatiin 350 ennakkotilausta.

Kiova, 2013. Kuva: Päivi Vasara

Näkökulmien hakemista

Sotia on vaikea ymmärtää. Niiden kulku on ja käänteet ovat monimutkaisia. Vähän sama kuin epidemioissa.

Markus Leikola on seurannut Itä-Eurooppaa neljäkymmentä vuotta sekä talouden että kulttuurin ja muiden puolien suhteen. Hän osaa venäjää, ja muiden slaavilaisten kielten auttavan osaamisen perusteella hän hoksaa Ukrainan medioiden otsikoista, mitkä kannattaa kääntää Google Translatella.

– Tämä sota on käsittämättömin niistä sodista, joita olen seurannut.

Hän toistaa usein käytetyn lauseen, että sodan ensimmäinen uhri on totuus.

Venäjän propaganda on tehty kotiyleisölle, joten sen tunnistaa propagandaksi helposti. Ukrainan viestintä on tehty länsimaalaisille, joten sitä ei propagandaksi mielletä.

– Ukrainalla on kuvaa sotatapahtumista. Ukrainan sotavoimat vievät toimittajia rintamalle, mutta muistettakoon, että he vievät heitä sinne minne haluavat.

Vietnamin sota oli Leikolan mukaan viimeinen sota, jossa medialla oli vapaa liikkuvuus.

– Jos toimittajalla on mahdollisuus päästä rintamalle tai sitten olla menemättä, niin toki hän menee sinne minne pääsee. Sympatiat ovat Ukrainan puolella. Ukraina ei ole antanut kaatuneistaan mitään tietoa. Brittiläisten tiedustelulähteiden mukaan Ukrainan ilmoittamien Venäjän kaatuneiden tilastot pitävät kutinsa 50–70 prosentin tarkkuudella. Valehtelu hyväksytään paremmin hyviksiltä kuin pahiksilta.

– En arvostele Ukrainaa, koska se toimii perussotaviestintäoppien mukaisesti.

Odessa, 2013. Kuva: Päivi Vasara

Twitter on oikein hyvä lähde

Markus Leikola käyttää paljon erilaisia lähteitä tehdessään katsauksiaan. Yllättävää on se, että hänen mielestään paljon parjattu Twitter on hyvä lähde. Hän on siellä välttynyt häiriköinniltä. Varmaan hän myös osaa seurata Twitterin polkuja oikeaan suuntaan.

– Käytän 10–30 keskeistä hakusanaa. Jatkotwiittauksia seuraamalla pääsee uusiin käsiksi. Twitter-tileillä seuranta sotatapahtumista on nopeaa ja reaaliaikaista.

Leikola on kiinnostunut avoimesta tiedustelutiedosta. Tuhannet harrastajat, joista osa on puoliammattilaisia, istuu kotitietokoneellaan ja analysoi kännykkävideoita ja valokuvia. Tieto on ensin sirpalemaista, mutta analysoimalla syntyy kokonaiskuvaa. Bellingcat toimii näin.

–Tämä on ensimmäinen sota, jossa sota-aineistoa käsittelee maailman yhteisö.

Kaiken kaikkiaan Leikolalla on iso määrä ”tavaraa”, josta hän päättelee, mihin kannattaa keskittyä ja mitä tutkia tarkemmin. Analyyseissään hän käyttää myös sotilastietoa, diplomatian kenttää ja ajatushautomojen arviointeja.

Joka viikko tulee uusia tietolähteitä, kuten Twitter-tilejä. Toisia taas jää pois seurannasta. Välillä pitää puutarhatermein kitkeä rikkaruohoja ja valita mitä taimia kastelee.

Mitä Putin sanoi, miksi hän sanoi sen juuri nyt

Mediat kyllä raportoivat sotatapahtumista paikan päällä ansiokkaasti. Ilmestyy paljon kiinnostavia reportaaseja ihmisistä sodan jaloissa tai sitä pakenemaan päässeistä.

Kun ilmestyy sadasviides reppari sodan jaloista paenneesta, se ei anna merkittävästi uutta. Markus Leikola nimeää tämän lajin velvollisuusjournalismiksi. Kirjoittaa pitää, jotta ollaan hereillä siitä, että sota on käynnissä Euroopassa.

Leikola tavoittelee näihin verrattuna seuraavaa tasoa eli sodan ymmärtämistä. Sitä, mistä on kyse Venäjän ja Ukrainan yhteyksissä.

Hän seuraa, mitä Putin sanoi, mutta pohtii sitä, miksi Putin sanoin noin juuri nyt.

– Mukana on omaa spekulointiani, asiantuntijoiden lausuntojen seuraamista ja iso kirjo lähteitä. Koko ajan tulee uutta, josta en ole koskaan kuullutkaan.

Sodan ja rauhan kronikka (Aula & Co) julkaistaan keskiviikkona 10.8.2022.

* *

Markus Leikola

• Vuonna 1960 syntynyt politiikan ja kulttuurin moniottelija. Hän teki ensimmäisen matkansa Moskovaan ja Kiovaan tasan 40 vuotta sitten.
• Leikola työskenteli 1980- ja 1990-luvulla toimittajana useissa viestimissä. Yleisradiossa hän työskenteli A-studiossa ja teki ulkomaanreportaaseja, joissa hänen vahvuusaluettaan oli Itä-Eurooppa.
• Hänet on palkittu Itä-Euroopan raportoinnistaan valtion tiedonjulkistuspalkinnolla ja Suomen Kuvalehden journalistipalkinnolla. Hän on julkaissut noin 20 teosta, joista neljä on tietokirjoja, loput fiktiota. Lisäksi Leikola on kirjoittanut useamman näytelmän Kremlin uskomattomista käänteistä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua