Kirsi Haapamatti

Epäuskoiseltahan se tuntui. Saada TE-toimistolta työnhakuosoitus jääkiekkojoukkueen tanssiryhmään. Sellaista paikkaa Annatuuli Saine kuitenkin haki, kun käsky kävi, vaikka 49-vuotias ammattitanssija ei lopulta kelvannut Jokereille.

– Taisin olla liian vanha. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun sain työvoimatoimistolta tällaisen työnhakuosoituksen. Yleensä heidän listoillaan ei tanssijan koulutuksen hankkineille ole työpaikkoja.

Työpaikkailmoituksessa oli luvattu palkkio vain keikoista, joten elantoa Saine ei varsinaisesti olisi pestistä saanutkaan. Vaan niin on asianlaita tanssija-koreografi-tuottaja Saineen töissä melko usein muutenkin.

Hänen uransa on monipuolinen ja pitkä. Hän on ollut tanssijana ja esiintyjänä yli 30 teoksessa Suomessa, Ruotsissa, Venäjällä, Hollannissa ja Japanissa. Vuodesta 1990 lähtien hän on tuottanut ja toteuttanut yli 50 tanssiteosta, teatterikoreografiaa ja muita tapahtumia. Silti suuristakaan töistä ei aina tule yhtään rahaa. Saine työskentelee freelancerina ja on monessa tanssi- ja musiikkiesityksessä tuottajan roolissa, omalla Saine Ensemble -nimellään.

– Useat tuotannot on toteutettu apurahalla niin, että olen pystynyt maksamaan tekijöille. Oma palkkani on jäänyt saamatta. En ole saanut yhtään henkilökohtaista apurahaa koskaan, vaikka olen hakenut niitä ahkerasti vuosien varrella.

* *

Apurahojen haku on ollut tanssitaiteilijan arkea koko hänen uransa ajan, mutta pari vuotta sitten siitä tuli miltei päätoimi. Aikaisemmin Annatuuli Saine oli rahoittanut taidettaan apurahojen lisäksi opetustöillä. Laihoina aikoina hän ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi.

Kun hän sitten vuonna 2015 perusti Saine Ensemblen, hän päätti hakea kaikkia mahdollisia apurahoja ja tarttui toimeen toiveikkain mielin. Käytännössä se tarkoitti valtavasti toimistoaikaa: hakemusten kirjoittamista, sivukaupalla perusteluita ja suunnitelmia. Kun ei-vastauksia alkoi kilahdella meiliin, murtui Saineessa jokin.

– Huomasin saavani fyysisiä oireita aina, kun sain jostain apurahasta tiedon, ei-vastauksen. Sydän hakkasi ja itku tuli. Se oli jokaviikkoinen kurimus, joka ei jättänyt rauhaan hetkeksikään. Sairastuin masennukseen. Sanoin miehelleni, etten voi jatkaa näin.

Luonnonsuojelu on lähellä Sainen sydäntä. Vuonna 2017 hän tanssi soiden puolesta Karvasuolla. Kuva: Kirsi Haapamatti

Saineen puoliso tuki tätä ja kannusti jättämään rahoitushaut sikseen. Saine piti vuoden tauon kaikista apurahahauista. Mieleen oli hiipinyt katkeruus ja syvä epäoikeudenmukaisuuden tunne. Miksi en saa rahoitusta? Miksi joku toinen saa?

– Olen luonteeltani sinnikäs. Ajattelen, että jos jostakin asiasta luopuu, saa jotain tilalle. Minä vaihdoin apurahahakemuksiin tuhlaamani tunnit ja päivät muuhun kirjoittamiseen. Aloin kirjoittaa tuntojani ylös. Kirjoitin työstäni ja syistä, miksi sitä teen. Olo oli valtavan helpottunut. Nyt minun ei tarvitse enää kestää jatkuvia ei-vastauksia.

Hyvä hakemus: Älä käytä konditionaalia ja sanaa jos. Esimerkiksi ”jos saisin rahoituksen hankkeelle toteuttaisin…” Korvaa -jos sanalla -kun ja konditionaali teonsanalla, kuten toteutetaan ja tehdään. Eli hommat hoidetaan. Antaudu koko sydämestäsi siihen, mitä teet. Luota itseesi ja mahdollisuuksiisi. (Annatuuli Saine)

* *

Annatuuli Saine sanoo, että on tottunut elämään vähällä rahalla. Rahattomuus on oma valinta. Hän haluaa tanssia ja toteuttaa koreografioita, ja on saanut olla kutsumustyössään koko elämänsä. Hän korostaa, ettei työskentely epävarmassa taloudellisessa tilanteessa olisi mahdollista ilman perheen tukea.

– Jos olisin yksinhuoltajaäiti, tilanne olisi toinen. Nyt puolisoni on ollut koko ajan palkkatöissä, mikä on mahdollistanut elämäni freelance-tanssijana. Olen valtavan kiitollinen hänelle.

Onko Suomessa liian vaikea pärjätä freelance-tanssitaiteilijana? Eikö tanssia tueta tarpeeksi? Miten on mahdollista, että Saineen kaltainen koulutettu, monipuolinen ja huikean taitava pitkän linjan tanssitaiteilija elää kädestä suuhun?

Saine ei halua ottaa kantaa kulttuuripolitiikkaan. Hän oli jonkin aikaa mukana ammattiliittonsa aktiivina ja koetti sitä kautta vaikuttaa tanssitaiteen tukemiseen, mutta ammattiyhdistystoiminta ei tuntunut omalta. Hän kuitenkin sanoo, että edustaa lajinsa harvenevia rivejä.

– Kovin moni tanssija ei tee tätä työtä näin. Tiedän joitakin nuorempia oppilaitani, jotka ovat muutaman vuoden työskenneltyään jättäneet alan. He väsyvät köyhäilyyn.

* *

Saine itsekin voisi kenties harjoittaa tanssijan ammattiaan laitosmaisemmin, palkkatyössä, mutta nivelrikko ja kulumat muuttivat suunnitelmia kymmenisen vuotta sitten. Saine joutui jättämään flamencotanssijan rankan uran. Hänen oli keksittävä jotain, jota oma fysiikka kestäisi. Pian hän huomasi haluavansa toteuttaa esityksiä, joilla voisi jotenkin vaikuttaa – ihmisiin tai yhteiskuntaan. Hän on toteuttanut esimerkiksi saattohoitoa kommentoivan teoksen, oman isänsä sairastumisen ja kuoleman myötä.

Luonnonsuojelu on Saineen sydäntä lähellä, ja hän onkin toteuttanut esityksiä esimerkiksi soidensuojelun puolesta. Luonnonsuojelu on vapaaehtoistyötä.

– Olen tehnyt paljon yhteistyötä Luonnonsuojeluliiton kanssa, esimerkiksi toteuttanut esityksiä metsähakkuita vastustavalle kampanjalle. Koen, että taiteilijana minulla on mahdollisuus tehdä hyväntekeväisyystyötä parhaiten oman työni kautta.

Useissa Saineen projekteissa mukana on ystävä, näyttelijä Kati Outinen. Outinen liittyy myös Saineen uran uusimpaan käänteeseen. Teatteri Jurkan Minä maalaan teidät kaikki -teatterikappaleen koreografia on Annatuuli Saineen käsialaa. Hän myös näyttelee teoksessa yhdessä Outisen kanssa. Helene Schjerfbeckin elämästä kertova näytelmä sai valtavan suosion – ja toi Annatuuli Saineelle säännöllisiä tuloja moneksi kuukaudeksi.

– Tällainen pitkään jatkuva projekti on minulle aivan uusi juttu urallani. Olen todella iloinen, että olen saanut olla tässä mukana. Esitykset jatkuvat syksyllä.

* *

Ihminen on hauras, miksi teeskennellä muuta. Hymyile, ja säteile sisältäpäin ulos. Säteet jakautuvat valon lailla. (Annatuuli Saine)

Entäpä kirjoitukset, joita Annatuuli Saine kirjoitti kyllästyttyään apuraharumbaan? Niistä hän sanoo saaneensa uutta suuntaa ja voimaa työhönsä. Hän oivalsi, ettei apurahalotossa onnistuminen ole työn laadun saati ihmisen mitta. Hän ymmärsi, että kyse on vain huonosta arpaonnesta.

Työssään hän on ollut hyvä ja hän on erittäin kiitollinen saamastaan yleisöpalautteesta ja kollegoista, joiden kanssa on saanut työskennellä. Menestyksen määritelmä hänen mielessään muuttui. Minähän olen onnistunut, Saine ajatteli. Jotkin tekstit ovat myös muuttuneet käsikirjoituksiksi uusiin tuotantoihin.

Toki rahoituksen kanssa taistelu tulee jatkossakin varjostamaan tanssitaiteilijan elämää. Saine on noussut ahdistuskuopastaan ja lähettänyt taas uusia hakemuksia.

– Harmittaa, jos jokin hieno idea jää toteutumatta rahoituksen puuttumisen vuoksi. Esimerkiksi Suolaulu-produktiosta tekemäni elokuvasynopsis on vailla rahoitusta. Ohjaajana meillä on AJ Annila, ja muutkin tekijät ovat valmiina, mutta rahaa ei ole, vaikka sitä on esimerkiksi Koneen säätiöltä useaan kertaan anottu.

Entä miten käy Jokereiden tanssiryhmän? Se pärjännee hyvin jatkossakin ilman Annatuuli Sainetta.

Minusta tuli tanssija siksi, että minulla on luontainen tarve ajatella ja työstää ideoita kehollisesti. Olen myös aina valinnut, tietoisestikin, sen mutkikkaimman ja vaikeakulkuisemman tien. Miten onnellinen olenkaan kun voin tehdä omaa työtäni, kokea jatkuvaa muuttumista ja kehittyä taiteilijana. (Annatuuli Saine)