Julkisen puheen laatu on myös tasavertaisuus- ja saavutettavuusasia – Teija Waaramaata huolestuttaa puheäänen laatu

Teija Waaramaa. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Päivi Vasara, teksti

Dosentti, filosofian tohtori Teija Waaramaa seuraa sekä työnsä puolesta että omasta mielenkiinnosta puheilmaisua ja äänenkäyttöä julkisissa välineissä.

Tätä nykyä Waaramaa on Vaasan yliopistossa yliopistonlehtorina ja hänellä on myös dosentuuri Tampereen yliopistossa, jonne hän tekee tutkimusta.

Häneltä on pakko kysyä, kuinka hän pystyy katsomaan rauhassa televisio-ohjelmia.

– En minä pystykään. Kyllä häiritsee, jos joku vauhtihirmu ei sano sanoja loppuun asti, eikä puheesta saa sen vuoksi tolkkua. Huolettaa erityisesti niiden puolesta, jotka joutuvat käyttämään kuulolaitetta. Yleisradiossa oli ennen vanhaan vaatimuksena hyvä ääni, mutta tästä periaatteesta on luovuttu.

Näyttelijälle keskeinen työkalu

– Kun toimittajille ei anneta riittävästi puhekoulutusta, jotkut ovat näppärästi ratkaisseet asian sillä, että he voivat vain säätää jotakin namikkaa. Teatterikoulutuksessa on hyvät puheopettajat. Näyttelijälle ääni on keskeinen työkalu, ja he ymmärtävät, että äänen pitää olla kunnossa.

Näyttämöpuheen vaatimus ennen kuin alettiin käyttää mikrofoneja oli se, että vuorosanojen piti kuulua takariviin asti. Mikrofonit helpottavat näyttelijän työtä, koska niiden avulla pienikin äänenkäyttö saadaan kuulumaan paremmin ja se ei rasita puhujan ääntöelimistöä.

– Suuremmat artikulaatioliikkeet lisäävät äänen kuuluvuutta. Kun suun aukaisee kunnolla, volyymi nousee. Täyteläinen ääni syntyy, kun äänihuulet värähtelevät kunnolla yhteen ja ääni resonoi täysillä. Äänen tuottaminen on lihastyötä. Puhetyöläisellä pieni lihas äänihuulen sisällä tekee päivässä kahden kilometrin matkan. Ääntä pitää lämmittää ja sitä pitää auttaa työpäivän jälkeen palautumaan.

Minuutti Moreenin tekstiä

Teija Waaramaa on yhdessä puhetekniikan ja vokologian professorin Anne-Maria Laukkasen kanssa tutkinut puhekorkeuden muutoksia.

Naisten osalta tieteellinen artikkeli tästä aihepiiristä julkaistiin vuonna 2020 ja miesten puolestaan tänä vuonna toukokuussa Puhe ja kieli -lehdessä.

Näytteet otettiin puheen- ja äänentutkimuksen laboratorion arkistosta. Tutkittavien tehtävänä oli lukea tavanomaisella puhetavalla minuutti Lauri Viidan teoksesta Moreeni. Tässä ei tavoiteltu tulkintaa.

Naisilta oli 136 näytettä, 20–25-vuotiaita, heillä ei ollut ääniongelmia, puolet näytteistä oli vuosilta 1991–1995 ja puolet vuosilta 2015–2019.

Naisten puhekorkeus on noussut tilastollisesti merkitsevästi. Miesten puhekorkeus ei ollut noussut tilastollisesti merkitsevästi.

Käytössä oli Praat-ohjelma.

Yhteiskunta muuttuu ja ääni muuttuu

Yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat äänenkorkeudessa ja naisen asemassa.

– Sitä voi kysyä, mikä on vaikuttanut äänen korkeuden muutokseen. 1940-luvulta lähtien keskimääräinen puhekorkeus on naisilla madaltunut. Todennäköisesti yhteiskunnallinen muutos on vaikuttanut siihen, kun naiset siirtyivät työelämään. Vakuuttavuutta työelämässä haettiin matalalla äänellä.

2010-luvulla on tapahtunut muutos päinvastaiseen äänen korkeudessa. On oletettavaa, että työelämässä sallitaan laajempi variaatio äänen korkeudessa, myös feminiinisempi ääni voi olla vakuuttava. Tähän liittyy myös muun sukupuolivariaatioiden tunnustaminen. Ilmapiiri on sallivampi.

Suomessa matalampi naisääni koetaan miellyttävämmäksi kuin korkea. Yhdysvalloissa on päinvastoin, siellä korkea naisääni on koettu viehättäväksi.

– On myös äänihygienian kannalta terveellisempää, että puhutaan omalta optimaaliselta korkeudelta, ei liian korkealta, eikä liian matalalta. Korkeuksia tavoiteltaessa ääni voi väsyä, käheytyä ja jos tilanne jatkuu pitkään, voi menettää äänensä.

Persoonallisuus ja ääni

Tietyt persoonallisuuden piirteet on liitetty ääneen. Teija Waaramaa pelasti yliopiston kirjastosta kaatopaikkatuomion uhkaaman Wihtori Peltosen kirjan Puhetaito, joka on vuodelta 1901.

Kirjan kieli on viehättävän vanhahtavaa. Siinä esimerkiksi on eroteltu kolme rekisteriä: rintasointu, nielusointu ja päänsointu. Näistä rintarekisteri viittaa normaaliin puheääneen. Laulajista sopraanot käyttävät usein pääsointia, jolla voidaan vaikuttaa äänenväriin.

– Laulu on lihastyötä, jossa pallean ja alavatsan lihasten on oltava kunnossa. Ne tukevat hengitystä ja äänentuottoa.

Peltosen mukaan persoonallisuudessa tavoiteltavaa oli 1900-luvun alussa, jos miehen ääni ilmaisee voimaa ja ajatusta, nainen taasen vienoutta ja tunteellisuutta.

Puheäänen laatu huolestuttaa Teija Waaramaata, koska se on myös tasavertaisuus- ja saavutettavuusasia. Kuva: Ulla-Maija Svärd

Kokemusta äänityöstä

Teija Waaramaa on muun muassa tehnyt taustatoimittajan töitä TV2:ssa, ollut taidemuseon tiedottaja, lukenut kuulutukset päivittäin Stockmann-tavaratalolle, ollut mainosspiikkeri, toiminut viestintätieteiden tutkijakoulun koordinaattorina, opettanut ja tehnyt tutkimusta pian kahdenkymmenen vuoden ajan.

Hänellä on hyvin miellyttävä ääni. Vahinko, että meillä ei ollut juttukeikalla videokalustoa, koska Waaramaa osaa hyvin esittää esimerkiksi millainen on vuotoinen ääni. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat esittävät taiteet ja musiikki.

– Äänen särkeminen on riski, sillä sen vuoksi todella voi saada äänensä rikki. Terve ääni ei kuulosta käheältä. Äänen kestäminen on hyvin yksilöllistä. On paljon esimerkkejä julkisuudesta raspikurkuista, joiden äänihuulet ovat rikkoutuneet väärän äänenkäytön seurauksena. Esimerkiksi Adele joutui perumaan kiertueensa viimeiset keikat. Yleisesti ääniongelmia aiheuttaa liian kovalla paineella tuotettu ääni.

Pienryhmä ja kulttuuri vaikuttavat ääneen

Perheen ja kaveriporukan puhetapa tarttuu sekä tietoisesti että tiedostamatta. Etenkin idolit vaikuttavat tässä asiassa nuoriin.

– Virheellistä äänentuottoa on esimerkiksi nasaali, jonka on monessa tutkimuksessa todettu tuntuvan epämiellyttävältä. Ainakin Nylon Beat tuotti tunnistettavasti nasaalista lauluääntä.

Narina puheessa on lisääntynyt. Narina on matalin mahdollinen ääni, jonka henkilö pystyy tuottamaan.

Suomen kielessä paino laskee lauseen loppua kohti. Nyt on yleistynyt nuorilla äänenkorkeuden nousu lauseen loppua kohti eli se mitä kansankielellä sanotaan loppukiekaisuksi. On spekuloitu, että kansainvälisyys ja kansainväliset viihdeohjelmat vaikuttavat tässä. Jälleen kerran on näkyvissä kulttuurisiin ryhmiin kuuluminen. Ei tätä loppukiekaisua vanhemmilla ihmisillä ole.

Puhenopeus on yksilöllinen asia. Radio- ja televisiomaailma antavat mallia, eivätkä aina hyvää mallia. Nuorten kanavilla on vauhtia ja huutoa.

Saavutettavuus ja tasavertaisuus

Julkisen puheen laatu on myös tasavertaisuus- ja saavutettavuusasia. Puherytmillä on merkitystä vaikutelman antamisessa. Vakuuttavuutta on, kun puhutaan rauhallisesti, sanat loppuun asti, selkeästi ja mielellään vielä jäsennellysti.

– Jos sanat syöksyvät suusta, eikä sanoja artikuloida loppuun asti, se vaikuttaa ymmärrettävyyteen.

Vanheneva väestö ja kuulolaitteiden käyttö tekevät ymmärrettävyyden tärkeäksi. Oma asiansa ovat vieraskieliset, jotka yrittävät oppia suomea. Jos puhe on vaillinaista, se hankaloittaa oppimista.

Huomio äänentoiston laatuun

Rahalla on merkitystä sähköisen äänentoiston laatuun. Elokuvatuotannoissa ei välttämättä ole rahaa jälkiäänityksiin, mikä heikentää lopputulosta ja puheen ymmärrettävyyttä.

– Toivoisin, että tavoitteeksi otettaisiin hyvä äänen laatu. Se olisi tärkeää senkin vuoksi, että erilaiset audiotuotteet ovat juuri nyt valtaamassa alaa.

Näyttämöpuhe on hyvää

Näyttelijät on koulutettu ilmaisemaan tunteita hallitusti ja huutamaan turvallisesti.

– Näyttämöpuheessa on jo aikaa sitten menty luonnollisuuteen päin, pois teatraalisuudesta. Kameralle näyteltäessä eleet, ilmeet ja puheet ovat huomattavasti pienempiä kuin teatterissa, koska kamera pääsee niin lähellä.

–On tiettyjä kulttuurieroja. Esimerkiksi Kauko-Idässä surua ei saa näyttää, vaan siitä kerrotaan hymyilevin kasvoin. Kauko-Idässä kasvojen menettämisen pelko on tuonut rajoituksia ilmaisuun. Hymyasetus nostaa äänen korkeutta ja saa siten äänen kuulostamaan kirkkaammalta, vähemmän surulliselta.

Ihmisen ääni on kompleksinen, mikä tarkoittaa sitä, että äänessä soi samaan aikaan useita eri taajuuksia.

Lapsi ei pian opi puhumaan

Otetaan tähän juttuun vielä uusi näkökulma eli puheen oppiminen.

– Nuorten kännykkäsukupolvivanhempien lasten puheen oppimisesta on oltu huolissaan. Puheen oppimisen herkkyys on hyvin varhain. Jos vauva ei kuule puhetta, silloin menetetään tilaisuus. Vauva oppii tuottamaan ja ymmärtämään puhetta kuulemalla ja katsomalla kasvoja. Näkemällä suun liikkeet ja yhdistämällä näkö- ja kuulohavainnot hän oppii. Jos vauva ei näe eikä kuule puhetta, se taito jää vajavaiseksi. Kännykän seuraamisella on hintansa.

Nyt on koululaisia, jotka eivät tunnista tavallisiakaan sanoja. Sanavaraston laajentamiseksi lapsille pitäisi lukea.

– Jos vanhempien huomio on kännykässä, lapsi ei tiedä, lukeeko isä tai äiti kirjaa tai lehteä vai mitä hän tekee. Lukeminen kätkeytyy ja se jää oudoksi asiaksi. Kun luet lapselle, rytmin vaihtelu on tärkeää, jotta lapsi ymmärtää emootioiden muutoksen. Tempo, voimakkuus ja korkeus vaihtelevat emootioiden välillä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua