Kenzaburō Ōe. Kuva: Wikimedia Commons
HENKILÖ | Kenzaburō Ōe oli yksi japanin tärkeimmistä nykykirjailijoista. Häneltä on suomennettu kaksi teosta, M/T ja kertomus Metsän ihmeestä (1995) sekä Hikarin perhe (1997).
”Poliittisesti aktiivinen kirjailijan teokset olivat tarkkanäköisiä ja henkilökohtaisia, omien sanojensa mukaan Ōe kirjoitti ihmisarvosta.”
Petri Hänninen
Nobel-palkittu japanilaiskirjailija Kenzaburō Ōe kuoli 13.3.2023. Hän oli 88-vuotias.
Kenzaburō Ōe päätti lopettaa kirjoittamisen 1990-luvun alussa, mutta pyörsi päätöksensä saatuaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1994. Kustantajansa Kodanshan mukaan Ōe kuoli vanhuuteen.
Kenzaburō Ōen esikoisteos Memushiri Kouchi ilmestyi vuonna 1958. Hän on kirjoittanut useita romaaneja, joista on suomennettu ainoastaan kaksi, M/T ja kertomus Metsän ihmeestä (1995) sekä Hikarin perhe (1997). Teosten suomalainen kustantaja on Tammi.
M/T ja kertomus Metsän ihmeestä on suomentanut Kai Nieminen ja Hikarin perheen Jaana Kapari, Stephen Snyderin englanninkielisen käännöksen pohjalta.
M/T ja kertomus Metsän ihmeestä kokoaa Ōen suvussa kulkeneita kertomuksia ja myyttejä hänen kotikylänsä historiasta, joiden eteenpäin kertojaksi hänen isoäitinsä hänet valitsi.
Hikarin perhe on omaelämäkerrallinen esseekokoelma Kenzaburō Ōen kehitysvammaisesta pojasta Hikarista, josta kasvoi klassisen musiikin ihmelapsi. Kenzaburō Ōen mukaan Hikarin levyt myivät paremmin kuin yksikään hänen kirjoistaan.
Allekirjoittanut suosittelee lämpimästi erityisesti Hikarin perhe -teokseen tutustumista.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ehkä ihminen ei olekaan luomakunnan valtias – arviossa Risto Isomäen Krakenin saari
KIRJAT | Luonto- ja ympäristöasioihin keskittyvä kirjailija Risto Isomäki kuvaa uusimmassa romaanissaan ihmisen selviytymistä yllättävissä tilanteissa syvällä meren pinnan alla.
Retoriikassa voi olla eroja, mutta Sanna Marin ja Tulenkantaja-voittaja Riina Tanskanen puhuvat samoista asioista
KOLUMNI | Tampereen Kirjafestarit on teosten suurhyöky, jonka pyörteissä voi iskeä ahdistus, Maarit Saarelainen kirjoittaa kolumnissaan.
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.