Matkalla miehitettyyn kaupunkiin – Kari Aronpuro kääntää nyt Paul Van Ostaijenin runoja

11.11.2022
levoton tuhkimo by hanna maria gronlund kulttuuritoimitus INSTA

Kari Aronpuro kädessään Miehitetyn kaupungin kansikuva. Kuva: Arto Murtovaara

HENKILÖ | ”Mulla ei ole mihinkään kiirettä, ei edes hautaan”, Kari Aronpuro tokaisee kuivasti kysymykseen Miehitetyn kaupungin (1921) käännöksen aikataulusta.

Arto Murtovaara, teksti

– Yleensä aina kamppailtiin näitten kirjapainojen kanssa, kuinka värierottelut sopivat, sanoo kirjailija, kääntäjä Kari Aronpuro, 82, kotonaan Amurissa.

Hän hakee hyllystä kirjan ja kävelee sen kanssa keittiöön.

– Tuu kattoon sitä alkuperäistä. Tallinnassa on tehty hyvää työtä.

Kari Aronpuron kädessä on kaunis kirjayksilö, W. G. Sebaldin (1944-2001) klassikon Nach der Natur suomennos Luonnon mukaan (Palladium-kirjat / ntamo, 2022).

– Eikös se ole aika hyvä. On se minusta kyllä, erinomaisen onnistunut. Marra vois nipoo vielä, mutta se ei ole enää kehissä mukana. Alusta asti, kun rupesin kääntää tuota, päätin että toi kuva täytyy saada kanteen.”

Kirjan kannessa on Aronpuron edesmenneen puolison, kuvataiteilija Marra Lammen sekatekniikalla tehty maalaus Vihreä (2009). Originaali on seinällä kirjailijan keittiössä.

SebaldKansi 1

Aronpuro sai käännöksen valmiiksi jo vuonna 2014, mutta englantilainen agentti ei antanut sille käännöslupaa. Se heltisi vasta, kun projektiin värvättiin ntamo-kustantamon tueksi teiskolainen Palladium.

– Rupesin tosissaan epäilemään, ettei se tarvepaino (books on demand) sovi sille agentille. Muistin, että Jyskyhän (kustantaja, kääntäjä J.K. Ihalainen) on vanhanaikainen kirjanpainaja, joka tekee painoksia. Sanoin, että hae sinä sille oikeuksia. Ja heti ne saatiinkin.

Aronpuro sanoo olevansa kirjastonhoitaja, joka on nähnyt kymmeniä tuhansia kirjoja, mutta ei muista kirjaa, jolla olisi kaksi kustantajaa samalla kirjalla. Itse prosessi oli sinänsä helppo.

– Me Jarkon (Tuusvuori) kanssa keväällä luettiin tämä läpi, parannettiin muutamia kohtia. Jarkkohan osaa saksaa, kun se on väitellyt Nietzschestä ja on Saksan kielen ja kulttuurin erikoistuntija.”

* *

– Tuossa se on, olen tehnyt sellaista nuottiluetteloa, huomautusluetteloa, Aronpuro vastaa kysymykseen meneillään olevasta käännöstyöstään.

Kirjahyllystä löytyy siisti paperinippu. Päällimmäisenä lepää kansi, josta on kuulemma olemassa ”raikkaampiakin kopioita”.

Siinä lukee: Paul Van Ostaijen, Miehitetty kaupunki ja muita runoja. Alkuteos on ilmestynyt vuonna 1921.

Marra Lammen piti aikoinaan tehdä Runopuutarha Hatanpään Arboretumiin. Asiasta oli jo päätös valtuustosta. Se kuitenkin hylättiin ja tilalle tehtiin Kivikirjasto Tampereen keskustaan.

– Marran sairaudet alkoivat oikeastaan tästä, se oli sille niin suuri pettymys. Se teki paljon kuvia sitä varten. Tämä on se pohjapiirustus, Aronpuro viittaa kannen kuvaan.

Aronpuro näyttää englantilaista käännöstä vuodelta 2016 ja perään saksaksi käännettyä versiota, jossa alkuteksti on vasemmalla puolen aukeamaa ja käännös oikealla.

– Tämä on ihan fiasko. Tärkeätä on, että tässä on yli kymmenen erilaista fonttia. Tähän on merkitty vielä sivunumerot, mitä ei ole alkuteoksessa.

Siinä missä Aronpuro lyttää saksalaisen version, saa brittiversion kiitosta.

– Tämä on tehty huolellisesti ja uskollisesti.

– Täytyisi löytää joku, joka osaa tehdä nämä sivut. Leipätekstin tiedän, se on 10 pisteen casloonia. Sekin on vanhaa ja täältä sitä ei löydä, Aronpuro sanoo läppäriään taputtaen.

”Mulla ei ole mihinkään kiirettä, ei edes hautaan”, Aronpuro tokaisee kuivasti kysymykseen aikataulusta.

– Sinne päin ollaan menossa. Ensi vuonna tai vuonna 2024 kuitenkin.

Fonttien suhteen on ryhdytty vasta miettimään. Ensimmäinen raakaversio käännöksestä lähti Jarkolle toissa viikolla.

– Se on suuri klassikko, hän sanoo vielä kirjasta.

Kari Aronpuro kaivaa puhelimesta kuvan vaimonsa hautakivestä.

– Noin kauniin kiven teki Pirjetta (Brander). Hautakivi on siro kahdeksankulmio.

Hän näyttää kuvaa myös kiven takasivusta.

– Tämä on Kalevankankaalla ihan siinä keskellä. Pääportti on tuolla. Kun tästä menee parikymmentä metriä, Lauri Viidan hauta on tässä.

Juttu on julkaistu alun perin 1.11.2022 Tampereen Suomalaisen Klubin klubilehdessä. Juttua on editoitu Kulttuuritoimitusta varten.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua