Kaarina Lehtisalo

Aina välillä – joskaan ei kovin usein – tulee vastaan sellainen taide-elämys, joka vie niin sanotusti jalat alta. Omalle kohdalleni tällainen onni osui viime huhtikuussa Loud Silents -festivaalilla Tampereella.

Nykymusiikin tekijöitä ja vanhoja mykkäelokuvia yhdistävässä festivaalitapahtumassa oli palmusunnuntain ohjelmistossa yhdistelmä, joka jo ajatuksena oli maaginen: ruotsalainen kauhuelokuvan mykkäklassikko Häxan (1922) esitettäisiin tamperelaisen rock-yhtyeen Mara Ballsin säestyksellä.

Yhdistelmä todellakin oli jopa enemmän kuin ehkä kukaan etukäteen osasi odottaa. Lähes satavuotias Häxan heräsi uuteen eloon Mara Balls -yhtyeen vahvasti latautuneessa esityksessä – ja jos en olisi jo valmiiksi istunut tuolilla, jalat olisivat lähteneet alta ihan kirjaimellisestikin.

Nyt marraskuussa tämä uuden musiikin ja vanhan elokuvan väkevä synteesi on mahdollista kokea sekä Helsingissä että Jyväskylässä. Häxan nähdään Mara Ballsin säestämänä Kansallisen audiovisuaalisen arkiston Syksyn kinokonsertit -sarjassa lauantaina 2.11.2019 Helsingissä ja viikkoa myöhemmin 9.11.2019 Jyväskylän Arktisen Upeeta -elokuvafestivaalilla.

Mara Balls on myös levyttänyt osan Häxan-sävellyksestään. Pian huhtikuun esityksen jälkeen taltioitu 11-minuuttinen maxisingle julkaistaan 8.11.2019.

Draamadokumentti noitavainoista

Tanskalaisen ohjaajan Benjamin Christensenin mykkäelokuva Häxan (1922) on jo sikäli poikkeuksellinen elokuva, että sitä voidaan pitää sekä draamadokumenttielokuvien että kauhuelokuvien klassikkona – yhdistelmä, joka saattaa olla maailmassa ainoa laatuaan. On ehkä väärin edes yrittää lokeroida Häxania minkään elokuvalajin tai genren edustajaksi, sillä elokuva on poikkeuksellinen taideteos, jonka omaperäisyys tuntuu tuoreelta vielä tänäkin päivänä.

Elokuvan käsikirjoituksen pohjana on käsikirjoittaja-ohjaaja Christensenin huolellinen perehtyminen pahamaineiseen Noitavasaraan eli Malleus maleficarum -kirjaan. Tämä alkujaan 1480-luvulla julkaistu kirja tunnettiin 1500- ja 1600-luvuilla laajalti eri puolilla Eurooppaa oppaana, jonka perusteella noidat voitiin tunnistaa ja kuulustella.

Häxan-elokuvan dramatisoiduissa jaksoissa tehdään näkyväksi, kuinka noitajahti kohdistui poikkeaviin yksilöihin: vanhoihin ja sairaisiin, ihmisiin, joilla oli mielenterveysongelmia, ihmisiin, jotka ovat jollakin tavalla erilaisia, syrjäytyneitä. Tunnettua on myös, että useimmat noitavainojen uhrit olivat naisia.

Häxan-elokuvassa näytetään myös, millaisia kuvitelmia ihmisillä oli noidista ja Saatanasta. Elokuvan kuohuttavimmissa jaksoissa noidat viettävät noitasapattiaan Saatanan johdolla. Saatanaa esittää voimakkaasti eläytyen ohjaaja Benjamin Christensen itse.

Eikä Christensen jätä analyysiaan pelkästään menneille vuosisadoille, vaan elokuvan loppupuolella hän kytkee ironisesti 1900-luvun alun mielenterveyshoidot noitavainoihin – poikkeaville ihmisille löytyy kyllä aina joku diagnoosi.

Christensen teki elokuvaa pitkään ja hartaasti, ja se koitui hyvin kalliiksi – elokuvan kerrotaan useissa lähteissä olevan tiettävästi kaikkien aikojen kallein ruotsalainen mykkäelokuva. Elokuva ei menestynyt, vaan oli raskaasti tappiollinen. Sitä myös sensuroitiin useissa maissa.

Myöhemmin Häxan on nostettu mestariteoksen asemaan, ja aivan ansiosta, sillä elokuva on edelleen hätkähdyttävän nykyaikainen. Monien mykkäelokuvien maailmankuva tuntuu vanhentuneelta, ja niiden katsominen saattaa olla huvittavakin kokemus. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa Häxan-elokuvan kohdalla. Elokuvan teemat ovat rankkoja ja vakavia – olkoonkin että niitä käsitellään välillä huumorinkin avulla. Häxan ei siis suinkaan ole mikään camp-elokuvaksi muuttunut tekele, jolle mennään naureskelemaan pienessä hiprakassa.

Häxan-elokuvan hurjimmissa kohtauksissa vietetään noitasapattia. Mara Ballsin musiikki tavoittaa tunnelmat täydellisesti.

Match made in heaven – or hell

Mara Balls on tamperelaisen muusikon, Maria Mattilan perustama rock-yhtye, jossa Mattila eli Mara itse soittaa kitaraa, Aapo Palonen bassoa ja Antti Palmu rumpuja. Häxan-sävellysteoksessa ja -esityksessä on mukana vahvistuksena myös perkussionisti Timi Härkönen, joka muutenkin vierailee Mara Ballsin riveissä ”epäsäännöllisen säännöllisesti”.

Tämä nelikko on yhdessä luonut Häxan-elokuvaan musiikin, joka kertakuuleman perusteella tuntuu – kyllä, enemmän kuin oikealta.

Maria Mattila, miten Mara Balls päätyi tekemään musiikin Häxan-elokuvaan?

– Idea tuli Loud Silents -festivaalin tiimiltä. Sieltä kysyttiin, olisiko meillä kiinnostusta tehdä musiikki juuri tähän elokuvaan. Jollakin Loud Silents -tiimissä oli ollut visio siitä, että Häxan olisi meille sopiva.

– Elokuvan nähtyäni ymmärsin heti yhteyden. Tämä on todellakin ”match made in heaven” – vai sanoisinko ”hell”. Jos olisin osannut haaveilla tästä, niin olisin kirjoittanut tämän unelmieni listaan jo aiemmin.

Syyllinen Mara Ballsin ja Häxanin yhdistämiseen löytyy yhdellä puhelinsoitolla. Loud Silents -festivaalin taiteellinen johtaja Otto Kylmälä kertoo, että tämä yhdistelmä oli väikkynyt hänellä mielessä jo noin vuotta ennen kuin esitys lopulta toteutui.

– Olen vuosia sovittanut yhteen musiikin tekijöitä ja elokuvia, seurannut eri muusikoita. Ja oli ollut jo pitkään mielessä, että olisi kiva saada Maralta sävellys johonkin elokuvaan. Häxan oli aika looginen valinta, kun ajattelee Maran energiaa ja kuvastoa. Ja lopputuloshan oli aivan huikea!

Tästä on helppo olla Kylmälän kanssa yhtä mieltä. Ja huhtikuun loppuunmyydyssä näytöksessä Tampereen Ylioppilasteatterissa vaikutti siltä, että muutama muukin katsoja oli tulkinnasta hurmaantunut.

Mara Balls tavoitti esityksessään elokuvan tunnelmat täydellisesti, ja yhtye tulkitsi elokuvan sävyjä syvästi ja ymmärtäen: elokuvan armottoman ja epäoikeudenmukaisen maailman, hillittömyyden ja sekasorron, mutta myös humoristisuuden.

Tuntuu jopa jotenkin liian vähäiseltä puhua ”säestyksestä”, sillä Mara Ballsin sävellyksen ja esityksen myötä elokuva sai sanomaansa lisää hehkua ja sävyjä – kuin elokuva olisi miltei sata vuotta odottanut juuri Mara Ballsin musiikkia.

”Elokuvan tuska ja piina käydään läpi”

Maria Mattila poseerasi Kulttuuritoimituksen Simo Ollilalle Kulttuuripotretit-sarjan ensimmäisessä osassa. Kuva: Simo Ollila

Häxan-sävellyksen tekeminen on Maria Mattilan mukaan ollut kaikille bändissä rikastuttavaa, mutta myös henkisesti ja fyysisesti raskasta.

– Ei pelkästään sen takia, että siinä todellakin soitetaan tunti neljäkymmentäviisi minuuttia, vaan koska Häxan on henkisesti raskas elokuva. Soittaessa samalla käydään läpi se elokuvan näyttämä tuska ja piina. Ja se on aikamoinen myllytys.

Elokuvan välittämä sanoma, poikkeavien, mielenterveyden ongelmista kärsivien ihmisten kohtelu, on Mattilalle läheinen ja tärkeä aihe, josta hän on puhunut haastatteluissa aiemminkin. Loud Silents -festivaalin sivustolla Mattila luonnehtii elokuvaa näin:

”Häxan-elokuvan viesti on, että useimmat noituudesta syytetyt olivat mahdollisesti henkisesti sairaita. Aihe koskettaa mua sikälikin, että oon monta kertaa todennu että jos oisin eläny eri ajassa, mutkin ois poltettu noitana tai suljettu laitokseen ’riivattuna’.”

Mattila pitää elokuvan tapaa käsitellä mielenterveysasioita edelleen ajanmukaisena.

– Näiden asioiden käsittely ei ole sadassa vuodessa muuttunut. Jos elokuvaan jotakin pitäisi nykyhetkestä lisätä, niin se olisi tämä meidän aikamme lääkkeiden käyttö. Ihmiset lääkitään normaaleiksi, koska kaikki poikkeava on pelottavaa, toteaa Mattila.

”Soittajat elävät elokuvan sisällä”

Kun Mattila ja muut Mara Ballsin muusikot ryhtyivät sävellystyöhön, he ensin pelkästään katsoivat elokuvan. Samalla tehtiin muistiinpanoja.

– Häxan-elokuvassa on seitsemän jaksoa, joten elokuvan teemat jaoteltiin sen mukaan. Kirjoitimme ylös tunnelmat, ja merkitsimme kiinnekohdat – sillä jotkut kohdathan elokuvassa ovat sellaisia, jotka on pakko musiikilla merkata. Niin kuin esimerkiksi Saatanan esiintulo.

Seuraavalla katsomiskerralla otettiin soittimet mukaan, ja varsinainen sävellystyö alkoi. Mattila kertoo, että työ oli hyvin vuorovaikutteista, kaikkien muusikoiden vahvuudet pääsivät esille.

– Basisti Aapo Palonen otti luontevasti kapellimestarin roolin, joka jätti taas muille enemmän tilaa improvisaatiolle, Mattila kertoo.

Sävellys improvisoitiin seitsemän teeman – riffin tai melodian – ympärille. Soiton lisäksi teokseen kuuluu myös laulua, ilman sanoja. Häxan-sävellyksen laulu on hyminää, kuiskailuja ja muita suulla tuotettuja ääniä.

Esiintyminen yhdessä elokuvan kanssa, elokuvan sisällä toi myös bändin jäsenille uudenlaisen kokemuksen.

– Siinä, kun me esiinnytään, me samalla eletään se elokuva läpi, vaihdetaan nopeita katseita, viestitään keskenämme ja annetaan toisillemme hyvin vähäeleisiä merkkejä. Pääasiassa me kaikki kuitenkin eletään sen elokuvan sisällä, ja esityksestä tulee näin väkevämpi, Mattila kuvailee.

 – Ja oli hienoa, kun sai soittaa selin! Unohdin täysin esiintymisen estetiikan, ja se oli vapauttava kokemus. Sai uppoutua täysillä musiikkiin. Ensimmäisen esityksen jälkeen olikin sellainen olo, että haluaisin esiintyä aina jossakin verhon takana!

Koska sävellys nojautuu vahvasti improvisaatioon, teos tulee muuttumaan myös eri esitystilanteissa.

– Ehdottomasti tulee muuttumaan, sanoo Mattila. – Siinä on niin paljon improvisaatiota. Huhtikuusta on jo aikaa, ja paljon on tässä välissä vettä virrannut. Aivan varmasti esitys tulee olemaan nyt erilainen, riippuu paikasta, ajankohdasta ja muusikoiden mielentilasta.

* *

Nyt marraskuussa Mara Balls esittää Häxan-sävellyksensä Helsingissä ja Jyväskylässä. Onko ollut puhetta vielä useammista esiintymistä tämän elokuvan kanssa?

– Ei ole ollut mitään puhetta muista esityksistä vielä! Mutta koska tässä ei ole mitään kielirajaa, tätä olisi kiva esittää vaikka ulkomaisilla festareilla, Mattila sanoo.

Haastattelija puolestaan toivoo itse jo enemmänkin. En tiedä, aiotaanko Ruotsissa tai missään muuallakaan tehdä Häxan-elokuvasta satavuotisjuhlajulkaisua – mutta jos tehdään, meiltä Suomesta löytyisi elokuvaan paras mahdollinen ääniraita.