Arnold Schwarzenegger on Terminator.
ELOKUVA | Arnold Schwarzeneggeristä kulttuurisen ikonin tehnyt Terminator-elokuva tuli hetkeksi teattereihin.
”Vuoden 1984 The Terminator oli tiivis, riuskaotteinen toimintaelokuva ilman turhaa koristelua. Väkivalta oli siloittelematonta ja huumori mustaa.”
Hänhän sanoi tulevansa takaisin. Arnold Schwarzeneggerin varsinainen ensimmäinen iso hittielokuva, vuoden 1984 Terminator, se kaikkein ensimmäinen, on tuotu nähtäville restauroituna kopiona isoimmille valkokankaille, mitä on. Suomen elokuvateattereihin elokuva tuli aikanaan nimellä Terminator – tuhoaja tarkkaan ottaen vasta vuoden 1985 helmikuussa.
Se ei ollut ohjaaja-käsikirjoittaja James Cameronin esikoiselokuva. Sillä hänen ensimmäisensä oli tuottaja Roger Cormanin halpisleffojen yhtiölle tehty Piranha-elokuvan jatkoa ollut kauhuelokuva Piranha II: Flying Killers (1982).
* *
Siirtyminen taideopiston maineen saaneesta Cormanin riistäjäfirmasta Terminator-elokuvan kaltaisen oikean – vaikkakin halvalla tehdyn – Hollywood-elokuvan tekijäksi tarkoitti Cameronille ammatillista ja taloudellista nousua.
Ensimmäisessä Terminatorissa hämmästyttävintä on sen pienimuotoisuus. Nykyään Cameron ei tee elokuvia ilman megaluokan budjetteja ja noin kolmetuntista kestoa. Terminator-elokuvassa on vain kolme päähenkilöä äärimmäisissä tilanteissa.
Kuva: Finnkino
* *
Elokuvan tarina alkaa postapokalyptisestä tulevaisuudesta, jossa tekoälyn hallitsema puolustusverkosto, Skynet, on kääntynyt ihmiskuntaa vastaan, mikä saa aikaan ydinsodan ja hävityssodan, jota ihmisten hallinnasta itsenäisiksi riistäytyneet koneet käyvät ihmiskunnan jäänteitä vastaan.
Varmistaakseen voittonsa tekoäly eli Skynet lähettää menneisyyteen eli elokuvan nykyhetkeen Terminator-robotin. Ulkoisesti ihmisen kaltainen robotti on älyltään, voimiltaan ja peräänantamattomuudeltaan ylivoimainen. Robotin tehtävä on tappaa ihmisten vastarintaliikkeen vielä syntymättömän johtajan äiti, Sarah Connor (Linda Hamilton). Tulevaisuudesta maahan saapuu Connoria suojelemaan ihmisten vastarintaliikkeen sotilas Kyle Reese (Michael Biehn).
Linda Hamilton. Kuva: Finnkino
* *
Elokuvan käsikirjoittajia saattoi hyvinkin inspiroida presidentti Ronald Reaganin tv-puheessaan esille ottama idea avaruuteen sijoitetun, joskus Tähtien sodaksikin kutsutun ohjuspuolustusjärjestelmän rakentamisesta.
Ihastuttavinta ensimmäisessä Terminatorissa on sen karu liioittelemattomuus. Kestoa ei venytetä, eikä parhaita kohtauksia tapeta toistolla toisin kuin nykyisissä action-elokuvissa, joiden järjestävä periaate on overkill, ylilyöntiä ylilyönnin päälle, jotta katsojista hidasälyisimmätkin tajuaisivat missä mennään.
* *
Jos ensimmäisen Terminatorin kaltaisen scifi-aihetta toimintaleffan elkeisiin yhdistelleen puolihalpiksen yhteydessä tohtii puhua mistään niin korkeakulttuurilta kuulostavasta kuin teemasta, voi Terminatorin sanoa koskettelevan vapaata tahtoa ja kohtalon määräytymistä.
Kulttuurisesti kiinnostavaa elokuvassa on, miten hyvin se osasi imeä käyttöönsä ajankohdan huolenaiheita ja jopa ennakoida tulevaa.
Elokuvan käsikirjoituksessa scifin ja toimintaelokuvan hybridiä maustettiin transhumanismilla ja tulevaisuudentutkija Raymond Kurzweilin ahkerasti markkinoiman teknologisen singulariteetin idealla.
”I’ll be back”. Kuva: Finnkino
* *
Vuoden 1984 Terminator oli tiivis, riuskaotteinen toimintaelokuva ilman turhaa koristelua. Väkivalta oli siloittelematonta ja huumori mustaa. Elokuva hyötyi arvaamattoman paljon itävaltalaissyntyisen kehonrakentajan Schwarzeneggerin monumentaalisesta kropasta ja saksalaisvoittoisella englannilla pudotelluista, klassikoiksi muodostuneista repliikeistä.
Kukaan muu ei pysty sanomaan yhtä lakonisesti ”I’ll be back”.
Silloiset erikoistehosteet saattavat olla nykykatsojan silmiin karkeatekoisia, mutta junan lailla eteenpäin menevä juoni toimii vielä tänäkin päivänä.
* *
Vähänpä elokuvan ilmestyessä osattiin aavistaa sitä, että Arnold Schwarzenegger esiintyisi Terminatorin roolissa kaikki jatko-osat mukaan lukien 37-vuotiaasta 72-vuotiaaksi asti. Kaikkine jatko-osineen kuusiosaisen elokuvasarjan rinnalle kehiteltiin tv-sarjoja, nettisarjoja, animaatiosarjoja, video- ja lautapelejä. Oheissälää on niin paljon, että harva muistaa, mistä juttu oikein alkoi. Se kaikki todistaa loistavan idean synnyttämän kulttuurisen ilmiön hukkumisesta ahneuteen.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.
