”Tove Jansson oli tinkimättömästi omanlaistaan elämää elänyt taiteilija”, sanoo käsikirjoittaja Eeva Putro. Tove-elokuvan ohjaa Zaida Bergroth.

Eija Niskanen

Tove Janssonista kertovan elokuvan kuvaukset pääsevät alkamaan vuodenvaihteessa. Elokuvan tuottaa Helsinki Filmi, sen ohjaa Zaida Bergroth ja käsikirjoituksesta on vastannut Eeva Putro, jonka urakka on nyt ohi. 

Itse sain tietää Tove Janssonista olevan tekeillä elokuvakäsikirjoitus jo pari vuotta sitten. Olin vesijuoksemassa Olympiastadionin maauimalassa, kun huomasin näyttelijänä tuntemani Eeva Putron painelemassa samaa rataa. Kyselin kuulumisia ja hän kertoi olevansa kirjoittamassa Tove Janssonin elämästä kertovaa käsikirjoitusta. Idea kuulosti niin mielenkiintoiselta, että olen useammin sen jälkeen pohtinut mitä projektille kuuluu ja olinkin ilahtunut kuullessani keväällä, että elokuva on tuotannossa ja näyttelijävalinnat menossa.

Eeva Putro, kuten useimmat meistä, luki lapsena Muumi-kirjat, mutta kiinnostus Tove Janssonin persoonaan syttyi myöhemmin.

– Tove Jansson on pidempään ollut minulle esikuva taiteilijuudessaan. Olen itse näyttelijä ja mietin pitkään, miten voin yhdistää kirjoittamisen siihen ja onko se edes mahdollista, miten asemoidun omissa silmissäni, jos teen molempia. Tove Jansson oli monialainen taiteilija, hän oli kuvataiteilija, kirjailija, piirtäjä. Ja hän eli hyvin omannäköistään elämää, tehden tinkimättömiä valintoja. Kaikki se, elämä Klovharussa, työntäyteinen suhde toisen taiteilijan, Tuulikki Pietilän kanssa ja muu olivat rohkeita valintoja. Se on kiehtonut minua, Eeva Putro kertoo.

– Tovea itseäänkin ärsytti se, miten hänet nähtiin vain Muumi-taiteilijana, vaikka hän oli paljon muutakin.

Ei mitään biopicia

– Tiesin alusta asti, että en halua tehdä normaalia biopic-elokuvaa, sellaista, joka alkaa lapsuudesta ja sitten päättyy kuolemaan. Minulle mielenkiintoisimmat jaksot hänen elämässään ovat ne, jolloin hän etsi tietään sekä taiteilijana että elämässä. Elokuva kuvaa aikaa vuodesta 1943 ja päättyy vuoteen 1956. Sinä aikana Tove Jansson etsii tietään taidemaalarina. Se oli hänen ensisijainen kiinnostuksensa. Hän tulee kuitenkin kirjoittaneeksi ensimmäiset Muumi-kirjansa ja sarjakuvansa tuolloin.

– Samaan aikaan siihen tulee rinnalle ihmissuhdetarina: Tove Jansson seurusteli kansanedustaja Atos Wirtasen kanssa ja osittain samanaikaisesti rakastuu palavasti Vivica Bandleriin, jolla puolestaan oli suhde muualla. Atos Wirtanen oli etäinen ja poissa, paljon matkoilla. Jansson oli tinkimätön taiteilijuudessaan, mutta voiko siihen oheen olettaa myös onnellisuutta elämässä? Kumpikaan näistä suhteista ei tehnyt Tovea onnelliseksi. Elokuva kertoo siis toisaalta myös siitä, voiko tinkimätön taiteilija odottaa tulevansa onnelliseksi myös yksityiselämässään vai onko tyydyttävä puolittaiseen onneen rakkaudessa, jos antaa työlle kaikkensa. Vuonna 1956 Tove tapaa Tuulikki Pietilän ja antaa itselleen lopulta mahdollisuuden sitoutua kunnolla.

Käsikirjoituksessa otetaan pieni taiteellinen vapaus Muumi-kuuluisuuden kanssa.

– Se suurin julkisuus tuli oikeasti myöhemmin, mutta draamallisesti se sisällytettiin käsikirjoitukseen.

Eeva Putro alkoi ensin työstää käsikirjoitusta yhdessä Jarno Elosen kanssa, josta hän ajatteli myös elokuvan ohjaajaa. Elonen ja Putro hakivat käsikirjoitustukea Elokuvasäätiöltä.

– Siellä kerrottiin heillä olevan jo tiedossa useampia aikeita tehdä elokuva Janssonista ja passittivat meidät Tove Janssonin perikunnan luo, Putro kertoo.

Tove Janssonin perikunta piti eniten Putron ja Elosen esittelemästä tarinasta ja ehdotti, että he tekisivät yhteistyötä Helsinki Filmin kanssa. Osapuolet tapasivat ja näin kyseinen projekti sai alkunsa. Elonen jäi omista syistään projektista pois myöhemmin.

– Tuottajat Aleksi Bardy ja Andrea Reuter ovat olleet ehdoton tuki minulle. Pidän siitä, että minua haastetaan välillä tiukastikin ja sitä Aleksi Bardy, itsekin käsikirjoittaja, on tehnyt. Käsikirjoituksesta on keskusteltu, olen kirjoittanut sitä uusiksi useampaan kertaan ja joutunut välillä heittämään pois monia asioita, jotka eivät toimineet. Joku niistä on saattanut taas palautua myöhempään versioon, kun se onkin sopinut uuteen dramaturgiseen ratkaisuun. Tällainen palaute on tärkeää. En osaa kuvitella työskenteleväni yksin jossain kammiossa.

Tove Jansson ateljeessaan. Kuva: Moomin Characters

 

Eeva Putro pitää käsikirjoittamista kestävyyslajina, jota on alkuideoiden jälkeen jaksettava puurtaa uudelleen ja uudelleen.

– Aleksi muun muassa painotti, että jokaisessa kohtauksessa on oltava joku käänne tai asia, joka vie tarinaa eteenpäin”, kuvailee Putro pitkää prosessia.

– Jos käsikirjoittaminen olisi insinööritiedettä, se olisi helppoa, mutta lopputulos pakenee aina täsmällisyyttä. Se on sellaista muovailua.

– Käsikirjoittamisessa hyvinä esikuvina toimivat elokuvat, joissa on juuri tämä periaate, että jokainen kohtaus vie elokuvaa eteenpäin. Sellainen on esimerkiksi Manchester by the Sea, joka on äärimmäisen hienosti käsikirjoitettu.

Purto kertoo seuraavansa myös käsikirjoittavia näyttelijöitä, kuten Lena Dunhamia.

– Hän käsikirjoitti itselleen roolin, jota kukaan ei olisi hänelle tarjonnut muuten. Se on ihailtavaa.

Ruotsi haltuun

Elokuva tehdään ruotsiksi. Pietarissa näyttelijäksi opiskelleella Putrolla oli venäjän kieli hallussa, mutta ruotsi ”sellaisen kouluruotsin tasolla”. Käsikirjoittamisen aikana hän oppi ja tietoisesti opiskeli ruotsia ja kävi jopa näyttelemässä pienen roolin Ruotsissa.

– Olin Moomin Charactersilla useaan otteeseen ja puhuin hiukan ruotsia siellä. Sophia Jansson ilahtui seuraavalla visiitillä parin vuoden päästä, että ”Eeva, sinähän olet oppinut puhumaan ruotsia”.

Käsikirjoitusta Putro työsti suomeksi, mutta viimeisimmät versiot käännettiin ruotsiksi ja palautetta niistä tuli Ruotsista ja muualta.

– Kaikki nämä elokuvan ihmiset, Tuulikki Pietilää lukuun ottamatta, puhuivat ruotsia äidinkielenään. Tove Jansson ei itse asiassa edes puhunut mielellään suomea. Minulle tämä on avannut näkemystä suomenruotsalaiseen kulttuuriin. Onhan se tärkeä osa maamme perinnettä. Olen kaksikielisyysfani tällä hetkellä. Suomenkieliset unohtavat usein, että monet meidän rakastamat taiteilijat ovat kirjoittaneet ruotsiksi. Tämänhetkisessä poliittisessa ilmapiirissä tämä on tärkeä muistaa.

Käsikirjoittaminen vaati paljon taustatutkimusta.

– Pidän taustatutkimuksesta. Sitähän pitää tehdä myös näyttelijänä, roolia työstäessä. Luin kaiken Tove Janssonista ja katsoin arkistomateriaalia ja haastatteluja. Luin Vivica Bandlerin elämänkerran ja kävin Tuulikki Pietilän näyttelyissä. Kaikki tutkimusmateriaalihan ei päädy lopulliseen työhön, mutta niistä voi tulla inspiraatiota, tai niistä voi löytyä koko jutun idea.

Nyt Eevan urakka on Toven osalta ohi ja käsikirjoitus on jätetty ohjaaja Zaida Bergrothin käsiin.

– Minun on nyt jätettävä se ja annettava Zaidan muodostaa siitä oma näkemyksensä. En voi siirtää omaa tunnemaailmaani ohjaajalle, joten hänen on saatava muovata elokuvaa miten hän sen ymmärtää. Minulle tällainen ryhmätyöskentely sopii hyvin.

Aikooko Eeva Putro jatkaa käsikirjoittamista?

– Olen jo pidempään kirjoittanut trillerityyppistä juttua, mutta se on ollut tauolla tämän Toven takia. Petri Kotwica on varautunut ohjaamaan sen ja Elokuvasäätiökin on näyttänyt vihreää valoa kehittelytukien muodossa.

– Sillä välin Eeva jatkaa näyttelemistä. Nyt kesällä hän näyttelee Höyhentämössä Vilma Putron ohjaamassa Kauniissa naisessa, joka kertoo Amelia Earhartista.

– Näyttelen siinä seksirobottia. Esityksiä on elokuun lopulle saakka.

Tuulikki Pietilä (oikealla) oli Tove Janssonin läheisimmistä ihmisistä ainoa, joka puhui äidinkielenään suomea. Kuva: Moomin Characters