Hannamari Shakya tunnetaan dokumentaarisesta valokuvauksestaan. ”Jos tuntee vain yhden kulttuurin, sopeutuminen on vaikeampaa”, Shakya sanoo.

Sirpa Pääkkönen, teksti ja kuva

Dokumentaarisesta valokuvauksesta tunnettu Hannamari Shakya palkittiin valokuvaaja Carina Appelin muistoksi perustetulla valokuvapalkinnolla keskiviikkona. Svenska kulturfonden palkitsi Shakyan Kiilin kotimuseossa Kristiinankaupungin Siipyyssa.

Shakya piti palkintoa tärkeänä huomionosoituksena dokumentaarisen valokuvauksen lajityypille. Palkinto tuli valokuvaajalle täydellisenä yllätyksenä; sitä vastaanottaessaan hän liikuttui kyyneliin saakka. Palkinnon jakoperusteissa Shakyaa kiitettiin paneutuvasta ja hitaasti tehtävästä työstä. Dokumenttikuvaaja ei ryntää uutiskuvaajan tapaan nopeasti tilanteesta toiseen, vaan perehtyy aiheeseensa syvällisesti ja hitaasti.

Shakya ei koskaan ehtinyt tavata Carina Appelia, mutta hän arvostaa suuresti sitä työtä, jota Appel ehti tehdä. Carina Appel (1967–2012) muistetaan erityisesti työskentelystään sotaa käyvissä maissa. Appel valokuvasi muun muassa Lähi-idässä. Hän kuoli henkirikoksen uhrina Kristiinankaupungissa, jonne hän oli asettunut ulkomailla viettämiensä vuosien jälkeen.

Trauma ja sota

Hannamari Shakya tunnetaan laadukkaasta kuvajournalismista. Parhaillaan hän työskentelee projektissa trauma ja sota. Hänen projektejaan ovat olleet myös monikulttuurisuus ja pitkät parisuhteet. Hän julkaisi viime marraskuussa valokuvakirjan Tyttö joka ei mennyt naimisiin puun kanssa. Pitkiä parisuhteita hän on kuvannut teoksessa Tavallaan voi rakastaa.

Shakya iloitsee siitä, että pitkiä projekteja arvostetaan. Hänen monikulttuurisuutta käsittelevä valokuvakirjansa lähti liikkeelle siitä, että hän kuvasi omaa, nyt 9-vuotiasta tytärtään. Tyttären isä on nepalilainen. Oman tyttären kuvauksesta aihe laajeni muihinkin naisiin, jotka ovat peräisin vähintään kahdesta etnisestä taustasta. Kirjan fokus on identiteetissä, rasismissa ja siinä, miten erinäköisiin suomalaisiin suhtaudutaan. Kaikki kuvatut asuvat Suomessa ja puhuvat suomea.

– Kenelläkään heistä ei ole täysin eheää identiteettiä. Ihmisen jakaa kahtia se, että olet kahdesta tai useammasta kulttuurista. Tilanne mutkistuu entisestään, jos olet ulkonäöltäsi jotain muuta kuin valkoinen länsimaalainen, Shakya sanoo.

Hänen mukaansa ristiriita syntyy siitä, että useimmat kokevat olevansa suomalaisia, mutta ulkopuolinen maailma ei koe heitä samanlaisiksi suomalaisiksi.

–Mitä paremmin ihminen tuntee kaksi eri kulttuuria, sitä helpompi hänen on sopeutua kumpaan vain. Jos tuntee vain toisen kulttuurin, sopeutuminen on vaikeampaa.

Dokumentaarisen kerronnan taito kehittynyt

Shakya tunnetaan myös opettajana. Hän opettaa dokumentaarista valokuvausta eri yliopistoissa ja pitää pitkiä, kahdesta neljään vuoteen kestäviä työpajoja valokuvauksen ammattilaisille.

– Dokumentaarinen tarinan kerronnan taito on Suomessa kehittynyt. On hienoa nähdä miten ammattikuvaajat haluavat kehittää omaa ääntää ja keskittyä syväluotaaviin projekteihin. Kun alat tutkia jotain aihetta, alat kehittyä sekä valokuvaajana että ihmisenä. Harvoin puhutaan siitä, että nämä kulkevat käsi kädessä, Shakya sanoo.

Carina Appelin muistorahaston palkinto jaetaan kahden vuoden välein. Aikaisemmin palkinnon ovat saaneet Meeri Koutaniemi, Larisa Pelle ja Esa Ylijääskö.

Hannamari Shakyan Instagram-tili täällä.