Ville Pirinen, kysymykset
Ville Angervuori, vastaukset

Olet tehnyt järjettömät määrät keikkajulisteita, flyereita, t-paita- ja kangaskassidesigneja, nykymaailman digivisuja ja runsaasti levynkansia. Oletko ajatellut tekemisiäsi jonkinlaisena kokonaistuotantona? Koetko osallistuvasi tekemisilläsi johonkin laajempaan visuaaliseen kulttuuriin tai jatkumoon?

– Kyl varmasti meikän duuneista pystyy jonkun kokonaisuuden hahmottamaan. Eli vaikka mun hommat sekalaisia ja sekavia onkin, niin ne näyttävät usein mun tekemiltä. Ja totta kai koen ylläpitäväni sellaista visuaalisen punk-kulttuurin perinnettä mitä on itse saanut aina ihailla ja mikä valitettavasti on vähän internetin myötä jäänyt taka-alalle. Eli keikkojen julisteisiin ja flyereihin ei välttämättä panosteta niin paljoa kun ennen tehtiin ja tavallaan sellainen vanha kunnon punk-grafiikka on vähän häipynyt kuvioista. Sitä kaipaan lisää!

Punk- ja metallikuvasto pelottavine pääkalloineen sotkeutuu grafiikoissasi leppoisampien pop-kulttuuriviitteiden kanssa. Mistä tämä kombinaatio kumpuaa?

– Pääkallot on suosikkiaiheeni. Ovat aina olleet ja tulevat varmaan aina olemaan, heh! Mutta tykkään sekoittaa pakkaa ja hakea vaikutteita eri puolelta, eli välillä joku naureskeleva pääkallo pinkillä taustalla saattaa olla just toimiva vaihtoehto. Tai mikä tahansa muu homma mikä mieleen juuri silloin sattuu juolahtamaan. Oon kuullut usein kommenttia että mun piirrokset näyttävät iloisilta. Se on tavallaan tosi siistiä että vaikka on ”rajuja” aiheita, niin niissä on kuitenkin sellaista rentoa menoa mukana.

Ville Angervuoren graafista suunnittelua.

Olet tehnyt sekä ”puhdasta graafista suunnittelua” rakennellen keikkajulisteita valmiista kuvamateriaalista että kuvittanut itse eli piirtänyt ja maalannut visuaaleja omin käsin. Kuinka työtavat eroavat ja onko jompi kumpi mieluisampi?

– Molemmat kiinnostaa ja molemmat on mieluisia. Usein toteutustapa lähtee siitä ensi-ideasta ja sen mukaan mennään. Välillä tekee mieli piirtää, maalata ja välillä taas tehdä kollaasia jostain vanhoista leffajulisteista. Sekin on tavallaan sitä perinteistä punk-designin kaanonia, että hyötykäytetään vanhaa materiaalia ja tehdään siitä uutta. Monesti saatan vaan skannata jonkun vanhan julisteen reunasta kiinnostavan tekstuurin tai paperin repeämän ja lähteä rakentamaan siitä uutta ”teosta”.

Musiikki kuviksi

Kuvaile levynkansiprosessia ideasta painotiedostoksi. Mistä ajattelu lähtee liikkeelle, mitä työvaiheita homma sisältää, missä määrin lopputulos kompromissi on kansitaiteilijan ja bändin/artistin näkemyksistä?

– Karkeasti tän prosessin voi jakaa kahteen osaan: joko bändillä on selkeä visio siitä millaiset kannet he haluavat tai sitten annetaan taiteilija saa niin sanotusti vapaat kädet. Paino nimenomaan tuolla ”niin sanotut” -sanalla! Aika usein niitä ideoita alkaa tilaajalle sitten tulla kun piirtää tai maalaa ensimmäisen version! Mut eipä siinä, sellasta se on. Tykkään kyl tosi paljon siitä, jos bändillä on hyvä idea ja saan toteuttaa sen jotenkin hyvin ja kaikki on lopputulokseen tyytyväisiä. Yritän tietysti välttää kompromisseja ja saada valmiit kannet näyttämään siltä, että ne ovat onnistuneet sekä bändin tai artistin että meikäläisen mielestä.

– Homma lähtee yleensä liikkeelle idean keksimisestä. Vaikka bändiltä tulisikin jotain suuntaviivoja tai tarkempaakin visiota, niin silti pitää keksiä toteutustapa ja lähteä sen pohjalta liikkeelle. Yritän tehdä jotain hahmotelmia ja luonnoksia ensin, mutta yleensä lähden aika suoraan syvään päätyyn toteuttamaan hommaa. Sit kun on jotain näytettävää laitan previkoita eteenpäin ja istun sähköpostilla peukut pystyssä että ideat miellyttävät asiakasta. Jos näin sattuu käymään niin sit vaan homma pakettiin, painotiedostoksi ja eteenpäin painoon! Työvaiheet vaihtelevat tietty valitun tekniikan ja muun mukaan mut vaikka alkumatka menisi piirtäen tai maalaten niin loppuhiominen tehdään aina ATK:lla. Se on tavallaan itsellekin se sujuvin osuus hommasta ja siten myös se leppoisin.

Ville Angervuoren graafista suunnittelua.

Soitat itse ties kuinka monessa yhtyeessä, joille olet tietysti tehnyt myös paljon grafiikoita. Jos olisi aivan pakko luopua toisesta, kumpi voittaisi? Kuvien tekeminen vai soittaminen?

– Hemmetin vaikea kysymys. Siis aivan mahdoton. Toki olen paljon myös ulkoistanut omien bändein kansihommia eli joku muu on saattanut välillä tehdä kannen ja minä olen hoitanut vaan taittobisnekset. Mutta tykkään olla bändihommissa sellainen touhuaja että soittamisen lisäksi teen myös näitä grafiikkahommia ja muita. Se kavereiden kanssa soittaminen on toki se ykkösjuttu eli voisin kyllä bändihommissa pelkästään soittaa – varsinkin kun nyt voin tehdä niitä taiteita sitten muillekin bändeille. Mutta jos ajatellaan kysymystä laajemmin niin soittohommista en ole koskaan kuvitellutkaan itselleni mitään ammattia. Näillä graafikon hommilla on onneksi jotenkin mahdollisuus maksaa laskuja ja ostaa joskus myös pussi sipsejä. Eli soittaminen harrastuksena ja grafiikat työnä.

Kuinka suurelta osalta koet olevasi ”vastuussa” Combat Rock Industry -levy-yhtiön visuaalisesta ilmeestä?

– Kyllähän mä paljon tein duuneja lafkalle, ihan logosta alkaen ja varmaan suurimman osan levynkansista joita yhtiö julkaisi. Toki Combat rock -pääjehuilla eli Janilla ja Jannella oli hyviä ideoita ja näkemystä jota sitten kyllä pääsin aika vapaasti toteuttamaan. Kaikissa lehtimainoksissa ja julisteissa sai kokeilla hienosti kaikkia eri juttuja, eikä ollut sidottu tylsästi mihinkään ”graafiseen ilmeeseen”, jossa joka jutussa ois pitäny olla samat fontit ja niin edelleen. Combatin ilmeessä toteutui mun mielestä just hienosti se ekassa kysymyksessä mainittu punk-meno.

Syötävän hyvä pienlehti

Trapped Under Slice -syöminen kiinnostaa.

Kerro mistä Trapped Under Slice -zinessä on kyse.

– Mä oon aina diggaillut pienlehdistä. Tein joskus ala-aste-ikäisenä jo Olio-nimistä sarjakuva-zineä, jota faija monisti työmaalla, ja jota myin väkisin joillekin kavereille ja mummoille! Sitten opiskeluaikoina tein kavereiden kanssa muutaman numeron Palokka-nimistä punk/hc-zineä ja jo silloin ajan tyyliin lehdessä oli välillä reseptejä. Aikoihin ennen internetiä ja kauppojen kasvis/vegaani-eineksiä zineissä oli paljon ruokaohjeita, koska tuolloin erikoisruokavalioiden noudattaminen tarkoitti yleensä sitä että se ruoka piti sitten itse kokata eikä voinut vaan kävellä lähikauppaan hakemaan eineksiä!

– Mua on aina kiinnostanut leipominen ja ruuanlaitto, eli aloin jo tuolloin haaveilla ruokazinen tekemisestä mutta se otti sen reilut kymmenen vuotta ennen kuin saimme viimein ystäväni Natlin kanssa Trappedin aikaiseksi. Toistaiseksi lehteä on ilmestynyt viisi numeroa, ja vaikka nyt on ollut vähän taukoa edellisestä niin kyllä uusi numero joskus taas tehdään. Siihen saa tykitellä ihan oman mielen mukaan kaikkea siistiä grafiikkaa ja hulluja taittohommia kun ei tarvi kysellä keltään et ”onks tää ok”. Trapped Under Slice on siis kunnon leikkikenttä. Sama koskee tietty asiaan liittyviä paita-, kangaskassi- ja muita designejä joita on kiva välillä tehdä ja ilahduttaa niillä ihmisiä. Ollaan myös järkätty aina kesäisin noita pop-up-ruokahommeleita esimerkiksi Rillingissä ja Klubin terassilla ja ne on ollu tosi kivoja tapahtumia. Sehän oli aikoinaan hauska juttu kun perustin oman yrityksen, niin yllättävän moni kysyi siitä kuultuaan että mihin mä meinaan avata mun ravintolan.

Graafista arkea ja juhlaa

Mitä on tällä hetkellä työpöydällä?

– Svart Records työllistää kovasti, koska levyprässäämöt eivät ole ainakaan vielä menneet kiinni (koputan puuta) ja ilmeisesti ihmisillä on aikaa kuunnella levyjä kotosallaan. Toivottavasti myös varaa ostaa niitä… Suurin osa on toki ihan vaan tavan uusintapainos-taittoa eli vanhojen matskujen restaurointia, mutta toki moniin kasaillaan jotain uutta nähtävää. Tehosekoittimen uusintapainoksiin tulee kaikkiin jotain arkistojen keikkajulisteaarteita ja Petteri Tikkasen piirtämät hienot sarjakuvat!

– Onneksi muitakin pikkuhommia on koko ajan, ja vaikka tämä tilanne on jo näkynyt jonkun verran hommissa niin jotkut asiakkaat uskaltavat vielä tilata töitä – siitä iso kiitos heille! Työkentän toisella laidalla on vastapainoksi jotain nettisivuduuneja mitä tulee aina välillä myös tehtyä.

Ville Angervuoren graafista suunnittelua.

Entä henkilökohtaisessa unelmiesi työtilanteessa? Millaisia projekteja haluaisit työstää, jos aikaa ja rahaa ei tarvitsisi pohtia?

– Tekisin mielelläni pelkkiä pääkalloja erilaisilla tekniikoilla! Tällä hetkellä kiinnostaa todella paljon maalaaminen akvarelleilla ja akryyleillä, joita olen harjoitellutkin kansanopiston kurssilla ihan rentoutumismielessä. Siellä siis on maalattu huonosti täytettyjen lintujen muotokuvia tätien kanssa ja se on ollut todella hyvää nollausta omille aivoille. Ei tarvitse miettiä tykkääkö asiakas ja kelpaako tämä nyt levynkanneksi tai muita bisnesnäkökulmia. Harmi kun tämä kriisi nyt katkaisi tuon, mutta kyllä tunteja on kuitenkin pidetty nyt etänä ja opettaja on kommentoinut viesteillä teoksia.

Jotain terveisiä muille karanteenitilanteeseen joutuneille graafikoille?

– Tsemppiä! Sitä tarvitaan! Ja jos jotain hyvää, niin tämä eristyshommeli on nyt ainakin ruokkinut ihmisten sosiaalisuutta, aktiivisuutta ja inspiraatiota somen kautta eli kaikki piirustushaasteet on hyviä jos muuten ei meinaa hommia riittää! Itse olen katsellut mielelläni jotain making of -videoita mitä aktiiviset tyypit ovat näinä aikoina julkaisseet. Itsellä on jo viime vuoden puolelta lähtien ollut kova tarkoitus lukea enemmän töiden vastapainoksi, ja sitä voin kyllä suositella kaikille rentoutumiskeinona.