Sean Connery vuonna 1976. Kuva: Wiki Commons
MUISTOKIRJOITUS | Sean Conneryn elämää tarkastellessa voi tuntua siltä, ettei kukaan pysty tekemään yhtä paljon; ei nousemaan maailmankuuluksi yhtä vaatimattomista lähtökohdista, eikä varsinkaan tekemään yhtä paljon ja yhtä rakastettuja Bond-elokuvia.
Antti Selkokari
Näyttelijä Thomas Sean Connery kuoli 31.10.2020 kotonaan Nassaussa, Bahamasaarilla. Hän oli kuollessaan 90-vuotias, syntynyt Edinburghissa 25.8.1930.
Toisella etunimellään Sean parhaiten tunnettu Connery tuli maailmankuuluksi agenttihahmo James Bondin esittäjänä. Connery oli Bondin ensimmäinen näyttelijä valkokankaalla ja esittikin häntä seitsemässä elokuvassa. Työläisperheeseen syntyneen Conneryn äiti oli siivooja ja isä tehdastyöläinen.
Hanttihommista näyttämölle
Nuoruudessaan Connery teki myös sekalaisia tilapäistöitä maitokuskista taiteilijoiden mallina poseeraamiseen. 1950-luvun alussa myös kehonrakennuksesta kiinnostuneen Conneryn ura itseoppineena näyttelijänä alkoi pikkuroolista South Pacific -musikaalissa Lontoossa. Paljon teatteri- ja tv- rooleja tehneen Conneryn ensimmäisiin valkokangasrooleihin kuuluvat sivuosat elokuvissa Häikäilemättömät ajajat (1957) ja Tarzanin suuri seikkailu (1959).
Vaikka Sean Connery keskeytti koulunkäynnin 13-vuotiaana, hän sivisti itseään tarmokkaasti. Näyttelijänuransa alussa hänet nähtiin näytelmäharjoitusten tai filmikuvausten tauoilla aina lukemassa, milloin Ibseniä, milloin Tolstoita tai Turgenevia.
Jotkin hänen varhaisista roolitöistään ovat herkkupaloja, kuten kosolti hymyilevän ja laulavaisen rotevan nuorukaisen rooli elokuvassa McBride ja haltijat (1959). Vaikka roolihahmo on ilmeisen mukava ja kiltti, Conneryn jalat alta lyövä karisma kyllä näkyy.
James Bond tuli tuurilla
Ian Flemingin vakoojaromaanien sarjaan perustuviin elokuviin Connerya pyydettiin vasta kun Cary Grantia oli lähestytty ensin. Grant olisi tiettävästi suostunut yhteen agenttielokuvaan, muttei sarjaan. Kirjailija Ian Fleming ei pitänyt Connerya oikeana valintana rooliin, mutta muutti mielensä nähtyään ensimmäisen Bond-elokuvan Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962).
Connery itse ei ollut innoissaan Bond-elokuvasarjan tekemisestä, mutta ymmärsi tarvitsevansa Bond-roolin tuomaa ammatillista nostetta. Monille katsojille hän oli paras ja ainoa Bond.
Conneryn ura näyttelijänä kesti 70 vuotta. Ensimmäisen ja ainoan Oscarinsa hän sai irlantilaissyntyisen chicagolaispoliisin sivuosaroolista Brian De Palman ohjaamassa Lahjomattomat-elokuvassa 1988.
Jäähyväiset Bondille
Connery tahtoi etäännyttää itseään hyvin määrätietoisesti James Bond -roolien lokerosta ottamalla paljon epätavallisia ja tähtikuvaan nähden uskaliaita rooleja. Sellainen oli kritiikeissä kiitetty ja verrattain vähän nähty osa Sidney Lumet’n elokuvassa Painostus (1973). Siinä Connery esitti brutaalien väkivaltarikosten tutkintatyössään marinoitunutta poliisia.
Osana etääntymistä Bond-rooleista Connery teki soturin roolin John Boormanin kulttimaineen saaneessa tieteiskuvitelmassa Zardoz (1974). Se näyttää Conneryn juoksentelemassa maalaismaisemassa yllään univormu, joka koostuu alasuojuksesta ja pitkävartisista saappaista.
Conneryn kuolema on herättänyt reaktioita eri puolilla maailmaa. Skotlannin pääministeri Nicola Sturgeon tiettävästi sanoi olevansa ”lohduton” Conneryn poismenosta. Tähän on epäilemättä vaikuttanut Conneryn näkyvä kampanjointi Skotlannin itsenäisyyden puolesta. Bond-hahmon viimeisin esittäjä, näyttelijä Daniel Craig on tiettävästi kutsunut Connerya ”tietyn aikakauden ja tyylin määrittelijäksi”.
Inhimillisyys paistoi työssä läpi
Conneryn myöhemmistä rooleista muistan mieleeni jääneen Punaisen lokakuun metsästyksen (1990), jossa hän esitti neuvostoliittolaisen ydinsukellusveneen kapteenia, joka päättää miehistöineen ajaa ääneti Amerikkaan.
Yhtä lailla muistettava on rooli elokuvassa Sankari vai vakooja (1990). John le Carrén alkuperäisromaanissa Conneryn esittämän brittikustantaja Bartholomew ”Barley” Scott Blairin olemusta verrattiin sijaamattomaan sänkyyn, sellaistakin Connery osasi esittää elegantin vaivattomasti.
Conneryn roolisuoritukset tekivät hölmöimmistäkin elokuvista siedettäviä. Hänen verraton kykynsä tuoda esiin esittämiensä hahmojen sisukkuus yhdistyneenä pistävään nokkeluuteen siten, että hän piti roolihahmonsa samalla myös inhimillisinä, jää muistoksi Conneryn ainutlaatuisuudesta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ridley Scottin Gladiator II on kelvollinen, vaan ei yhtä mahtava spektaakkeli kuin edeltäjänsä
ELOKUVA | Vaikka Ridley Scottilla on suurten spektaakkeleiden tekemisen mittakaava hallussaan, kaikki tuntui paljon tuoreemmalta ensimmäisen Gladiator-elokuvan aikoihin.
Entisen nuorison elämä on juhlia, juopottelua ja toisen etsintää – arviossa Samppa Batalin Omenavarkaat
ELOKUVA | Samppa Batalin ohjaama elokuva on ajan todellisuuteen pyrkivä tarina yhdestä päivästä ja yöstä yli kolmekymppisten elämässä.